Mietin eroa, mutta koen sen itsekkääksi

Eli perus juttu, pienet lapset ja parisuhdetta ei ole. Talous kunnossa, koti&emut asiat kohdillaan, läheisiä ympärillä. Molemmat osallistutaan kotitöihin, kuljetaan perheenä lasten harrastuksissa, ulkoillaan/touhutaan lasten kans, ollaan koko perhe viikossa useammin kotona yhdessä. Toki joka vko puolisoni kanssa meillä molemmilla omiakin harrastuksia/menoja ja molemmat voivat kulkea, luottamuspulaa ei ole.

Mutta! Parisuhdetta ei ole. Olen jo muutaman vuoden ottanut asian esille satunnaisen säännöllisesti, ehdottanut aikaa ilman lapsia, vaikka pientä vk-loppu reissua vuosittain (lastenhoito järjestyisi mummolaan). Seksiä ei juuri ole, paitsi sen jälkeen kerta-kaksi, kun otan asian esille. Some ja älylaitteet vie liikaa huomiota. Reilun vuoden olen ehdottanut älylaite-vapaata klo 20 alkaen, jos sitten löytyisi toiselle sanottavaa. Itse usein olenkin ilman älylaitteita (tietoisesti). Voisin jatkaa useita eri ehdotuksia, joita olen tehnyt. Mihinkään en saa puolisoani innostumaan. Hänen mielestä asiat on hyvin ja hän rakastaa ja haluaa elää perheenä. Olen sanonut ettei tahtomme enää kohtaa, haluan puolison, jonka kanssa haluamme elää yhdessä (ei vain samassa osoitteessa vastuut jakaen). Nyt meille kaksin oleminen on probleema ja yleensä saadaan riita aikaiseksi.

Haluaisin antaa meille molemmille mahdollisuuden löytää puoliso, jonka kanssa näkemys parisuhteesta kohtaa. Ongelma vain on etten halua rikkoa lasten perhettä, kun vielä puoliso ei näe asiaa kanssani samoin.

Huoh, kun olisi kristallipallo.