Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla on ollut ylisuojeleva kasvatus, miten olette pystyneet työstämään asiaa?
11.08.2016 |
Ja nimenomaan jos ylisuojelevuus on aiheuttanut tai liittynyt muihin ongelmiin, joista on vaikea päästä yli.
Itselläni on ylihuolehtiva ja kontrolloiva äiti sekä hengellisyyteenkin liittyvä tuomitseva kasvatus, jota pahensi se että olin sosiaalisesti kömpelö teini ja mulla ei oikein ollut kavereita nuorena. Sairastuin siksi masennukseen jossain vaiheessa ja elämä ei ikinä oikein lähtenyt kantamaan, mulla ei aikuisenakaan ole kavereita, ihmissuhteita, oon vähän niinkuin työkyvytön jne.
Tuntuu kurjalta kun äiti kovasti höösää ja huolehtii mm. opinnoistani sekä masennuksesta parantumisesta, kun juuri tuo ylihuolehtivaisuus tuntuu olleen yhtenä alkusyynä ongelmien syntymiselle. Olen taloudellisesti riippuvainen vanhemmistani mutten paheksunnan pelossa uskalla tehdä mitään irtiottoakaan, joten tuntuu että tämä ketju ei ikinä katkea.
Kommentit (5)
Itsellä on sama, tosin tuntuu että olen "alkanut oirehtimaan" vasta nyt aikuisena. Lapsena ja nuorena oli paljon kavereita ja harrastin urheilua. Lapsena ja nuorena ylihuolehtivuus ilmeni muun muassa sillä, että en saanut ikinä osallistua kotibileisiin tai yläastella discoon, kaikista tapahtumista minut tultiin hakemaan aina ensimmäisenä ja ikinä en saanut olla myöhään missään.
Itse olen alle 3-kymppinen mutta opiskelen vielä ja olen taloudellisesti valitettvaasti myös riippuvainen vanhempieni avustuksesta, koska en saa enää opintotukea. Nyt aikuisena on tullut huonoa itsetuntoa ym. Muutin kotoakin aika myöhään, jotenkin ajatuksena oli etten pärjää, kun en ikinä ollut edes yhtä yötä yksin kotona.
Olen toisaalta jollakin lailla ehkä päässyt yli siitä "alistetusta" asemasta, edelleen äiti on monta kertaa päivässä yhteydessä mutta yleensä vastaan silloin, kun vastaan. Ehkä se suurin huolehtivuus äidillä on mennyt pois, kun olen matkustellut paljon ja kuitenkin pärjännyt yksin.
Ehkä sinuakin suosittelen vaikka matkustelemaan ja olemaan äitisi kanssa yhteyksissä ns. omilla ehdoilla, koko ajan ei todellakaan tarvitse kenenkään olla tavoitettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä meni hyvin siihen asti kunnes piti alkaa hommaamaan korkeakoulutason työpaikkoja. Kun ei ole koskaan tehnyt, tai lähinnä saanut tehdä, mitään niin ei ole mitään itseluottamusta. Vaikea vakuuttaa työnantaja, että minut pitäisi palkata kun ei ole itsekkään sitä mieltä että osaisi jotain, josta kannattaa maksaa monta tuhatta euroa kuukuadessa.
Irrottautuminen ylihuolehtivasta vanhemmasta kannattaa. Ei mitään järkeä antaa yhden ihmisen käytöksellään sanella miten elää omaa elämää.
Mieheni äiti oli todella paha. Huolehti aivan liikaa. Lopputulos, mies ei osannut mitään ja itsetunto nollissa. Tavattuamme joutui irrottautumaan koska en ruvennut suhteeseen miehen sekä hänen äitinsä kanssa. Nyt miehellä hyvä koulutus, palkka kohdillaan ja itsetunto normaali. Oli kamalaa seurata vieressä sitä lyttäämistä ja mitätöintiä.
Alue: Aihe vapaa
Suunnilleen sama tilanne kuin sinullakin.