Miksi Suomessa tuijotetaan?

No niinpä. Itse syytän runsasta mielialalääkkeiden käyttöä.

Suomalaiset on vaan niin juntteja.

Tämä on niin totta! Ja jopa Stadissa vaikka vähemmän kuin pienemmissä kaupungeissa. Eikä nämä tuijottelijat selvästikään tajua hävetä primitiivistä käytöstään.

Olen miettinyt ihan samaa. Mulla on ollut kasvoissa jotain hyvin häiritsevää ja tuijottamisen arvoista viimeisen viikon ajan ja kukaan ei tuijota. Asun ulkomailla. 

Jaa? 

Ei minua kukaan tuijota. 

Ei täällä Suomessa eikä missään muuallakaan. En siis tiedä, mistä puhutaan. 

Suomalaiset ovat käytöstavattomia juntteja. Jokin tässä meiningissä mättää tässä maassa, kiusaaminen kukoistaa ja sosiaaliset taidot aivan hukassa. Jopa Helsingin keskustassa töllätään avoimesti, kaikkien odotetaan näyttävän samalta ja siis omg jos joku poikkeaa ulkonäöltään joukosta jotenkin. Ulkomailla oikeissa suurkaupungeissa on totuttu siihen, että on olemassa eri näköisiä, eri tyylisiä ihmisiä….

En tiedä kummat ärsyttää enemmän, tuijottelijat, vai ne naiset jotka luulee että olet ihastunut niihin jos vahingossa vilkaiset heitä kadulla.

Jaa, kun minusta suomalainen tuijottaa vain kännykkänsä ruutua. Vaikka tulisivat kadulla Obama ja  Putin käsi kädessä vastaan, niin suomalainen vain somettaa.

Muuttakaa ulkomaille jos häiritsee? Oletan että olette jo muuttaneet :D sitten ei enää häiritse. Mua on ainakin tuijoteltu saman verran joka maassa, aina ei ole ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Vaikka liiallinen tuijottelu ei ole koskaan kohteliasta.

No tietenkin maaseudulla jne pienissä paikoissa kyylätään kun yritetään katsoa kukas tutun tuttu kävelee vastaan. Kaupungeissa en ymmärrä kyyläämistä, luulisi että on tottunut kaikenlaisiin tallaajiin.

En ole ikinä huomannut mitään tuijottamista. Luulen, että te muut vaan luulette ihmisten tuijottavan.

etenkin pienillä paikkakunnilla tuo tuijotus on voimissaan, isoissa kaupungeissa ei niinkään mutta kyllä niistäkin tuijottelijoita löytyy :/ itse tuijotan nykyään takaisin! :D  viimeksi eilen joku työukko, vanhemmanpuoleinen tuijotti kadulla ties miten pitkään, huomasin sen jo kaukaa ja lopulta kun aloin lähentyä pidin vaan katseen suoraan hänen silmiin, lopulta katsoi muualle ja kävelin ohi! En tiedä jatkoiko tuijottelua sen jälkeen koska en katsonut taakse ja niin en ole nainen eli ei tuijottanut ainakaan sen takia että olisin joku 5/5 sexybaby vaan ihan tavallinen 24v jäbä.

Tuijottaminen on oikeesti tosi ärsyttävää, tulee fiilis onko naamassa jotain paskaa vai oonko vaan niin ruma/oudon näköinen vai mikä vikana kun pitää töllätä.. toki huono itsetunto aiheuttaa osin noi ajatukset ja se kun tuijotetaan. Olen käsinyt jopa sosiaalisista peloista kun ajattelen mussa olevan jotain vikaa, mutta en enää jaksa välittää, siinäpä tuijottavat

Se on tosiaan ahdistavaa, kuten myös toisten ihmisten tekemisten ja suoritusten liiallinen arvostelu, tarkkailu ja kadehtiminenkin.

Mä tapaan irvistää rumasti jos joku tuijottaa. Joskus auttaa, joskus ei.;)

kyllä sitä muuallakin tuijotetaan

Siis minutkin on opetettu jo pienenä siihen ettei saa tuijottaa! En käsitä miksi varmaan 70% ihmisistä vahtaa suu auki silmät lautasina vaikkei mitään syytä oliskaan. Me ollaan vaan ihmisiä, erilaisia sellaisia ja se pitää hyväksyä!

Viime keväänä kuulin kamalan uutisen vähän ennen töistä lähtiessäni. Itkin hiljaa bussissa ja viereisellä penkkirivillä nainen kyyläsi minua herkeämättä koko matkan! Miksi hän vain vahtasi, miksi hän ei kysynyt vointiani jos kerta itkemiseni kiinnosti niin paljon? 

Olis pitänyt näyttää ämmälle keskaria...