Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naapuri " varasti" lastenvaatteita ja myy kalliilla eteenpäin
02.03.2006 |
Siis juttu meni näin. Minulla on 4-vuotias tyttö, naapurillani pari vuotta nuorempi. Kun naapuriin syntyi tyttö, kävi tämä nainen kysymässä josko voisi ostaa minulta vaatteita, meidän tytöllä kun on kuulemma niin ihania. Minulla ei ollut aikomusta säästää vaatteita, eikä tutuillani ollut pientä tyttöä niihin aikoihin, joten juttu oli minusta ihan ok. Pesin, silitin ja pakkasin vaatteet, yhteensä niitä oli kaksi isoa pahvilaatikollista. Usemmat kengät, pari ticketin ulkohaalaria, hattuja, hanskoja, hienostelutakkeja, sisävaatteita (neuleita, haalareita, farkkuja, sammareita, collegeja) jne. Siis hirveä läjä vaatetta ja suurin osa vielä vähän kalliimpia merkkejä.
Nainen otti kaikki vaatteet ilomielin ja lupasi tulla seuraavana päivänä maksamaan.
NO, nyt on kulunut lähes kaksi vuotta, eikä maksua ole kuulunut. Olen asian ottanut puheeksi pariin kertaan ihan ohimennen, eikä hän ole juurikaan reagoinut. Kerran olen käyttänyt lapseni hänen kampaamossaan hiustenleikkuussa ja jätti ottamatta maksun (hiusteleikkuu 10e), sanoi, että tämä on niistä vaatteista.
Nyt sitten paikkakunnallamme järjestettiin iso lastenvaatekirpputori. Tämä naapuri oli siellä myymässä ja mielenkiinnosta kävin hänenkin osastollaan. Siellä oli meidän tytön vaatteet myynnissä hurjilla hinnoilla. Kauppa tuntui käyvän hyvin, ja pari toista naapuriamme kävi minullekin sanomassa, että " ai kun tolla xxxxllä on ihania tyttöjen vaatteita myynnissä, käy säkin katsomassa!" . Joten harmittaa tää tapaus. En niinkään jäänyt niitä rahoja vaatteista kaipaamaan, tuli vaan muuten niin huijattu olo. Luulin, että olimme tämän naisen kanssa ihan ystäviä. Olisin voinut jopa ANTAA nuo vaatteet ilmaiseksikin, mutta kun alunperin oli puhe, että niistä maksetaan.... Huvittavinta on, että tuon tapauksen jälkeen tuo naapuri ei enää ulkoillessa tule juttelemaan kanssani, usein kääntyy toiseen suuntaan meidät nähdessään ja korkeintaa tervehtii vaivaantuneesti.
Kommentit (47)
Toisaalta varmaan tajusi, kun ymmärsi kirpparilla pyytää hyvää hintaa.
Itse en olisi voinut ottaa laatikoita vastaan kuin vasta sitten, kun hinta on sovittu ja maksettu.
Koita päästä asian yli ja viettää mukavaa kevättä : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihan oikein, että laukaisit faktat rouvalle naamatusten.
Viittuko väliä, jos välit meneekin tuollaiseen ihmisen irvikuvaan (tai sen idioottikavereihin).
Me emme anna lasten vaatteita kuin lähisukulaisille.
Hyvät lelut säilytämme lapsenlapsia varten. Halvat/risat nakkaamme menemään.
Onneksi taitavat olla aika harvassa noin röyhkeät ihmiset, vaikkei se sinua nyt helpotakkaan...
sitä epärehellisempi se on just tällaisissa tapauksissa.
Köyhä äiti olisi aivan varmasti maksanut ne vaatteet.
Eihän tämä nyt loppuenlopuksi niin elämää järisyttävä tapaus ole. Kamalampaakin sattuu. Ärsyttävä silti! Ja loukkaava. Tärkeintä kuitenkin, että meillä on ihana perhe ja pidämme toistemme puolta, muista viis. Mutta hiukset leikataan kyllä tästä lähtien jossain muussa kampaamossa... :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
karkas tuo törkeyden huippu sun naapuris. ei kyllä olis enää meikäläisen ystäväpiirissä...ymmärrän tilanteesi ja saat kaikki sympatiani, voi hitsi, kun ottaa oikeen päähän sun puolesta...että ihmisillä on otsaa ja kuten joku sanoikin, että köyhä tai vähemään varakas olisi maksanut...mä en käsitä miten se voi katsoo sua silmiin enää. itselläni on kaksi poikaa jo 2 ja 3- vuotiaat ja kaikki on vielä säästössä kun ajattelin, että josko joskus vielä kolmas syntyy....sitten kun olen AIVAN varma etten tarvi enää lastentarvikkeita niin mielellään lahjoitan ne jonnekin oikeasti tarvitsevalla, johonkin ensikotiin tai vastaavaan.... sun varmaan tekis mieli haistattaa paskat koko ämmällä, mutta ymmärrän, ettet voi.
Alue: Aihe vapaa
Kauppa kävi sen verran tiheään, ettei joutunut montaa sanaa kanssani vaihtamaan, mutta huomasin kyllä että tilanne oli hänelle kiusallinen. Myytävänä ei muuten ollut varmaan mitään muuta kuin nuo meidän tytön vaatteet... Mä siinä kattelin niitä vaatteita hetken ja jatkoin matkaa, alkoi ärsyttää niin paljon.
Tätä ette välttämättä ymmärrä, mutta olen muutenkin luonteeltani aika tunneihminen ja muistot ovat minulle tärkeitä. En ole kiinni tavarassa ja pystyn siitä luopumaan, mutta jotenkin toivon aina, että ne itselle rakkaat tavarat päätyisivät ikäänkuin " hyvään kotiin" . Olen esimerkiksi antanut veljeni pojalle melkein kaikki kuopuspoikani vauvanvaatteet ja tuntenut suurta iloa katsellessani noita vaatteita ihanan veljenpojan päällä. Nyt tuntuu sekin ajatus ällöttävälle, että ne vaatteet joita olen esikoisen odotuksen innolla etsinyt rakkaalle tytölle päätyi tuolle " huijarinaapurille" .... Älkää pitäkö mua sekopäänä :(
ap