En voisi koskaan asua kenenkään kanssa yhdessä

Sama juttu, paitsi olen kymmenen vuotta nuorempi. Tarvitsen paljon omaa aikaa, rauhaa, itsenäisyyttä, yksityisyyttä, jne. Tulisin hulluksi, jos joku olisi koko ajan vieressä tai jos pitäisi selitellä tekemisiäni/menemisiäni/tulemisiani jollekin. Hyh.

oon samanlainen

Mulla ihan sama. Oon  kymmenen vuotta vanhempi. Tarvitsen paljon tilaa ja rauhallista yksinoloa.

Tunnen samoin. Olen introvertti, kuten taitaa lähes jokainen tällainen henkilö olla. Introvertti ei siis tarkoita ujoa, tästä pitää aina muistuttaa...

.

Kammottava ajatuksenakin, että joutuisi omassa kodissaan puhdistamaan jatkuvasti kraanoja, raitoja wc- pytystä ja puunaamaan virtsaroiskeista rengasta, pyyhkimään ovenkahvoja toisen  rähmäkäpälän jälkeen.  Tai sitten vaihtoehtoisesti aina kun mihin tahansa koskee, pesemään ja desinfioimaan kätensä sen jälkeen. Yksin kun asuu, niin kaikki on puhdasta.

Huonoimmassa tapauksessa joutuis tuon lisäksi keräilemään haisevia likaisia sukkia ja kalsareita ympäri kotia ja laittelemaan toisen juomia ja syömiä astioita astianpesukoneeseen.

.

Täällä samanlainen. Olen 45-eukko, 20-vuotiaana asuin poikaystäväni kanssa 2 vuotta yhdessä ja se ei tuntunut oikealta . Sen jälkeen olen elänyt yksin. En voisi kuvitellakaan asuvani jonkun kanssa yhdessä, hulluksi tulisin.Oma tupa, oma lupa. Oma vapaus, ilman jotain toista nurkissa pyörimässä. Olen introvertti ja ehkä aseksuaali.

No nyt sitten herää kysymys että mitä ihmettä te niillä poikkiksillanne lopulta edes teette? Joku seksi ei nyt kelpaa.

Samanlainen täälläkin, vanhempi kuin kukaan aiemmin vastanneista (62v). On vain niin suuri oman rauhan, hiljaisuuden ja tilan tarve, että en kykene asumaan yhdessä toisen ihmisen/toisten ihmisten kanssa. Muuten pidän ihmisistä kyllä.