Joudun luopumaan koirastani :(
Koiramme on alusta asti kärsinyt siitä, että perheeseemme syntyi lapsi. Koira on kiltti, mutta stressaantunut. Nuolee itseään, seurailee meitä onnettomana ja ulvoo aina kun lapsi itkee. Pahin on se, että pissaa poissaollessamme lapsen leluihin. Eli osoittaa mieltään selvästi lasta kohtaan. Nyt perheeseemme syntyi toinen lapsi ja tilanne on pahentunut. Viimeisin tempaus oli käydä merkkailemassa parivuoteessamme siihen kohtaa missä vauva nukkuu. Sideharsot ym. kaikki pissassa. Jatkuva koiraan hermostuminen ja siivoilu ottaa jo voimille.
Olen löytänyt koirallemme uuden kodin, missä olisi toinen samanrotuinen eikä perheeseen tule koskaan syntymään lapsia. Mutta sydän särkyy!!! Teenkö oikein? Onko joku kokenut saman, auttakaa. Olo on aivan hirveä...
Täplä
Ikävä kuulla että näin pahaksi on päässyt tilanne käymään. Onneksi olet löytänyt koiralle hyvän kodin, joten sen puolesta ei ainakaan tarvitse huonoa omaatuntoa kantaa. Kyllähän se toki kirpaisee kun joutuu lemmikistä luopumaan, mutta onhan tuo teidän tilanteenne aika kestämätön sekä itsellenne että myös koiralle.
Lemmikkinsä parasta ajattelevan ihmisen päätös on juuri tuo, jos ei itse pysty koirasta huolehtimaan niinkuin ennen, on parempi sille uusi koti etsiä. Selvähän se on, että lapset pieninä vievät todellakin paljon aikaa, tämän voin sanoa kolmen lapsen ja kahden koiran kokemuksella. Uskoisin että koirakin palaa pian ' normaaliin' kun stressitaso laskee.