Vain idiootti hankkii lapsia jo parikymppisenä.

Tai jopa vieläkin nuorempana, tyhmää.

Mikä kadotettu nuoruus? Vaikka hankin lapsia parikymppisenä, niin ei mun ikäni pompsahtanut yhtään ylemmäs sen myötä 😀Syntymävuosi on edelleen ihan sama ja olen ihan yhtä nuori kuin muutkin ikäiseni, että ei tarvitse sun siitä huolehtia!

Olen 37v ja lapset parasta enkä kadu mitään menetettyä nuoruutta. Esikoinen syntyi 21 -vuotiaan ja toinen ja kolmas perään. Parasta aikaa elämässä, kun lapset oli pieniä. Ihmisillä on erilaisia toiveita ja haaveita elämässä. Toiset haluaa lapsia, toiset ei. Toiset haluaa lapst 20 -vuotiaana, toiset 35 -vuotiaana. Jokaisen oma asia.

On kyllä kumminkin nelikymppisenä kivaa viettää mukavaa aikuista elämää,kun lapset on jo isoja. Asioilla on puolensa. Aika monta kertaa on tää aloitus muuten ollut täällä.

Onpa sinulla ap outo asenne, jos lasten teko on "elämän hukkaan heittämistä"?

Toiset haluavat elää nuoruuden/osan nuoruudestaan perheellisenä, toiset lapsettomina.

That's it.

Minä olin noin viisas ja olen nyt saanut terveenä/reippaana  nauttia molemmista, niin omista kuin lapsenlapsistakin.

Kaikkia ei kiinnosta bilettäminen/matkustelu yms. 20-vuotiaana on yleensä jo ammatti. Hyvä aika tehdä lapsia. Jaksaa sit lastenlastenkin kanssa. Lapset asuu omillaan ku oot 50 ja voit sit säästöilläs matkustaa ja odotella eläkettä. Mikäs sen mukavampaa? :)

Vierailija kirjoitti:

Olen 37v ja lapset parasta enkä kadu mitään menetettyä nuoruutta. Esikoinen syntyi 21 -vuotiaan ja toinen ja kolmas perään. Parasta aikaa elämässä, kun lapset oli pieniä. Ihmisillä on erilaisia toiveita ja haaveita elämässä. Toiset haluaa lapsia, toiset ei. Toiset haluaa lapst 20 -vuotiaana, toiset 35 -vuotiaana. Jokaisen oma asia.

Olen saman ikäinen, sain ainokaisen 22-vuotiaana. Täällä elämän paras aika on ollut nyt, kun lapsi on muuttunut nuoreksi :) en jaksaisi enkä haluaisi enää lapsiperhe-elämää. Samaa mieltä kanssasi, jokaisen oma asia.

Kyllä se on päinvastoin! Ensin työ, sitten huvi. Jos lasten tekoa odottaa myöhemmälle iälle, elämä on jo muotoutunut uraansa, on tottunut siihen millaista elämä on lapsettomana, vapaa menemään jne. Sitten kun niitä lapsia aletaankin haluamaan ja saamaan, niistä totutuista tavoista ja tyylistä elää ei haluaisi luopua (mutta jostain on pakkokin luopua lapsen hyväksi), niin ahdistutaan, ollaan onnettomia ja katkeroidutaan... No tietenkään ei kaikilla. Mutta riski on isompi! Toisin kuin nuorena, jos saa ekan vaikka 20v ja tokan 22v, vartalo kestää muutoksetkin paremmin ja palautuu entisiin mittoihin helpommin nuorena. Lapset on molemmat täysi-ikäisiä kun oot 40 ja voit huoletta käydä kuppiloissa, tapahtumissa, festareilla, matkoilla, missä vaan! Ja olet kaiken ansainnut :)

-Oma näkemykseni, ekaa alettiin yrittää kun olin 17v, päivääkään en vaihtais!-

Se on itse joka sanoo, lälllälllläääää!

Ja sitten kun lapset on tehty, saa keskittyä rauhassa uraansa ilman 'pelkoa' vuosien katkoista :)

-se 17vuotiaana yrittämään alkanut-

No mä tykkään mun lapsista. Heidät on saatu harkiten ja kovin toivotusti. Suorastaan idyllisiä olleet pikkulapsivuodet, nautin lasten kanssa kotona olemisesta. Toisaalta taas hienoa kun esikoinen kasvaa ja itsenäistyy. Mitä heitän hukkaan kun nautin tälläisestä elämästä? Meillä oli myös mahdollisuus siinä missä useimmilla muillakin, olla yrittättä saada lapsia niin nuorena. Haluttiin ja saatiin kaksi poikaa, olin 21v ja 26v heidän syntyessään. Ja koko elämä vielä edessä :)

Oikeastaan asia on niin, että kaikki jotka lapsia hankkivat, ovat idiootteja.

Nuoruushan voi hävitä, tai vaikka kadota mutteihän kadotettu nuoruus voi hävitä? Tai jos näin käy niin sehän on positiivinen asia sillä sittenhän sitä on nuori taas; kadotettu nuoruus hävisi ja löydetty nuoruus ilmeisesti 'esiintyi' taas.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan asia on niin, että kaikki jotka lapsia hankkivat, ovat idiootteja.

Vanhempiasiko tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

No mä tykkään mun lapsista. Heidät on saatu harkiten ja kovin toivotusti. Suorastaan idyllisiä olleet pikkulapsivuodet, nautin lasten kanssa kotona olemisesta. Toisaalta taas hienoa kun esikoinen kasvaa ja itsenäistyy. Mitä heitän hukkaan kun nautin tälläisestä elämästä? Meillä oli myös mahdollisuus siinä missä useimmilla muillakin, olla yrittättä saada lapsia niin nuorena. Haluttiin ja saatiin kaksi poikaa, olin 21v ja 26v heidän syntyessään. Ja koko elämä vielä edessä :)

Ja sitten en ymmärrä, miten tästäkin saa alapeukkua. Lisättäköön, että olen käynyt myös lukion, ammattikorkeakoulun ja tehnyt koulutustani vastaavaa työtä. Mutta kyllä mä edelleen parhaat ilot saan telttaretkestä perheen kanssa.

Niin no harvalla 20-vuotiaalla on hyvä ammatti, valmis parisuhde jne..MUTTA on toki myös poikkeuksia, itse ollut 16-vuotiaasta saman miehen kanssa :)

Mutta uraa ei tosiaan ollut vielä 2-kymppisenä ja nytkin olen vasta opiskelija.

Nainen 24v

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää heittää elämänsä hukkaan? Sitten ihmetellään, että mihin se kadotettu nuoruus hävisi.

Miten niin hukkaan? Ihmisen kasvattamiseen? Mihin hävisi- vanheneeko ihminen lapsenhoidosta? Pystyykö muut säästämän vuosiaan? Onko esim. biletys parempaa ja aikaasäästävämpää toimintaa?

Mulla ainakin oli paljon parempaa tekemistä.

Mistäs marketista tai torilta noita lapsia voi ostaa? Vai pitääkö tilata postimyynnistä tai jostain verkkokaupasta? - Lapsia voi saada oikeastaan vain kahtena ajankohtana, minkä olen oppinut tältä palstalta, mutta muille tietämättömille ja muille kertauksena kerrotakoon, että lapsia voi saada aina jonkun toisen mielestä liian aikaisin tai sitten liian myöhään. Siksi kannattaa "hankkia" lapsia silloin kun itselle asia parhaiten sopii, sillä kukaan muu ei voi päätöstä tehdä puolestasi.

 Se mikä on erinomaisen surullista ja harmillista on, että kaikki eivät voi syystä tai toisesta saada lapsia, ainakaan ns. perinteisellä tavalla, vaikka kuinka haluaisivat ja yrittäisivät.- Eikä tähän pulmaan auta yhtään viisastelut siitä, että olsi kannattanut hommata lapset nuorempana. Tai, että vasta vanhempana voi "viisaampana" hankkia lapisa  

- Saati tungettelevat utelut siitä, että milloinkas meinasitte hankkia lapsia, aivan kuin laps(i)en hankinta olisi edes kaikkien tavoite tai päämäärä, saati, että saatettaisiin ymmärtää, että joskus vain ei onnistu saamaan lapsia.