Lue keskustelun säännöt.
20 vuotta saman miehen kanssa, jonka kanssa ei
20.08.2016 |
Mitään yhteistä. Halutaan aivan eri asioita. Ei kuitenkaan riidellä ja perhe-elämä leppoisaa. Seksiä kaksi kertaa kuukaudessa, joskus jopa kolme. Mies vaikuttaa ihan tyytyväiseltä elämäänsä, ja niin minäkin useimmiten. Mutta joskus, niinkuin tänään, mietin miehen jättämistä. Ollaan vielä alle nelikymppisiä ja elämää toivottavasti edessä, meneekö se tässä parisuhteessa haaskioon? Mies ei romanttisessa mielessä kiinnosta enää yhtään, ollaan hyviä kavereita enemmänkin.
Muita samassa tilanteessa? Neuvoja? Kokemuksia?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
En pelleile, mutta avoinsuhde (esim. kerta kokeilu, jossain toisella paikkakunnalla luvan kanssa) tai parinvaihto voisi olla teille sopiva ratkaisu. Tällainen pieni säpinä saa monesti aikaan sen, että myös kotona on sen jälkeen säpinää... En tiedä oletko asiaa ajatellut, mutta jos periaatteessa olet tyytyväinen muuten mieheesi ja vaihtoehtosi on kokeilla luvalla vierasta tai ottaa ero, niin eikö tuo voisi olla kokeilemisen arvoinen?
Suosittelen lukemaan muiden pitkäsnsuhteen omaavien kokemuksia aiheesta.
Hassua, että ehdotit tuota. Olemme kokeilleet parinvaihtoa muutama vuosi sitten ja se miellytti molempia. Tuo pariskunta oli tuttu mutta muuttivat ulkomaille, muita ei ole eteen tullut eikä tuntemattomia haluta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menkää avioliittoterapiaan, jos vielä löytyis se jokin, mikä teidän alunperin ajoi yhteen. tsemppiä!
Minulla samanlaiset mietteet. Olen 35v ja yhdessä miehen kanssa 15v.
Mies on kunnollinen ja mukava ja todella hyvä isä lapsille. (Lapset 10 ja 12v.)
Minun tunteet miestä kohtaan lähinnä kaverilliset.
Kuitenkin ajatus siitä, että mies olisi jonkun toisen kanssa tuntuu tosi pahalta. Itse voisin hyvinkin kuvitella joskus olevani jonkun toisen miehen kanssa.
Tiedän etten tästä "uskalla" minnekkään lähteä. En halua rikkoa lasten perhettä ja muutenkin mietin vain, että mitä kaikki muut ajattelisivat erosta.
Meillä ei siis mitään riioja ja arki sujuu rutiinilla on ihan tavallista ja turvallista.
Tiedän, että mies ei ajattele samoin kuin minä.
Rakastaa kovasti. On vaan sellainen perus jurrikka, ettei sitä juurikaan milläänlailla osoita.
Vierailija kirjoitti:
Minulla samanlaiset mietteet. Olen 35v ja yhdessä miehen kanssa 15v.
Mies on kunnollinen ja mukava ja todella hyvä isä lapsille. (Lapset 10 ja 12v.)Minun tunteet miestä kohtaan lähinnä kaverilliset.
Kuitenkin ajatus siitä, että mies olisi jonkun toisen kanssa tuntuu tosi pahalta. Itse voisin hyvinkin kuvitella joskus olevani jonkun toisen miehen kanssa.
Tiedän etten tästä "uskalla" minnekkään lähteä. En halua rikkoa lasten perhettä ja muutenkin mietin vain, että mitä kaikki muut ajattelisivat erosta.
Meillä ei siis mitään riioja ja arki sujuu rutiinilla on ihan tavallista ja turvallista.
Tiedän, että mies ei ajattele samoin kuin minä.
Rakastaa kovasti. On vaan sellainen perus jurrikka, ettei sitä juurikaan milläänlailla osoita.
Voisin allekirjoittaa kaiken! Pahin ajatus eroamisessa on juuri se ajatus, että mies olisi toisen naisen kanssa. Se tuntuu ylitse pääsemättömän vaikealta. Rakastan kyllä miestäni, mutta kaipaan jotain muutakin tunnetta tähän, mitä ei enää ole....
Mies ei vaan sytytä, ja on juuri tuollainen kuvailemasi jurrikka. Turvallinen mutta tylsä.
Olen liian järkevä ottaakseni tuon takia eron, mutta silti mietin sitä usein. Ahdistaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla samanlaiset mietteet. Olen 35v ja yhdessä miehen kanssa 15v.
Mies on kunnollinen ja mukava ja todella hyvä isä lapsille. (Lapset 10 ja 12v.)Minun tunteet miestä kohtaan lähinnä kaverilliset.
Kuitenkin ajatus siitä, että mies olisi jonkun toisen kanssa tuntuu tosi pahalta. Itse voisin hyvinkin kuvitella joskus olevani jonkun toisen miehen kanssa.
Tiedän etten tästä "uskalla" minnekkään lähteä. En halua rikkoa lasten perhettä ja muutenkin mietin vain, että mitä kaikki muut ajattelisivat erosta.
Meillä ei siis mitään riioja ja arki sujuu rutiinilla on ihan tavallista ja turvallista.
Tiedän, että mies ei ajattele samoin kuin minä.
Rakastaa kovasti. On vaan sellainen perus jurrikka, ettei sitä juurikaan milläänlailla osoita.Voisin allekirjoittaa kaiken! Pahin ajatus eroamisessa on juuri se ajatus, että mies olisi toisen naisen kanssa. Se tuntuu ylitse pääsemättömän vaikealta. Rakastan kyllä miestäni, mutta kaipaan jotain muutakin tunnetta tähän, mitä ei enää ole....
Mies ei vaan sytytä, ja on juuri tuollainen kuvailemasi jurrikka. Turvallinen mutta tylsä.
Olen liian järkevä ottaakseni tuon takia eron, mutta silti mietin sitä usein. Ahdistaa. Ap
Juuri näin. Siis aivan sama tunne minullakin.
Ikiteinit ja prinsessaharhailjat taas sekoittamassa rakkauden&kumppanuuden ihastumiseen. Menkää nyt ja ottakaa se ero siitä hyvästä aviomiehest ja isästä, sitten lähiöön yh-elämää viettämään ja joku jännäjare kainaloon :D
Oletteko oikeasti tosissanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikiteinit ja prinsessaharhailjat taas sekoittamassa rakkauden&kumppanuuden ihastumiseen. Menkää nyt ja ottakaa se ero siitä hyvästä aviomiehest ja isästä, sitten lähiöön yh-elämää viettämään ja joku jännäjare kainaloon :D
Oletteko oikeasti tosissanne?
Arvasinkin, että tähän tukee jotain tämän kaltaista kommenttia.
Mutta niinkuin kirjoitin niin en ole eroamassa. Olen luvannut tahtoa niin myötä kuin vastamäessä. Kyllä 15 vuotta parisuhdetta on sen verran pitkä aika, että siitä on alkuhuuma jo aikoja sitten kadonnut. Ja rakastaminen ollut tilalla jo monta vuotta. Jos sen vuoksi olisi erottu se olisi tapahtunut jo yli 10 vuotta sitten.
Niinkuin aikaisemmin ilmi tuli, rakastan kyllä miestäni. Mutta mietteet ovat tosi samat ap.n kanssa suhteesta ja siitä ettei mies tietyllä tavalla enää sytytä. Seksiä kyllä harrastetaan aina kun mies haluaa. Eikä se minusta vastenmielistä ole. Tätäkin, kun ollaan sen verran kauan harrastettu, että mies kyllä tietää tasantarkkaan mistä tykkään.
Mutta oli "hassua" miten samanlaiset tuntemukset jollain (ap) voi olla itseni kanssa.
T.5
En pelleile, mutta avoinsuhde (esim. kerta kokeilu, jossain toisella paikkakunnalla luvan kanssa) tai parinvaihto voisi olla teille sopiva ratkaisu. Tällainen pieni säpinä saa monesti aikaan sen, että myös kotona on sen jälkeen säpinää... En tiedä oletko asiaa ajatellut, mutta jos periaatteessa olet tyytyväinen muuten mieheesi ja vaihtoehtosi on kokeilla luvalla vierasta tai ottaa ero, niin eikö tuo voisi olla kokeilemisen arvoinen?
Suosittelen lukemaan muiden pitkäsnsuhteen omaavien kokemuksia aiheesta.