Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten selviän henkisesti irtisanomisesta?

Vierailija
20.08.2016 |

Sain potkut YT:n jälkeen. Juuri äitiyslomalta palattuani.
Miten pääsen tästä yli? Koko ajan sattuu, ahdistaa, itkettää, pelottaa perheen toimeentulo ja se, saanko itseni koskaan kasattua niin että itsevarmuutta on saada uusi työ.
Mistä olette saaneet vertaistukea?
Tekee pahaa ajatella, että olin tiimissämme ainoa, joka sai lähteä. Siispä kaikista huonoin - tai näin pääni asian kääntää. Samaan aikaan pitäisi jaksaa taistella irtisanomiskorvauksista, sillä liittoni mukaan irtisanominen on laiton.
Irtisanomisen vielä jotenkin kestäisi, mutta esimieheni hoiti tilanteen huonosti. Edes jos olisi kiittänyt työpanoksesta (7 vuotta samassa firmassa, aina olen tavoitteissani ollut) ja pahoitellut. Sanonut, ettei syy ole osaamisessani. Mutta esimies ei sanonut mitään. Mitään tukea ei tarjottu, kukaan ei hyvästellyt minua eikä yksikään työkaveri ole perään lähettänyt viestiä.
Minun elämäni romahti keskiviikkoa klo 11.30. Muiden elämä jatkuu kuin en olisi koskaan ollut olemassakaan. Facebookissa työkaverit nauttivat iloisena kaveriensa kanssa skumppaa.Esimies jatkaa luksuselämää, ja minä lasken kuinka pitkälle rahat riittävät. Ja hulluinta kyllä, kaikki säälivät esimiestä. Kun se on niin hemmetin rankkaa antaa potkut. No, ilmekään ei värähtänyt esimieheni kasvoilla. Tuskin hän miettii lainkaan, miten pärjään.
Maanantaina pitäisi sitten kohdata ihmiset lasten päivähoidossa. Mitä vastaan kun kysyvät mitä kuuluu? En halua nyt puhua asiasta heidän kanssaan. Vaikka pian joudun kai ottamaan lapset pois hoidosta, koska kovin pitkään hoitomaksuihin ei ole varaa.
Ensi viikolla pitäisi jaksaa olla vakuuttava työpaikkahaastattelussa. Tiedän, että tuo haastattelu on nyt turha, koska en jaksa nyt tsempata. Ja sen jälkeen tulee taas yksi hylkääminen, joka romuttaa itsetuntoni taas.
Kotona lapset vaistoavat, että kaikki ei ole kunnossa. Näkevät, että isä hoitaa asiat kun äiti ei aamulla pääse ylös sängystä. Ottaa homman haltuun kun äiti itkee aamiaispöydässä. Isompi sai äsken huoneessaan raivokohtauksen - ikään kuin purki pahaa oloaan pois.
En koskaan olisi uskonut, että otan potkut näin raskaasti. Järkeni sanoo, että minulla on kaksi tervettä lapsi ja mies tukena. Että syitä elää olisi paljon. Joskus vaan tuntuu, että en enää jaksa elää.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
20.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei nyt muutat tuota asennetta! Ole onnellinen, että sinulla on työhaastattelu tiedossa. Nykypäivänä hakijoita on niin paljon, ettei kaikki todellakaan pääse edes haastatteluun! Sinuna pistäisin kaiken peliin tuohon haastatteluun. Pukeudu siististi, perehdy hyvin yritykseen etukäteen, ole iloinen ja asiallinen, ole paras versio itsestäsi! Seuraavaa haastattelua voit joutua odottelemaan, joten nyt kaikki peliin. Tsemppiä! Kyllä elämä alkaa vielä hymyilemään, ihan varmasti! :)

Vierailija
2/2 |
20.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Irtisanotuksi joutuminen on aina kova paikka. Jos irtisanomisesi oli laiton, voit saada hyvät korvaukset. Eihän se tuo työpaikkaa takaisin mutta lohduttaa kuitenkin ja auttaa taloudellisesti. Minä jouduin myös irtisanotuksi työpaikastani, jossa sain tehdä mielenkiintoista, haastavaa ja palkitsevaa työtä. Olin aina tehnyt työni hyvin, opiskellut alani asioita vapaa-ajalla ja saanut myös hyvää palautetta työstäni. Koin olevani unelmatyössäni. En ollut ainoa, joka sai kenkää, koko tiimimme sai lähteä, joten siltä osin tilanteeni oli eri kuin sinulla. Silti potkut olivat tosi raskas isku, ja toipuminen niistä kesti kuukausia ellei vuosia. En ole myöskään sen koommin onnistunut vakipaikkaa saamaan, sillä alallani on erittäin huono työtilanne. Olen ollut useaan otteeseen työttömänä ja joka vuosi eri työpaikassa, kun saamani määräaikaisuudet ovat kestäneet enintään puoli vuotta. Määräaikaisena olen edelleenkin mutta nyt onneksi pidemmällä pestillä.

Sanoisin, että potkujen saamisen jälkeen työelämässä on se pahin vastoinkäyminen koettu. Vaikka nyt olet sokissa ja itsetuntosi on alamaissa, olet jo ohittanut pahimman. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että työttömäksi jääminen ei tunnu enää yhtään niin pahalta kuin se silloin irtisanomisen jälkeen tuntui. Tosin on tietenkin eri asia jäädä työttömäksi määräaikaisen työn päättyessä kuin irtisanomisen jälkeen.

Sinulla on varmaan puolen vuoden irtisanomisaika, eli saat täyttää palkkaa puolen vuoden ajan. Mitäpä jos ihan aluksi ottaisit iisisti, lepäilisit ja kokoisit voimiasi? Toki töitä kannattaa hakea koko ajan, mutta tarkoitan, ettei siitä kotona olemista tarvitse ottaa stressiä vaan siitä voi ja saa nauttia. Ehtii harrastaa jotain ja viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Tee kaikkia niitä asioita, mitä et ole töissä ollessa ehtinyt tehdä. Nauti vapaa-ajasta, ota loman kannalta. Varmasti löydät vielä töitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla