Lue keskustelun säännöt.
Pelkään jatkuvasti tyttäreni puolesta.
14.08.2016 |
19-vuotias tyttäreni muutti juuri omilleen. Ei ota kuuleviin korviinsa ohjeistustani kotiintuloreiteistä. Saattaa tulla yöllä kahden aikaan kävellen parin kilsan päästä kämpästään. Tarjosin taksirahaa, ei kelpaa.
Pyysin ja vaadin, että kulkee ainakin jonkun kaverin kanssa ja katuja pitkin eli ei oikaise puiston kautta. "Katotaan nyt", oli vastaus...
Taas uneton yö edessä. On ihan järkevä tyttö, mutta on tämä yhtä pelkäämistä. Ei tuon ikäinen pysty vielä itsestään huolehtimaan, vaikka kuinka asuisi jo omillaan.
Miten muilla? Mitä teen?
Kommentit (12)
Pois kotoa muuttaminen on toki itsenäistymisen kulminaatio, mutta itse prosessi alkaa ja aikaisemmin ja jatkuu vielä vuosia. Ehkä se alkaa ohi vasta keski-iässä, jolloin monet pysähtyvät miettimään, keitä oikein ovat. Siihen liittyy usein pohdinta siitä, millaiset omat vanhemmat olivat.
Tämä prosessi sinunkin pitää kestää. Et enää voi hallita tyttäresi elämää. Jos käyt kovin vaativaksi, pitäisin mahdollisena, että tyttäresi ottaa etäisyyttä sinuun. Ymmärrän toki, että toivot tyttösi parasta, mutta nyt et vain enää voi päättää hänen arkisista ratkaisuistaan. Ja koska et voi enää vaikuttaa kaikkeen, mitä tyttösi tekee, sinun on opeteltava rentoutumaan ja jättämään vastuu hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se holhoaminen ja anna tyttärelle tilaa hengittää. Hän on jo aikuinen ja vastaa itse itsestään. Tuolla vaahtoamisellasi ainoastaan ajat hänet moisiin temppuihin, kun joutuu näyttämään, että sinähän et häntä enää määräile. Olitko yhtä kontrolloiva hänen asuessaan kotona?
Taasko sä täällä uliset. Mee hoitoon.
Ei se iästä riipu jos jotain sattuu. Joku äänihälytin voisi tietysti olla mukana, itsekin kävelen öisin toisinaan yksin ja olen harkinnut sellaisen hankkimista. Ja oma äitini huolehtii yhä niistä yksin kulkemisista, vaikka olen jo yli 30-vuotias :)
Vie se käymään raiskattujen teholle niin ehkä sitten tajuaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tyttäresi asuinalueella vokkia tai muslimatuja? Jos on niin tilanne on erittäin paha noilla asenteilla jotka tyttäresi vielä omaa.
Kyllä pystyy huolehtimaan itsestään! Ja vaikka virheitä tulisi tehtyä, ne täytyy saada voida tehdä -ITSE.
Älä tee jooko niinkuin oma äitini, joka aina pelkäsi kaikkea ja varoitteli kaikesta samanlailla. Ymmärrän, että se on rankkaa, kun oma lapsi muuttaa omilleen ja sydän on syrjällään, mutta koita pitää kielesi ja itsesi kurissa ja mölyt mahassasi, etenkin jos tyttösi kerran on järkevä!
Mun itsetunto meni niin rikki huomaamattani vuosien varrella ja nyt kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja jatkuvista piinaavista pakkoajatuksista ja joudun nyt käymään psykoterapiassa. Kiitos äitini ja hänen jatkuvien "hyvää tarkoittavien neuvojen ja varoitusten" takia...
Nyt oon tällainen kotona jumittava kaikesta murehtija itsekin, joka surffailee vain av:llä, koska ei uskalla tehdä mitään elämällään, koska ei musta oo kuitenkaan mihinkään. :-( minnekään ei myöskään uskalla enää matkustaa nyt kesälomalla, koska joku saattaa vaikka tehdä jotain... No, menee se elämä näinkin ohitse...
Haluatko tyttärestäsi samanlaisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie se käymään raiskattujen teholle niin ehkä sitten tajuaa
Ja missäs se on?
Jos tyttäresi on hyväperseinen ja kulkee tiukoissa housuissa, niin vaara on todellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttäresi asuinalueella vokkia tai muslimatuja? Jos on niin tilanne on erittäin paha noilla asenteilla jotka tyttäresi vielä omaa.
Ja jos ei ole, niin tyttö on täysin turvassa.
Up