Ainoitten lapsten vanhemmille kysymys

Te, kenellä on yksi lapsi, joudutteko tekemään työtä lapsen sosiaalisten suhteitten eteen?



Meillä on arka koululaispoika (menee neljännelle). Asumme asuinalueella, missä ei ole lapsen ikäistä seuraa. Poikamme ei suostu pyöräilemään puolentoista kilometrin päähän kavereitten luokse (taustalla vuosi sitten alueella liikkunut "lapsen häiriköijä ", ja kerran lapsi on joutunut kiusatuksi koululaisen toimesta, mistä ei suostu kertomaan).



Poikamme laittaa kavereilleen tekstiviestejä, missä kysyy leikkimään. No, tuossa iässä tekstiviesteihin ei juurikaan vastata. Puhelinta ei uskalla käyttää puhumiseen, vaikka selkeästi kaipaa seuraa.



Olen äitinä tähän saakka hoidellut kavereitten kysymiset, mutta nyt en enää halua, koska pelkään pojan tietyllä tapaa leimautuvan "mammanpojaksi".



Viime kesänä naapurissamme asui poika, jonka kanssa lapsemme reipastui kovasti, mutta syksyllä kaveri muutti.



Olen todella huolestunut tilanteesta, pelkään lapseni syrjäytyvän yms. Kaipaan vertaistukea. Asiallisia vastauksia, kiitos.