Koulun alku ahdistaa

Menen huomenna yhdeksännelle luokalle samaan kouluun, jossa olen ollut ala-asteelta lähtien. Minulla on kaksi kaveria, mutta viime vuoden lopulla aloimme etääntyä toisistamme ja minua pelottaa, että joudun olemaan koko vuoden yksin.

Minulla on paniikkihäiriö ja kaikki esiintymiset, kokeet yms. aiheuttavat lähes tajunnan vievää ahdistusta. Asiasta on puhuttu opettajien kanssa, mutta ratkaisu on aina "ota itseäsi nyt vaan niskasta kiinni ja esiinny kuten kaikki muutkin". Vanhempani eivät usko diagnoosiin vaan luulevat minun hakevan tekosyytä velvollisuuksistani luistamiseen.

Tunneilla on todella painostava tunnelma. Ensinnäkin siksi, että luokassa on jatkuva kilpailuasetelma ja toisekseen, jos vastaa väärin, takana olevat tirskuvat ja korjaavat viittaamatta. Nämä opettajien suosikit eivät saa mitään seuraamuksia käytöksestään vaan pikemminkin pelkkiä kehuja osaamisestaan.

Olen todella ujo ja en viittaa juuri koskaan, minkä vuoksi numeroni ovat laskussa eivätkä opettajat pidä minusta. Minulla on myös suuria vaikeuksia joissakin yksittäisissä aineissa, kuten matematiikassa, yhdessä kielessä ja fysiikassa, mutta mitään tukea en näissä saa, vaikka olen käynyt sitä pyytämässä. Käytinkin lähes kaikki viime lukuvuoden arki-illat lukien näitä muutamaa ainetta ja tuloksena oli silti surkeat numerot todistuksessa.

Viimeiset 3 kouluvuotta ovat olleet lähes tulkoon pelkkää itkua, ahdistusta ja masennusta, enkä tiedä kestänkö enää yhtäkään huonosti menevää matematiikan koetta tai haukkua kiusaajalta.

Mitä voin tehdä lievittääkseni tätä ahdistusta ja tehdäkseni tästä vuodesta edes vähän siedettävämmän?