Muita jotka periaatteesta kutsuvat ihmisiä vain heidän oikeilla nimillään?

Todennäköisesti voit huudella heitä millä tahansa nimellä, eivätkä he huomaa, ennen kuin kutsut heitä sillä nimellä, minkä he ovat mieltäneet nimekseen.

Minunkin nimi on tyyliä Anna Maija Lipponen ja käytän nimeä Maija. Vieraat huutelee papereiden perusteella Anna Lipposta (esim lääkärissä) ja saa hyvin tovin huhuilla, ennen kuin tajuan edes kuunnella, saatika ymmärrän että tarkoitetaan minua.

Kyllä ihminen saa päättää itse, sitä pitää kunnioittaa. Yksi kaverini on "vaihtanut" nimensä vuosia sitten yläasteella, miksi se minua haittaisi?

Edes omaa miestäni en kutsu oikealla nimellä, koska se on niin pitkä (esim. Franciscus = Frans). Lausun sen lyhyemmänkin väärin.

Aika töykeä periaate. Joskus ala-asteella luokkalaisellani oli joku tosi outo tyyliin Kirgisialainen nimi, tyyliin Natsiba tai Nadshiba tai jotain, mutta natsilta kuulosti. Häntä piti sitten kutsua tyyliin Sannaksi.

Ei kävisi mielessäkään alkaa käyttää sitä oikeaa kun se kerran häntä häiritsee. Pari muutakin esimerkkiä tiedän, joku kiinalainen nimi, jota kukaan ei osaa lausua. Joten nimi Suomessa on sen sanan (nimen) merkitys suomeksi, tyyliin Kukka tai Taivas.

Ihmisillä on oikeus valita nimensä niistä mitkä on lapsena annettu tai ottaa jokin ihan uusi. Käytän ihmisistä sitä nimeä mitä he käyttävät itsestään. Ei kai sitä jääräpäisesti jumiteta naisten tyttönimiinkään jos he ovat aviossa ottaneet uuden, joten miksi etunimien kanssa pitäisi menetellä toisin? Kolmansille osapuolille saatan tietysti selvyyden vuoksi mainita myös aiemman nimen, jos ei ole varmaa että he tietävät uuden.

Miksi olisi oltava periaatteita jostain tällaisesta josta ei ole oikeaa haittaa kellekään? En tiedä sinusta mutta monesti periaatteen ihmiset ovat ajattelultaan mustavalkoisia ja hieman joustamattomia. Tästä syystä heistä voi saada jotenkin sivistymättömän kuvan.

Itsellesi tuossa lähinnä hankaluuksia teet, kun muut ihmiset oppivat tuntemaan Johannan ja sinä puhut jostain Kirsistä, eikä kukaan ymmärrä mitä tarkoitat. Mutta ihan miten nyt vain haluat omasta elämästäsi tehdä vaikeaa.

Sukulaistyttö vaihtoi etunimensä sukupuolineutraaliksi enkä alkuun ottanut sitä oikein vakavasti enkä osannut käyttää hänestä tuota uutta nimeä. Mutta kun pienen tauon jälkeen tapasin hänet möreä-äänisenä, niin ymmärsin itsekin, ettei se vanha nimi enää oikein käy.

0/5

Olen vaihtanut nimeni aikoinaan koska alkuperäinen oli mielestäni ihan kamala ja en kokenut sitä nimeä omakseni.

Suurin osa ihmisistä elämässäni jotka tunsivat minut jo lapsena, mutta vain eri nimellä, osaavat käyttää "uutta" (kohta 20 vuotta sitten vaihtamaa) nimeäni.

Poikkeuksena ovat jo niin fossilisoituneet sukulaispaapat joille ei vaan se uusi nimi mene perille näinkään monen vuoden päästä vaan edelleen yrittävät kutsua sillä lapsuusajan nimellä. Heitä harvoin tavatessa, kohteliaasti kerta toisensa jälkeen korjaan että olen kyllä nykyään tämän niminen, muistatko?

Ja sitten on tietysti ne perusv*ttuilijat, eli pieni joukko ihmisiä jotka suhtautuvat juuri samalla tavalla kuin sinä tähän nimiasiaan ja yrittävät kutsua minua sillä väärällä nimellä, vaikka muistavat ja tietävät sen uudenkin.

Olen vuosien saatossa oppinut karsimaan heidät elämästäni, tai jos on pakko olla jossain yhteyksissä, niin en ole kuulevinani kunnes taipuvat käyttämään oikeaa nimeäni.

En tarvitse heidän mielipiteitään kuinka tyhmää nimen vaihtaminen on, tai kuinka he eivät koe uutta nimeäni "oikeaksi" nimekseni. Kyllä se uusi nimi vaan on oikea nimeni, ihan käyty maistraatissa asti aikanaan vaihtamassa. Olen itse nimeni vaihtanut, joten minua ei kiinnosta heidän selittelynsä miksi on muka helpompaa käyttää nimeä jota minä itse enää hädintuskin tunnistan.

Nämä ihmiset vaan ovat niin luupäitä että eivät voi hyväksyä että vaihdoin nimeni, niinpä tosiaan olen muutaman ns."ystävän" tämän asian takia jättänyt.

En todellakaan tarvitse ihmisiä jotka luulevat voivansa loukata minua ja olla välittämättä minulle tärkeästä asiasta.

Jos minulle olisi ok että vielä kutsuttaisiin sillä vanhalla nimellä niin miksi ihmeessä olisin sen sitten aikanaan vaivautunut vaihtamaan?

Annat kyllä itsestäsi aika tyhmän kuvan, jos tosissasi väität uusien nimien opettelun olevan rasite. Tuskin niitä kuitenkaan montaakymmentä vuodessa on.

Minun lapseni vaihtoi etunimensä täysi-ikäiseksi tultuaan. Sain "luvan" käyttää myös entistä nimeä. Ei häntä haittaa.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Ihminen ei vaihda useinkaan nimeään siksi, ettei vain nyt satu tykkäämään nimestään, vaan siksi, että se nimi on jollain tavalla häneltä pilattu, esim. kiusaamalla. Eräs tuntemani ulkomailta adoptoitu lapsi (nyt siis jo lähes aikuinen) halusi vaihtaa nimensä sellaiseksi, josta ei hänen biologinen kotimaansa kuulu. Jostain syystä hän koki ahdistavaksi tuon alkuperämaansa kulttuurin mukaisen nimen.

No tuo nyt on ihan hölmöyttä...

Mutta sen myönnän, että minun on vaikea kutsua ihmisiä lempinimillä. Siis sellaisia, joita en edes tunne kovin hyvin. Jos tapaa vaikka jonkun joka sanoo "moi, mun nimi on Irmeli, mutta kutsu Irpuksi vaan" niin minua alkaa ahdistaa, mikä on ehkä vähän outoa :D Ahdistaa siksi, että tuntuu niin oudolta kutsua Irpuksi tai Empuksi tai Jartsaksi jotain puolituntematonta Irmaa tai Emiliaa tai Jaria. Yleensä välttelen tällaisissa tapauksissa nimen sanomista ollenkaan...

Parhaita ystäviä ja läheisiä kutsun kyllä lempinimillä, mutta en muita.

Mun mielestä on tosi epäkohteliasta olla "muistamatta" ihmisen nimeä, oli se sitten sama vanha tai vaihdettu. Entä jos tuttusi korjaa sukupuoltaan, onko hänkin sitkeästi sulle edelleen nainen, vaikka onkin mies? Millä muilla "periaatteilla" haluat loukata ystäviäsi ja tuttaviasi? Jos ihminen vaihtaa nimeään ihan mistä syystä tahansa, se on hänen oikea nimensä, ja hän ansaitsee tulla kutsutuksi oikealla nimellään.

Minä kutsun kaikkia miehiä Jormiksi ja naisia Irmeleiksi. Helpompaa sillai eikä tartte niin muistella.