Onko teillä kavereita jotka ohittavat teidän elämäänne koskevat asiat?

Tee seuraavalla kerralla samoin, älä vastaa hänen kuulumisiinsa mitään. Sitten kun alkaa ihmettelemään, niin voit ihan sanoa, että päätit kohdella häntä samoin kuin hän sinua. Luulisi tajuavan, jos ei niin ei kyllä tule muuttumaan..

Juu ja onhan noita minäminä ihmisiä, heitä tulee näpäyttää!

Oikeassa olet. Aina huomaamattani lähden niihin pohdintoihin mukaan. En ole mikään kostajatyyppi. Mutta taitaa olla tarpeen tuollainen näpäytys. AP

On ja pahemmaksi mennyt. Tajusin vuosien jälkeen, että olin hänelle vain kaatopaikka, jonne kasata ongelmat. Vastaavasti myös hänen iloisista uutisista piti olla heti mukana hehkuttamassa mutta omiin uutisiini kommentointiin yhdellä sanalla ja sitten heti takaisin häneen. Otin etäisyyttä ihan jo iman miekenterveyden vuoksi. Suosittelen samaa, oikea ystävä on kiinnostunut mitä toiselle kuuluu.

Poista hän watsapap kaveruus. Ja tilata pizza :D

Oli. Puhui vain omista asioistaan tuntikausia. Ei vaivautunut kysymään kuulumisiani. En vaivautunut enää ottamaan yhteyttä, suosittelen sinulle samaa :)

Ihme tulkinta kokea olevansa b-luokan kansalainen heti. Etkö sä ap tajua, että ihmiset ovat erilaisia. Jos sulla on kapsitettia välittää muoden asioista, niin rankkaat itsesi b-luokan kansalaiseksi, jos jollain toisella ei ole. Kuitenkin itse olet kokoajan ylempänä kuin kaverisi, jonka resurssit ja voimat eivät riitä muuhun kuin omien asioittensa miettimiseen.

Olen lempannut tuollaiset "kaverit". Kun kerta toisensa jälkeen käy juuri noin, että puidaan kaverin asiat mutta kun kerron omistani koettaa hiljaisuus, niin kyllä se mitta tulee täyteen. Miksi turhaan ylläpitää ihmissuhdetta, josta saa itselleen vain pahan mielen.

Vierailija kirjoitti:

Ihme tulkinta kokea olevansa b-luokan kansalainen heti. Etkö sä ap tajua, että ihmiset ovat erilaisia. Jos sulla on kapsitettia välittää muoden asioista, niin rankkaat itsesi b-luokan kansalaiseksi, jos jollain toisella ei ole. Kuitenkin itse olet kokoajan ylempänä kuin kaverisi, jonka resurssit ja voimat eivät riitä muuhun kuin omien asioittensa miettimiseen

Siis tarkoitin kaverini silmissä b-luokan kansalainen, jonka elämä ja asiat eivät ole kommentoinnin arvoisia. AP

Eräs kaveri on samanlainen ja välillä varmasti itsekin tajuaa sen, kun parin tunnin maratonvuodatuksen jälkeen saattaa kysyä, että mitäs mulle. Kuitenkaan ennen kuin ehdin vastaamaan niin hän on usein jo häipynyt.

Voin vaikka kertoa kaverilleni jutun, jossa olen viettänyt iltaa Brad Pittin kanssa niin hän voi kommentoida, että ok, menikö hyvin. Olipas huono esimerkki mutta pointtina, että mitä tahansa kerron niin hän ei ikinä kysele asiasta enempää vaan, jos hän sattuu ylipäätään vaivautumaan kommentoimaan niin ne ovat sitä luokkkaa, että heitellään 'peruskysymyksiä' , kun taas itse olisin vastaavassa tilanteessa kusellyt innostuneena lisää.

Tässä ystävyydessä nyt on ollut hänen puoleltaan niin paljon muutakin itsekeskeisyyttä, että olen ottanut etäisyyttä.

Oon potkassut kaikki narsistit elämästäni.

Jos ei oo muuta tarjota kuin itsekeskeisyyttä niin antaapi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme tulkinta kokea olevansa b-luokan kansalainen heti. Etkö sä ap tajua, että ihmiset ovat erilaisia. Jos sulla on kapsitettia välittää muoden asioista, niin rankkaat itsesi b-luokan kansalaiseksi, jos jollain toisella ei ole. Kuitenkin itse olet kokoajan ylempänä kuin kaverisi, jonka resurssit ja voimat eivät riitä muuhun kuin omien asioittensa miettimiseen

Siis tarkoitin kaverini silmissä b-luokan kansalainen, jonka elämä ja asiat eivät ole kommentoinnin arvoisia. AP

Mitä se haittaa, jos hänen silmissään olisitkin? Kai nyt osaat etsiä sitten parempaa seuraa itsllesi? Vai et osaa? Se olisi tämän kärsivän kaverisi tehtävä nuolla sinun epäkehittynyttä itsetuntoasi vahvemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Eräs kaveri on samanlainen ja välillä varmasti itsekin tajuaa sen, kun parin tunnin maratonvuodatuksen jälkeen saattaa kysyä, että mitäs mulle. Kuitenkaan ennen kuin ehdin vastaamaan niin hän on usein jo häipynyt.

Voin vaikka kertoa kaverilleni jutun, jossa olen viettänyt iltaa Brad Pittin kanssa niin hän voi kommentoida, että ok, menikö hyvin. Olipas huono esimerkki mutta pointtina, että mitä tahansa kerron niin hän ei ikinä kysele asiasta enempää vaan, jos hän sattuu ylipäätään vaivautumaan kommentoimaan niin ne ovat sitä luokkkaa, että heitellään 'peruskysymyksiä' , kun taas itse olisin vastaavassa tilanteessa kusellyt innostuneena lisää.

Tässä ystävyydessä nyt on ollut hänen puoleltaan niin paljon muutakin itsekeskeisyyttä, että olen ottanut etäisyyttä.

Mistä sitä sinunlaisistsi tietää, haluatko paljastaa asioitasi jos et oma-aloitteisesti innostu kertomaan mistään, vaan kaikki pitäisi aina kysellä? Jotkut ihmiset eivät tykkää siitä, että heiltä udellaan, vaan haluavat kertoa itse sen verran, kuin katsovat tarpeelliseksi.

Itsekin joskus olisin utelias, mutta kysyn peruskysymyksiä, koska arvelen, ettei toinen halua ehkä paljastaa jotain. Kyllä sellaiset kertoo, jos oikeasti haluaa ne kertoa, tarkemmin lypsämättäkin. Tietysti se pitää antaa vaikutelmana, että haluaa kuitenkin kuulla.

Oli, mutta katkaisin hänen kanssaan välit alkuvuodesta. Vuodatti omia asioitaan tuntikausia puhelimessa, mutta kun puhuin vähänkin jotain omaa asiaani, sen jälkeen hän sanoi että "jatkan nyt tätä juttua joka jäi kesken kun aloit puhua omista asioistasi". Soitteli usein humalassa, ja haukkui aina kaikki ystävänsä todella rumasti, ja puhui kaikki heidän asiansa. Kun kysyin puhuuko minustakin muille samaan tyyliin, sanoi ettei tietenkään. Ei vakuuttanut. Tunsin hänet kolmisen vuotta, netissä tutustuttiin. Eipä ole tullut ikävä. vie-raili

vie-railija kirjoitti:

Oli, mutta katkaisin hänen kanssaan välit alkuvuodesta. Vuodatti omia asioitaan tuntikausia puhelimessa, mutta kun puhuin vähänkin jotain omaa asiaani, sen jälkeen hän sanoi että "jatkan nyt tätä juttua joka jäi kesken kun aloit puhua omista asioistasi". Soitteli usein humalassa, ja haukkui aina kaikki ystävänsä todella rumasti, ja puhui kaikki heidän asiansa. Kun kysyin puhuuko minustakin muille samaan tyyliin, sanoi ettei tietenkään. Ei vakuuttanut. Tunsin hänet kolmisen vuotta, netissä tutustuttiin. Eipä ole tullut ikävä. vie-raili

Tässä kannattaa olla tarkkana naiset. Itsellänikin on sellainen kaveri, joka hölöttää kaikki kavereidensa asiat mulle, ihan kaikki. Ei oo mulle epäselvää, että kertoo asioitani myös muillekin. Siksi en kerrokaan mitään henk. koht juttuja hänelle, vaan ihan normaalia rupattelua.

Sisko teki tuota "läheisistä" eniten.Ei kiinnostanut pienet jutut,ei kiinnostanut sitten ne suuremmatkaan.Pahin oli kun useamman vuoden uurastamisen jälkeen saavutin oikeasti jotain suurta niin vastaus oli "onnea!" Ei kysymyksiä,ei mitään.Aika hiljaiseksi veti.

Kyllä mulla on yksi tuollainen ystävä.. Huomasin vasta oikeastaan parin vuoden ystävyyden jälkeen, että mitä tahansa omasta elämästäni kerron, niin hän ingooraa sen täysin.. Hänen tukenaan olen kuitenkin ollut hyvinkin vaikeissa elämäntilanteissa, mutten saa mitään vastakaikua. Olen nyt alkanut vähitellen ottamaan etäisyyttä, koska koen tämän raskaaksi itselle. 

En kutsuisi tuollaisia tyyppejä edes kavereiksi, korkeintaan tuttaviksi. Tulee mieleen muuan työkaveri, joka oli aina valmis kaatamaan kaikki ongelmansa (yleensä aina samat!) niskaani, mutta jos minä inahdin edes jotain omista asioistani, niin taitavasti käänsi puheen taas itseensä. Emme ole enää samassa työpaikassa ja yhteydetkin ovat jo katkenneet, minä aktiivisena osapuolena. Ystävyys ja kaveruus on tasapuolista saamista ja antamista eli kertomista ja kuuntelemista.