Äitiyslomalla isommat lapset päiväkodissa?
Miten olette ihmiset menetelleet äitiyslomalla ollessanne isompien lasten päivähoidon kanssa? Itse haluaisin kyllä pitää 5- ja 3- vuotiaat lapseni päiväkodissa pienimmällä, eli " 1-8 päivää kuussa -sopimuksella" kun jään keväällä äitiyslomalle. Olisi ihana ja varmaan itsekäskin ajatus nautiskella pelkästään vauvasta yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, kun edellisen lapsen syntyessä ei tällaista rauhaa ollut. Olin hänen syntymäänsä asti hoitanut esikoista kotona ja " vauva-aika" ja kotivuodet jatkuivat siitä taas suoraan melkein kolme vuotta.
Mutta...päiväkodin johtajan mukaan olisi päiväkotiintulijoitakin jo jonoksi asti. Tuli vähän huono omatunto...En tullut sitten kysyneeksi, mitenkä tällainen 1-8 päivää sopimus kahden lapsen osalta vapauttaa hoitopaikkoja verrattuna kokopäiväpaikkoihin. Tietäiskö kukaan?
Terveisin jahkailija
Kommentit (16)
Kun meidän kolmonen syntyi, isommat olivat 5 ja 2½ vuotiaat eikä olisi tullut mieleenkään että heidän pitää mennä tarhaan kun äiti jää " nauttimaan" ajasta kaksin vauvan kanssa. Kuopus on nyt reilun vuoden ikäinen ja hyvin ollaan pärjätty kotona, ilman että mun pitäisi olla mikään viihdekeskus. Meillä vanhemmat lapset käy kerhossa ja yhdessä käydään perhekerhossa. Se on omasta aktiivisuudesta kiinni, että lapset halutessaan saavat leikkiä myös kavereiden kanssa. Meillä esikoisella on ehkä kerran viikossa kaveri päivän leikkiseurana, ja saattaa tuo itsekin olla kerran viikossa jonkun kaverin luona. Keskimmäinen taas leikkii naapurin lapsen kanssa.
Jokaisella meillä on oma mielipide tästä paljon keskustellusta aiheesta, mutta mun mielestä on rikkaus että lapset saavat kasvaa kotona! Mutta tämä on tosiaan vaan mun mielipide, ja näin haluan toimia omien lasteni kohdalla. Kukin tehköön niin kun haluaa ja parhaaksi katsoo omien lastensa/perheensä suhteen. Joten ei pidä pahastua. Ja lisättäköön vielä, etten ole mikään super-äiti: välillä väsyttää, harmittaa ja itkettääkin, mutta ainakin olen läsnä -> ja suurimman osan ajasta ihan " tervejärkisenä" ja hyvällä mielellä!
Tosin nyt tänä vuonna 6v. täyttävä esikoinen haluaisi päiväkotiin kun ei oikein ole ikäisiä kavereita päivällä kun aika moni lähinaapuri jolla vauva ja isompia lapsia on laittanut isommat hoitoon vaikka äiti kotona. No pääsee meidänkin tyttö sitten syksyllä eskariin ja se kyllä riittää. Hyvin on saanut muuten vauvasta nautittua vaikka isommat lapset kotona sillä lekkivät paljon keskenään niin että tilanne aivan eri kuin kakkosen syntyessä. Vaan kukin tekee miten tekee. Se noissa virikelapsissa tietysti on kurjaa että silloin oikeasti paikkaa tarvitsevat saattavat jäädä ilman tai siis joutuvat jonnekkin tosi kauas hoitoon. Meidänkin naapurissa pieni poika reilu 3v. jolla ei vielä puhetta tule muutamaa sanaa enempää ja puheterapeutti suositteli puolipäivhoitoa jotta puhe lähtisi kehittymään. Poika joutui odottamaan paikkaa vaikka kuinka kauan eikä sitten kuitenkaan päässyt siihen mihin olivat hakeneet kun päiväkodissa isojen ryhmässä niin paljon virikelapsia tilaa viemässä.
Ensinnäkin tuosta " paikan viemisestä" . Kukaan päivähoidossa oleva lapsi ei vie paikkaa keneltäkään, vaan kyse on ihan kunnan halusta tehdä asialle jotain. Kunnalla on velvollisuus järjestää hoitopaikka tarvitseville, eikä sitä velvollisuutta tai siitä luistamista voi kaataa toisten lasten vanhempien kontolle.
Jos kunta haluaa säästää, niin se tottakai syyllistää vanhempia näistä asioista. Tosiasia on kuitenkin se, että jos äitiyslomalaiset ottavat lapset pois hoidosta, niin kunta kyllä osaa heti supistaa hoitoa sen verran ja lakkauttaa päiväkoteja - lopputulos on ihan sama! Ei kunta pidä päiväkoteja puolityhjinä odottamassa töihinmenijöiden lapsia, vaan säästää kaiken minkä voi. Yksittäistapauksessa tietysti jonkun lapsen kohdalla paikka tietystä päiväkodista voi irrota jos joku toinen lopettaa, mutta pidemmällä tähtäimellä ja isommassa mittakaavassa siitä ei ole hyötyä, pikemminkin päinvastoin, koska sitten kunta lopettaa päiväkoteja ja lapset täytyy ehkä viedä kauemmaksi hoitoon.
Ja sitten noista kavereista. Minusta on ihan ymmärrettävää, että isommat lapset viihtyvät kotona hyvinkin, jos lähistöllä on kavereita, joiden kanssa voi leikkiä. Kerhoonkin on varmaan kiva mennä ja se on vermasti hyvä vaihtoehto jos lapsi on sopeutuvainen, sopiva kerho järjestyy ja siellä saa sitten viettää pidemmän aikaa. Kaikilla asiat eivät kuitenkaan ole näin hyvin, eikä se ole heidän vikansa.
Omalla kohdallamme kavereita ei lähimaastossa ole. Oikeastaan kaikki lasten kaverit ovat päiväkodissa. Äitiysloman aikana toki tutustuivat jonkin verran myös perhekerhon lapsiin, mutta eivät esim. niin hyvin, että olisivat halunneet synttäreille kutsua... Tuttavilla ei ole saman ikäisiä lapsia, joita voisi kutsua meille päiväksi. Meidän lasten on myös erittäin hidasta ja vaikeaa sopeutua uusiin ihmisiin ja paikkoihin (vanhemmalla lapsella ihan diagnosoitu ongelma).
Jäin äitiyslomalle helmikuussa. Kesken vuoden täällä ei pääse kerhoihin, lasten olisi siis pitänyt odottaa syyskuuhun päästäkseen kerhoon. Vanhempainvapaat loppuivat vuoden loppuun, jolloin lasten olisi vuoden alusta pitänyt taas sopeutua mahdollisesti ihan uuteen päiväkotiin ja ryhmään (kun pääsyä takaisin samaan päiväkotiin ei voida taata jos lopettaa). Mielestäni olisi nimenomaan lasten kannalta täysin järjetöntä vaihtaa heitä puolen vuoden välein paikasta toiseen varsinkin kun heillä yleensä kestää lähestulkoon vuoden sopeutua uuteen paikkaan.
Tilanteet ovat siis yksilöllisiä. Mielestäni kerhovaihtoehtoa kuitenkin markkinoidaan täysin järjettömin perustein. Kerho on hyvä sellaisille lapsille, joiden vanhemmat ovat kotona pidempään ja lapset voivat näin ollen käydä samaa tuttua kerhoa pitkään. Sen sijaan ajatus siitä, että lapsia riepotellaan puolen vuoden tai vuodenkin välein paikasta toiseen on ihan järjetön - kuka aikuinen haluaisi vaihtaa työpaikkaa puolen vuoden välein? Kun käy päiväkodissa pari kertaa viikossa tai puolipäiväisesti, niin se vastaa lapselle ihan täysin kerhoa - ainut ero on, että se näyttää särähtävän pahasti kotihoidon kannattajien ja rahakirstun vartijoiden korvissa.
Pysyvyys on lapselle kaiken A ja O. Minusta on tärkeämpää taata lapselle pysyvä turvallinen ympäristö, jossa on samat ihmiset vuodesta toiseen kuin miellyttää poliitikkoja tai naapureita.
Tämä on paljon keskustelua herättänyt asia ja varsin perhekohtainen. Erittäin suuri merkitys on mielestäni lapsen iällä ja sillä onko hän aiemmin ollut päiväkodissa ja kuinka kauan äiti aikoo olla äitiyslomalla!
Omilla lapsillani on ikäeroa 3v4kk ja aikoinani otin automaattisesti esikoisen pois päivähoidosta, koska olin sitä mieltä, että päivähoitopaikat ovat vain työssäkäyvien lapsille. Esikoinen ehti olla päiväkodissa yli kaksi vuotta. Muistan, kuinka päiväkodin johtaja kiitteli ratkaisuani ja sanoi, miten tärkeää tämä on sisarusten välisen suhteen syntymiselle.
Äitiysloman ajaksi hain esikoiselle kerhopaikan 2 x viikossa. Tiesin jo etukäteen, että palaisin töihin heti vuoden kuluttua. Jälkeenpäin ajateltuna tämä ratkaisuni oli huono ESIKOISEN kannalta. Hän kaipasi kovasti kavereitaan. Puistoissa, kotipihalla ym. ei ollut yhtään 3½-4v lasta koko vuoden aikana ja esikoinen oli todella yksinäinen. Kerhon uusiin ihmisiin sopeutuminen vei puoli vuotta ja aloitus puolen vuoden päästä kesken lukuvuotta päiväkodissa oli esikoiselle rasite, koska hän sietää huonosti muutoksia elämässään.
Periaatteessa olen edelleenkin sitä mieltä, että päivähoitopaikat kuuluvat ensisijaisesti työssäkäyvien lapsille, mutta 4-6-vuotiaille samanikäisten seura on monella tavalla tarpeellista, joten kannatan päiväkotihoitoa tämänikäisille, varsinkin, jos on ollut pitkään päiväkodissa ja lapsi siellä viihtyy. Ihan pienten " virikehoito" on aika ikävä käsite, enkä henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi 1-2-vuotias pitäisi hoitaa päiväkodissa, vaikka lapsella on terve äiti/isä kotona.
Minua on jälkeenpäin huvittanut monesti päiväkodin johtajan hehkutus sisarussuhteen syntymisestä. Sitä nimittäin ei juuri syntynyt kuopuksen vauvavuoden aikana. Esikoisen kannalta olisi ollut parempi, jos olisi saanut jatkaa tutussa ryhmässä. Kuopus kun oli kovin allerginen, valvoi kaikki yöt ensimmäiset 1½ vuotta, nukkui ensimmäisen kerran 3 tuntia yhteenmenoon 1v8kk ikäisenä. Lisäksi hänellä oli muitakin terveydellisiä ongelmia. Onneksi näitä asioita ei tiennyt etukäteen, silloin jaksoi vain yhden päivän kerrallaan. Esikoinen joutui jäämään monessa asiassa taka-alalle ihan käytännön sanelemasta pakosta. Asiaa olisi helpottanut se, että hänellä olisi ollut päiväkotipaikka.
Meilläkään ei ollut yhtään lasta tuttavapiirissä/sukulaisilla, josta olisi voinut kehitellä seuraa esikoiselle kotonaoloaikana.
Haluanpa minäkin kantaa mielipiteeni kekoon. Olen tosiaan sitä mieltä, että on jokaisen oma asia, että pitääkö vanhemman sisaruksen päiväkodissa iästä riippumatta. Ja hiiteen kunnanpäättäjien mielipiteet..Se voi olla yhtä oikea ratkaisu jättää lapsi päiväkotiin kuin taas vastaavasti ottaa sisarus kotiin, jos äiti vaan jaksaa. Itse jäin tammikuussa äitiyslomalle ja esikoinen on kohta 3,5-vuotias ja jatkaa päiväkodissa. Omasta puolestani voisin sanoa, että meidän vintiö on niin vilkas poitsu, että kotiympyrät käy hänelle nopeasti liian pieniksi eikä kavereita ole naapurustossa. Olen myös menossa töihin ensi vuoden alusta, joten on myös käytännön kysymys että lapset pääsevät samaan päiväkotiin, joka meillä on kävelymatkan päässä. Ja voin sanoa, että tämä ratkaisu tuntuu meistä hyvältä, itse jaksan paremmin esikoisen kanssa niinä päiviä, kun hän on kotona, kun on myös niitä lepopäiviä. Eli ehkä voisimme olla kritisoimatta toisten ratkaisuja, koska emme kuitenkaan tunne ko. ihmisen tilannetta.
kun vauva syntyy elokuussa (esikoinen tuolloin 3,5-vuotias). Olemme suunnitelleet, että pojalla olisi 6 hoitopäivää kuussa. Me emme tosiaankaan vie kenenkään paikkaa, sillä kyseessä on yksityinen pph, joka voi ihan itse päättää, haluaako itselleen osa-aikalapsen vai ei. Ja meidän tapauksessamme hoitaja pitää ilomielin pojan hoidossa. Meillä tärkeimpänä syynä pojan hoidossa jatkamiselle on se, että ujolla ja hitaastilämpenevällä pojalla säilyisi " hoitotuntuma" ja tuttuja, kivoja juttuja arjessa. Ja minä taas saan hieman aikaa olla kahden vauvan kanssa ja levätä itsekin.
Tästä asiasta on tosiaan, kuten sanottu, turha syyllistää ketään tai syyllistyä. Kuten varmasti jonkun mielestä mun mielipiteeni on täysin outo ja käsittämätön, kun haluan itse pitää lapset kotona ja olla heidän kanssaan, yhtä käsittämätöntä mun mielestä on, että isommat lapset viedään tarhaan jotta itse saisi levätä ja nauttia vauvasta. Sitä en käsitä ollenkaan, ei vaan ymmärrys riitä! Nämä erityislapset on sitten asia ihan erikseen, heistä ei tässä ole kysymys.
Ja paikkojen viemisestä. Meillä on tällä hetkellä lähitarhaan noin 40 lasta odottamassa tarhapaikkaa, varmasti jono ei olisi noin pitkä jos kaikki lapset joiden äidit ovat kotona ottaisivat lapset kotihoitoon. Mutta faktana en tätä tiedä, on ihan mutu tietoa...
Tässä aiheessa olen aika ehdoton, ja mielipiteeni on " jyrkkä" , tiedän sen. Joten älkää ottako hernettä nenään :). Mun mielestä lapsen paras paikka on kotona, enkä veisi lapsia sen takia tarhaan että sitten jaksaa olla heidän kanssaan paremmin kun on kotipäiviä. Kyllä äideilläkin on oikeus olla väsynyt, ja kaikki tunteet kuuluvat elämään. Ja myös lasten on hyvä tämä tiedostaa. Vaikka itse olen lapseni halunnut ja heitä rakastan yli kaiken, totta kai välillä on rankkaa kolmen pienen kanssa. Silti en vaihtaisi tätä aikaa pois, kun he ovat vielä lähellä ja saan olla heidän kanssaan. Kyllä aika rientää nopeasti, ja epäilen että jossain vaiheessa tulee ikävä aikaa jolloin lapset olivat pieniä. Ihana ajatus että ei silloin tarvitse katua, ettei heidän kanssaan viettänyt kaikkia mahdollisia hetkiä...
En kirjoittanut tätä ärsyttääkseni ketään, vaikka joku varmasti hermostuukin. Aurinkoista kevään odotusta!
Mutu-tietoa tuokin ;DD
Sunshine:
Ja paikkojen viemisestä. Meillä on tällä hetkellä lähitarhaan noin 40 lasta odottamassa tarhapaikkaa, varmasti jono ei olisi noin pitkä jos kaikki lapset joiden äidit ovat kotona ottaisivat lapset kotihoitoon. Mutta faktana en tätä tiedä, on ihan mutu tietoa...
Lisäksi minusta 5- vuotias ei saa traumoja, jos on hoidossa 1-8 päivää kuussa tutussa paikassa vauvan ollessa kotona äidin kanssa. Enemmin kärsisi, jos pitäisi kiertää kaikissa epämääräisissä kerhoissa, joissa ohjelmana on yleistä riehumista silla aikaa kun äipät hörppivät kahvia.
Noh, kunhan kommentoin.
KAKSOSET syntyivät. Mielestäni se oli lapselle parempi, että hän pääsi leikkimään ikäisiensä kavereiden kanssa päiväkotiin, kuin että olisi ollut minun ja kahden vauvan kanssa kotona, varsinkaan kun asumme hieman syrjemmällä ja kahden vauvan kanssa kavereille kuljettaminen ei aina ollut niin helppoa (talviaika).Oma aikani meni kaksosten vauva-aikana niin totaalisesti vauvojen hoitoon ja syöttämiseen, että meille tämä ainakin oli parempi ratkaisu.
Kyllä oma mielipide vahvistui vaan näitä kommentteja lukiessa. Meilläkin vanhempi lapsi erittäin " hitaasti lämpiävä" ja vasta nyt, vuoden hoidossa oltuaan, on alkanut suorastaan vaatimaan päiväkotiin menoa. Ei jäisi kotiin edes, jos pikkusisko on sairaana, varsinkaan jos on jumppapäivä tai jotain muuta erityiskivaa. Rakkaat lapseni ovat luonteiltaan suurinpiirtein yö ja päivä ja päiväkodin aloitettuaan olimme tosi tyytyväisiä siihen, että SAIVAT olla erossa toisistaan, omien ryhmien kavereiden kanssa. Pihalla sitten leikkivät yhdessäkin, mutta ovat tosi ylpeitä " omista kavereistaan" . Olen melko varma, että tulevat itse oikein kärttämään tätä päiväkotiin menoa, kunhan totuus ympärivuorokautisesta vauvan imettämisestä, nukuttamisesta, syöttämisestä ja niin edelleen heille valkenee.
Olen myös omalta osaltani säästänyt jo yhteiskunnan varoja yllin kyllin olemalla kotona lasten kanssa nelisen vuotta putkeen ja vielä ihan rehellisesti kotihoidontuella, eikä työttömyyskorvauksella ilman aikomustakaan hankkiutua töihin... no, meitä on moneksi.
Kyllä omat lapseni taitavat myös nähdä kotipäivinä ihan riittävästi sitä väsynyttä ja kiukkuista äitiäkin, että en usko tunteiden skaalan jäävän pienemmäksi ainakaan siitä syystä, että yhtenä tai kahtena päivänä viikossa " nautiskelen" vauvasta.
Hyvää kevään odotusta itse kullekin äitiliinille!
Eikö se ole selvä, että meille kaikille kuitenkin tulisi halvemmaksi, jos pienet lapset hoidettaisiin kotona, kun äiti siellä sen vauvan kanssa on ? Tietsyti kunta on pakotettu järjestämään paikkoja kaikille, ja järjestävätkin jossain ajassa.
En muitenkaan koskaan myöskaaän minä voisi ajatella, että laittaisin alle 6v oman lapseni tarhaan, jos vielä saisin vauvan. MINÄ haluaisin itse nauttia hänen seurastaan ja kiireettömyydestä. Tarhojen hälinää ja isoja ryhmiä en koe niin tärkeäksi, kuin oman perheeni yhdessäoloa niinä ensimmäisinä vuosina.
Kavereista olen sitä mieltä, että ovat ihan liian tärkeäksi tehty asia alle eskari-ikäiselle. Tietysti lapsi, joka on tarhassa viettänyt aikaa ennen kotiinjääntiään, kaipaa kavereita, kun on niihin tottunut.
En muutenkaan oikein ymmärrä sitä, että vanhempien pitäisi niin hirveästi järjestää pienille lapsille kaikenlaisia aktiviteetteja koko ajan, ei lapsi luonnostaan niitä kaipaa, vaan viihtyy ihan pienissä kuvioissa, kun niihin on tottunut. Sitä hälinää ja kavereita riittä kyllä sitten eskarista eteenpäin, ja pikkuhiljaa siinä iässä voi sitten lapsi itsekin alkaa näitä kaverijuttujaan hoitaa ( esim. mennä kaverille leikkimään koulun jälkeen jne.)
Jokainen hoitaa nämä asiat parhaaksi katsomalaan tavalla, mutta en kyllä silti voi myöntää, että aina ymmärtäsin kaikkien ratkaisut, ei niin tarvitse minusta kenenkään tehdäkään. On hyvä käydä tällaisia keskusteluja, ja tuoda omia näkökantojaan esille. Kenties joku saan näistä vahvistusta omiin ajatuksiinsa vaikka.
Syyllistymistä voi joka tapauksessa aiheuttaa vain itse itsellensä, sitä on turha toisten syyksi laittaa.
Sunshine:
Sekoitat nyt kaksi asiaa. Minä ainakaan en esittänyt, että lapsen päiväkotiin viemisen PERUSTE olisi se, että äiti jaksaa vapaapäivinä paremmin, vaan väitin, että se on asian hyvä puoli. Peruste on se, että lapset päiväkotiin haluavat, he siellä viihtyvät ja mielestäni on lapselle parempi, että hän saa viettää ¿kerhoaikansa¿ tutussa ja turvallisessa päiväkodissa vanhojen tuttujen hoitajien ja lasten kanssa sen sijaan, että häntä riepoteltaisiin puolen vuoden välein päiväkodista kerhoon ja taas uuteen päiväkotiin ja aina pitäisi opetella uudet tavat ja tutustua yhä uusiin ihmisiin. Lähestulkoon kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa - sinäkin löysit kotihoidosta sekä hyviä että huonoja puolia, samoin minä päivähoidosta. Perusteet ja syyt ovat kuitenkin ihan eri asia kuin hyvät ja huonot puolet, joita voi luetella pilvin pimein ilman, että ne vaikuttavat ratkaisuun mitenkään. Olen kyllä havainnut ennenkin, että kotihoidon kannattajat mielellään sotkevat nämä asiat, koska sillä tavalla he kuvittelevat voivansa nostaa itsensä toisten yläpuolelle.
Poppas:
Kirjoituksesi valitettavasti kuulostaa kovasti siltä, että sinulla ei ole kokemusta asiasta, vaan räksytät ihan ulkopuolelta. Itse tunnen aika monta ihmistä, jotka ovat ajatelleet kanssasi samalla tavalla, mutta muutaman kuukauden kuluttua noin tehtyään ovat muuttaneet mielensä: ainakin päiväkotiin tottuneet lapset ihan oikeasti kaipaavat niitä aktiviteetteja ja kavereita! Vaikka meillä isommat ovat saaneet mennä päiväkotiin pari kertaa viikossa, niin siitä huolimatta he ovat kotipäivinä jatkuvasti vaatimassa päiväkotiin pääsyä, askartelua, pelejä, ohjattua toimintaa, lukemista jne.- todellakin niin paljon, että kaikkea ei ehdi. Ja sitten he istuvat tylsistyneinä valittaen kun ei ole mitään tekemistä¿
Minä en jotenkin jaksa uskoa, että jos lapsi viettää vaikkapa 16 tuntia viikossa päiväkodissa (alle 10% viikosta), niin hän menisi siitä jotenkin pilalle tai jäisi ilman perheen yhdessäoloa, vanhempien seuraa tai kiireettömyyttä. Veisitkö lapsesi sitten kerhoon? Mikä ero on lapsen kannalta sillä, viettääkö hän saman tuntimäärän kerhossa vai päiväkodissa?
Yhteiskunnan varoista en jaksaisi tässä tilanteessa olla niin kauhean huolissani - niitä käytetään niin moneen paljon turhempaankin asiaan! Lapsilta ja lapsiperheiltä on viety niin paljon viime vuosina, että alkaisi olla aika saada jotain takaisinkin. Mielestäni lapsiperheet tekevät ainoastaan hallaa omalle edulleen olemalla tukkanuottasilla keskenään, se on ihan silkkaa poliitikkojen hajota ja hallitse -politiikkaa, jonka seurauksena kaikki menettävät, jos ei pysytä yhdessä rintamassa. Kaikkien lapsiperheiden pitäisi pikemminkin tukea toisiaan ja taistella kaikkien lapsiperheiden etujen puolesta - muuten menetämme ne kaikki! Ei lapsiperheiden etua aja kukaan muu kuin lapsiperheet itse: jos olemme eripuraisia, niin muut vievät nekin rahat.
Syyllistämisestä ja syyllistymisestä: Syyllistää tai syyttää voi kuka tahansa ketä tahansa ja mistä tahansa. Joskus se voi olla aiheellista ja joskus aiheetonta - aiheetonta syyttämistä vastaan kaiketi on ihan normaalia puolustautua, etkö sinä tee niin? Sen sijaan syyllisyydentunteen kaiketi jokainen itse kehittää mielessään, mutta toki siihen monen kohdalla vaikuttavat ympäristön mielipiteen aika tavalla, eli myöskin aiheetonta syyllisyyttä voi olla ja siihen taas voi olla monta syyllistä ;) Syyttämistä vastaan puolustautuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että henkilö olisi omassa mielessään syyllistynyt johonkin.
Ensinnäkin, minusta menit nyt jo liian henkilökohtaiselle linjalle, asia on selvästikin sinule liian arka, ei tuosta muuta voi päätellä.
Ja pakko kyllä sanoa, että teen kahta erilaista työtä, joiden perusteella todella väitän olevani todella lähellä tätä aihetta, eli johtopäätöksesi menivät kyllä myös ihan päin jotain...
Jos me täällä puhumme eri vaihtoehdoista ja tavoista toimia, tuskin vielä ollaan kunnan toimintatapoja muuttamassa näillä keskusteluilla. Mutta jos saisin päättää, käyttäisin kyllä ne lapsiperheille suunnattavat rahat muuhun, kuin näihin kotiäitien siompien lapsien tarhapaikkohin. Subjektiivinen oikeius nyt kuitenkin on olemassa, sille en minä mitään mahda. Slti täällä juuri haluan tuoda näitä omia näkökulmiani esille, että ihmiset kenties osaisivat ajatella asioita hieman laajemminkin.
En edelleenkään aio ottaa syytä niskoilleni muiden syyllistämisestä, sitä en pysyt muille tekemään, jokainen kuitenkin itse elää omien valintojensa kanssa, ja aiheuttaa sen syyllisyytensä itselleen. Näin ajattelen hienoista päätelmistäsi huolimatta.
Minun osaltani tämä oli viimeinen kommentti tähän ketjuun, niinkuin aluksi jo sanoin, homma meni vähän " överiksi" jo mielestäni. Oikeastaan ei olisi enää pitänyt vastailla, mutta tehty mikä tehty !
vaikka ensin päätin etten mitään kirjoita...kun tämä aihe on taas sellainen että on vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan.mikä on ihan hyvä juttu.mutta pitää aina muistaa että jokainen ajattelee omalla tavallaan asioista.
minä kannatan kyllä kotihoitoa,mutta meille kun syntyy toukokuussa vauva jatkaa esikoisemme perhepäivähoitajalla muutaman päivän kuussa.ensiksikin on todella vilkas luonne ja olen lomien aikana huomannut että on jo viikon yhtäjaksoisen kotonaolon jälkeen ollut aivan tylsistynyt ja mahdoton.eli virtaa on ollut liikaakin ja kaikki leikitkin on mennyt ihan yli.eikä todellakaan olla vaan kotona sisällä.olen aina yrittänyt keksiä virikkeitä ja on käyty paljon leikkimässä muiden lapsien kanssa.mutta silti hodossa on niin erilaista,viihtyy siellä tosi hyvin.on nytkin vain puolipäiväsenä.
toinen syy hoidon jatkamiseen on hoitopaikan säästyminen.tykätään hoitajasta tosi paljon ja kun vuoden päästä menen takaisin töihin menevät molemmat lapset kyseiseen paikkaan.
myös hoitaja suosittelee hoidon jatkamista.
no tästäkin tekstistä saan varmaan paljon kylmää vettä niskaani ja se ymmärretään varmaan ihan väärin mutta päätin sen riskin ottaa.
mukavaa kevään odotusta kaikille
Äläkä siitä päiväkodin johtajasta välitä, hän vahtii vain kunnan rahakirstua eikä välitä lapsista tuon taivaallista.
Itsekään en kannata isompien täysipäiväistä hoitoa päiväkodissa äitiysloman aikana enkä myöskään pienten, alle 2-3-vuotiaiden pitämistä " turhaan" päiväkodissa (mikä on turhaa riippuu tietenkin perheestä ja tapauksesta).
Mutta tuon ikäisille lapsille tuo hoitomäärä on minusta juuri passeli. Ja sitäpaitsi sinullahan on mahdollisuus kuulostella lapsia ja mitä HE haluavat. Tuon ikäisille kaverit tuppaavat jo olemaan tärkeitä ja kaikenlaista järjestettyä aktiviteettiakin pitäisi olla.
Meillä 4- ja 6-vuotiaat jatkoivat kolmosen syntyessä päiväkodissa juuri tuollaista 2 päivää viikossa tahtia ja se oli minusta tosi hyvä järjestely - lapset kyllä itse asiassa olisivat halunneet päiväkotiin vielä useammin. itse pystyin noina " vapaapäivinä" vauvan kanssa kahdestaan hoitamaan kaikkia juoksevia asioita ja hoitamaan kauppa-asiat ym. ja sitten kun isommatkin olivat kotona, niin harrastimme heidän kanssaan perhekerhoja, avoimia päiväkoteja, kävimme puistossa, luistelemassa, pyöräilemässä, retkillä jne. Äitikin jaksoi paljon paremmin järjestää aktiviteettia kun välillä sai hieman hengähtää. Osa päivistä oltiin tietenkin ihan kotosallakin. Meillä muuten oli siitä " erikoinen" päiväkodin johtaja, että hän oli järjestelyssä ihan kympillä mukana ja myös lastentarhanopettajat lasten ryhmissä olivat sitä mieltä, että oli lapsille juuri passeli järjestely.