Paha mieli, kun tuttava valittaa että on köyhä, vaikkei minusta edes ole

Tutustuin aiemmin erääseen naiseen, joka vaikutti oikein mukavalta, ja meillä juttu luisti. Aika pian hän kertoi miten vaikeaa hänen perheellään on taloudellisesti ollut pidemmän aikaa. Niin tämä nainen kuin miehensä ovat tavallisissa kokopäivätöissä, ja heillä on kaksi lasta. Hän kertoi miten he joutuvat nipistämään kaikesta, kun on niin köyhää, sähkölaskut ovat valtavat jne. Eivätkä voi koskaan tehdä mitään perheenä (esim. matkustaa), kun ei kertakaikkiaan ole varaa.

No, minä päätin auttaa tätä perhettä mm. tarjoamalla lisää töitä toisen tuttuni kautta. Muutaman kerran he tekivät näitä ekstratöitä, mutta aika pian se loppui. Sain sen käsityksen, että eivät jaksa vapaapäivinään tehdä parin tunnin työtä. Vaikka tiesin, että tällä naisella on esim. 3 päivää vapaata vakitöistä, niin ei "ehtinyt" töihin, kun tarjottiin ekstraa.

Sitten Facebookiini lävähtää kuvia siitä kun hän kehuskelee kun ostelee ties mitä sisutustavaroita kotiinsa, reissaavat Suomessa (käyvät hotelleissa ja ravintoiloissa) ja nyt lähtevät myös ulkomaanmatkalle.

Ja tämä nainen kertoo, että kun heillä on niin tiukkaa, ei ole varaa mihinkään. Jotenkin alkoi itseäni todella nyppimään, kun minulla on ystäviä jotka oikeasti on köyhiä (esim. yh-äiti pätkätyöläinen matalapalkka-alalla), jotka joutuvat tarkkaan miettimään, miten rahat riittävät koko kuun ruokaan.

Nyt joudun erinäisistä syistä kuitenkin välillä olemaan tämän "köyhän" pariskunnan seurassa. Oikeasti voisin olla iloinen siitä, että heillä ei olekaan niin tiukkaa kun antavat ymmärtää, mutta se on todella vaikeaa minulle, kun kuitenkin saan kuulla heiltä, että he ovat niin köyhiä (ja ilmeisesti pitäisi sääliä heitä). Olisiko vinkkejä, miten saisin pois mielestäni tämän minua vaivaavan asian?