Ultrakuulumisia...
Heissan!!
Pakko kait se on siirtyä jo tänne puolelle pikkuhiljaa :) Ensinnä vähän taustaa:
Takana 6:n vuoden yritys sisältäen hirrrrveän määrän icsi-hoitoja, joista viimeinen tehtiin luovutetuilla munasoluilla. Vikaa sekä miehessä(siittiöitä ei likimainkaan tarpeeksi) ja minulla munasolut vissiin hieman " kulahtaneita" :) Hoidoilla ei saatu aikaan ensimmäistäkään raskautta ja usein toistuvat pettymykset ajoivat siihen tilanteeseen, että oli paras uskoa tosiasia siitä, että ne eivät tuota meille tulosta :(
Tuosta viimeisestä hoidosta on nyt reilu vuosi aikaa ja elämä on ollut oikein mukavaa. Lapsettomuus on siirtynyt elämässä taka-alalle ja olen hyväksynyt sen ihan ok:sti :) Kaikki näytti olevan hyvin.
No, nyt sitten ei kuukautisia kuulunutkaan....meni viikko, kaksi, kolme...ei vieläkään vuotoa kovasta salilla rehkimisestä huolimatta;) Pinna oli piukalla osaksi jo vuodon puuttumisen takia. Kiertoni oli ollut meinaan aika säännöllinen, n.30 vrk. No ajattelin, että ovulaatiota ei tapahtunut(en tässä kierrossa tuntenut sitä kuten yleensä) ja siksi kierto venyy pidemmäksi.
Mies " painosti" tekemään testin, vaikka pidin sitä rahan haaskauksena..tästä on nyt n. viikko aikaa....Kun sitten siihen tikkuun pissin niin....KAKSI VIIVAAHAN SIIHEN TULI ALTA AIKAYKSIKÖN :)) En tiedä mitä olisin sanonut saatikka tehnyt...olin lähes varma, että kyseessä on iso vitsi taikka viallinen testi..
Aloin kuitenkin miettiä niitä kaikkia oireita, joita minulla oli ollut....Vilua, väsymystä, rintojen arkuutta, etovaa oloa, kahvikaan ei maistunut yms.....Että pakko se oli sitten uskoa: OLEN RASKAANA :)
Tänään oli sitten ensimmäinen ultra ja halusin mennä Väestöliittoon, koska kunnallisella olisimme päässeet ensimmäiseen ultraan vasta rv:lla 12 (np) ja niin kauan en todellakaan meinannut odotella varmuutta asiaan!!!
Pelotti ja jännitti ihan pirusti koko aamun.....huiiii mitä sieltä löytyisikään vai löytyisikö mitään??!!!
LÖYTYI :))) Pienenpieni vauvanalkumme oli 2.3 cm pitkä ja sydän löi kovaa tahtia. Elämänhalua siis löytyi tältä kauan odotetulta kullanmurultamme...Uskomaton tunne :)) Kun lääkäri näytti, että tuossa on pää ja tuolla on peppu.....ja tuossa esiaivot...ja jalkojen aiheet ym....Niin en voinut uskoa koko tapahtumaa. Onneksi näin kaiken siitä ruudusta itse:)) Ultran mukaan viikkoja onpi 9+1 ja menkkojen mukaan (tosin en tarkkaa päivää muista koska alkoivat, 1.-3-1.) 8+4 !!!
Täällä ollaan siis onnesta ympyrkäisinä tämän pienen IHMEEN ansiosta!!! Kyllä se elämä yllättää silloin kun sitä vähiten osaa odottaa:)
Rakkaudella Je_Ni *hihkuen onnesta* rv 8+4 (näinkö se kuuluu nyt laittaa...on ihan uutta mulle....)
Kommentit (13)
Onnittelut! Eikö olekin uskomatonta, että se pieni sykkivine sydämineen ja heiluttelevine raajoineen siellä ruudulla näkyy!
Sinullahan on pian jo 1/4 raskaudesta takana, hurjaa :) Onnellista masunkasvattelua, nauttikaa taiasta ja odotuksen onnesta!
Eikö olekin mahtava tunne....? Kuulla ja nähdä oma pikkuinen. Olen monesti lueskellut palstoilla ja etsinyt sinua vaikka ilmoititkin selvästi että nyt loppui palstailu. Silti odotin ja toivoin vielä kuulevani sinusta. Ja todella oli ilo kuulla näin upeissa uutisissa!
Meillähän on 2v IVF poika ja nyt siis toinen kierroksessa. Toivotaan että saadaan kaveri pojalle!
Mutta kyllä taas tuli tunne että ihmeitä todella voi tapahtua.....Onnea vielä kerran! Nauti nyt olosta....ja odotahan kun pikkuinen siellä alkaa liikkua niin etä tunnet! Voi se on upeaa!
t: saanamaaria
Ja viluväreet menee pitkin ihoa.. Tulin piiiiiiitkästä aikaa käväisemään palstalla ja kyllä kannatti! Kovasti olet mielessäni ollut ja kaikkea hyvää olen sulle sydämestäni toivonut hiljaa..
Sanat eivät riitä kertomaan, miten sydämeni iloitsee sinun masussasi kasvavasta pienestä ihmeestä! Elämä todellakin yllättää perhana vieköön!!! =`)
Meille syntyi 180405 terve poikavauva 3vkoa ennenaikaisesti. Mutta hyvän kokoinen veijari sieltä kuitenkin jo siinä vaiheessa putkahti; 3270g ja 49cm. Nyt mennään jo kovaa =kontataan ja kävellään tukea pitkin, eikä rääpäleeksi jääty.. 11 kiloa jo rikki ja 76cm kun ikää on 10,5kk. Elämä on täynnä touhua ja ihmetystä.. ja välillä vähän kieltämättä väsymystäkin kun pitää yrittää jaksaa pysyä tuon energiaa pursuavan ihmisalun perässä!!!
Aivan mieletön RUTISTUS sinulle JeNiseni!!! Ja enkeleitä pienen masuasukin matkalle!!!
Lyyli & Veijari (ainakin ihan oikea nikki hällä oli jo masuaikoina..) 10,5kk
Ehdinköhän ekana onnittelemaan ultranäkymistä =)) Onnea onnea !!! Eikö ole ihan uskomatonta nähdä se pieni elämä siellä kohdussa, tuli ihan omat epäuskoiset fiilikset ekoista ultrista mieleen.. Nyt vaan sitten nauttimaan ihanasta pyöristyvästä masusta ja raskaudesta! Onnea matkaan!
Toivottelee, Ipsku
Ihanaa kuulla susta !!!!!! Teillä pikkuiset jo niin " isoja" :) Että aika menee nopeasti!!!
Olisi kiva kuulla kuulumisia muutenkin? Voitais meilailla kuten " vanhaan hyvään aikaan" , heh :) Laittelehan postia osoitteeseen: je.ni@luukku.com (tai jos sulla vielä on niitä muita niin kaikki käytössä edelleen) mikäli kiireiltäsi kerkiät :) On varmaan aika vipinää kahden tuon ikäisen vesselin kanssa.
Halituksin: Jentsukka
Lämmin ja suurensuuri onnittelu plussasta- eikö olekin uskomaton onnen tunne?
Luin aikanaan lapsettomuus-palstalla kuulumisiasi ja muistan hyvin, kuinka vaikeaa teillä silloin oli. Sinulle jos kenelle plussan tosiaan " suo" !
Että tervetuloa vaan tälle puolelle koko 9 kuukauden matkalle =)
Omista taustoistani sen verran, että elämän eka plussa tuli syyskuun alussa passista. Lapsettomuutta takana v.2001 alusta alkaen, hoitoja 3xiui, 2xivf ja 2xpas.Syy lapsettomuuteen meillä mun munatorvet tukkinut endo, joka on muutenkin tosi laajalle levinnyt ja ärhäkkä (ei saatu lapassa edes poistettua).
Edelleen mun on välillä ihan vaikea uskoa, että todella viimein odotetaan rakasta vauvaamme, vaikka massu on jo melko iso ja työpäivät vähenee. Mutta vuosien vaikeuksien jälkeen olen todella nauttinut joka päivästä, jonka olen saanut olla raskaana (vaikka kaikkea pikku kremppaa väliin pukkaakin). Ainakin lapsi on todella, todella toivottu!
Ihanaa raskausaikaa!
Toivoo Lempsu ja Nuppu rv 27+5
Ihanaa että ultra vahvisti raskauden, oli varmasti hieno ja ainutlaatuinen kokemus!! Nyt sitten vaan porskuttelet eteenpäin ja annat masun kasvaa... Kovasti vielä onnea! Milloin on laskettu aika?
t. Meijuli
(ps. 7. siirto toi meille eilen plussan pikku2:n yrityksessä!)
Niin se elämä yllättää=)
Itse emme maltaaneet jäädä odottelemaan josko luomuyllätys olisi tullut vaan nyt piinaillaan pas:a, pp7 =)
Siis meillähän oli vika miehessäni siittiöitä tosi vähän ja ICSI ainut juttu saaha lapsia. Mutta olempa noita luomuihmeitä kuullut=)
Mutta nyt tuli sinun vuorosi, nauti nyt täysin rinnoin raskaudesta!!!
terv. iida+Icsi tyttö 04 ja lapsukaiset pp7
(Itse vaihdoin nimimerkkiä täällä kun tutut tunnistivat ja haluan vähän niinku salassa piinailla=))
Tosi hienoa, että vauva on oikeassa paikassa ja sykekin löytyi. Me mennään aika samoissa, mulla on nyt rv 8+3 ja viikko sitten ultrassa syke löytyi ja mittaa oli silloin 1,2 cm. Nopeasti näkyvät kasvavan, kun teidän vauva on jo kooltaan tupla :)
Toivottavasti teidänkin vastoinkäymiset ovat nyt ohi ja raskaus sujuu hyvin synnytykseen eli lokakuulle saakka. Meillä laskettu aika on 9.10. Teillä lienee myös samoihin aikoihin.
Menihän tuo työpäivä välillä aika sekavissa tunteissa....itse asiassa pukkaa kyyneltä silmäkulmaan, kun miettii miten masussa on elämää ja että tuo pikkuinen on osa minua *snif*
Niin laskettu aika olisi nyt sitten 8.10:)
Kyllä elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ;)
Halauksin: Je_Ni rv 8+4
Oikein lämpimät onnittelut plussasta ja hienosta ultratuloksesta!! Muistan sinut hyvin lapsettomuuspuolelta. Pyörin siellä itsekin tuossa 2002-2003 tiiviisti ja jäit mieleeni. Jännityksellä seurasin silloin ja vielä myöhemminkin monet kerrat sinunkin hoitojasi ja muistan senkin viestin jossa kerroit jättäväsi palstan. Tulipa taas todistetuksi vanha sanonta, paistaa se päivä joskus risukasaankin =)) Ja kyllä se stressittömyyskin varmasti osansa auttaa näissä asioissa, vaikka se ei hoitojen keskellä yhtään autakaan. Kuka silloin muka pystyy olla stressaamatta?!!
Meillä on clomeilla alkunsa saanut iso tyttö (2v) ja kovasti pohdituttaa uskaltautuisiko sitä toista yrittämään vai tyytyisikö tähän tilanteeseen. Tulet sitten aikanaan huomaamaan, että vaikka kuinka on päättänyt olla onnellinen siitä yhdestä työllä ja tuskalla (tai iloisena luomuihmeenä) saadusta lapsesta, niin jostain se vauvakuume vaan puskee esiin, olipa taustat hoitojen suhteen millaiset tahansa. Meillä taustalla mun pco ja miehen huonolaatuiset siittiöt. Joten tuo clomijuttu tuskin toista kertaa enää onnistuisi kun lääkärikin piti sitä aikamoisena onnenpotkuna.
Mutta nauti joka hetkestä! Elät varmasti elämäsi onnellisimpia aikoja tästä eteenpäin.
Alona
Moikka!
Todella paljon onnea sinulle yhdeksän kuukauden matkalle.
Minäkin olin samoihin aikoihin lapsettomuuspalstoilla ja icsi hoidoissa mutta en kirjoitellut ihan hirveän ahkerasti koskaan. Mutta kuitenkin tuli tosi hyvä mieli sinun puolestasi näistä uutisista :)
ONNEA ONNEA...
T:Pia ja
meillä nyt rv 18+ menossa kolmannesta icsi hoidosta
En tiedä muistatko minua, mutta minä ainakin muistan sinut:) Tuhannesti onnea mukaan raskauteen ja kaikkea hyvää! Arvelinkin että halusit miettiä muita asioita, kun niin yllättäen täältä katosit. Aina silloin tällöin käyn täällä kurkkimassa olisiitko joskus paikalla - ja nyt olet ihan oikealla puolellakin vielä!
Meillekin se luomuvauveli tuli vihoviimeisellä kierolla, odotin menkkoja jotta saisin kierukan asennettua. Ja nyt meidän pikku marakatti mennä viipeltää tuolla pitkin lattioita naama ruvella! On jo 8kk puuhapakkaus...huh,huh!
Voi hyvin ja vielä kerran onnea!
Coco