Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Kun katsoo youtubesta IOK-aiheisia videoita, niin jotkut puhujat puhuvat IOK:sta vaikka mitä, mutta heidän ei tarvitse katsoa kirjaa juuri ollenkaan. Vaikuttaisi siltä, että kun IOK:n "jujun" sisäistää, kirjaa ei välttämättä tarvita. Ei ole kuin Raamattu, josta pitää katsoa jae jakeelta mitä se Jumala sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo youtubesta IOK-aiheisia videoita, niin jotkut puhujat puhuvat IOK:sta vaikka mitä, mutta heidän ei tarvitse katsoa kirjaa juuri ollenkaan. Vaikuttaisi siltä, että kun IOK:n "jujun" sisäistää, kirjaa ei välttämättä tarvita. Ei ole kuin Raamattu, josta pitää katsoa jae jakeelta mitä se Jumala sanoi.

Olet oikeassa.  Kirjaa tarvitaan vain siihen saakka kunnes ymmärtää sen opetuksen ja opetuksen yksinkertaisuuden.

Kurssia on muutenkin tarkoitus soveltaa, todentaa kokemuksen kautta. Ei sille ole ollut tarkoitus käydä kuten Raamatulle, että jotkut vain selittelevät sen sanomaa (ehkä jopa ymmärtämättä) muttei kukaan elä sen sanomaa. Kurssia ei ole tarkoitettu uudeksi uskonnoksi. Kurssi on käytännöllinen ja yksinkertainen, kunhan sen oivaltaa.

Itse en henkilökohtaisesti ole kuunnellut enkä lukenut (Renardia luk ot) muiden selityksiä Kurssista, koska minulle Kurssi on ollut itseopiskelumenetelmä ja olen tähdännyt opiskelussa siihen, että alan kuulemaan sisimmän Opasta. En ole nähnyt siinä pointtia, että kuuntelen muiden selityksiä koittamatta ymmärtää itse lukemaani ja kokemaani.

Nyt lopulta olen ymmärtänyt miten yksinkertainen Kurssin opetus on ja olen tullut siihen kohtaan, jossa en enää tarvitse Kurssin lukemista vaan pärjään sisimmän Oppaani kanssa elämällä opetusta todeksi. 

 

Thymus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo youtubesta IOK-aiheisia videoita, niin jotkut puhujat puhuvat IOK:sta vaikka mitä, mutta heidän ei tarvitse katsoa kirjaa juuri ollenkaan. Vaikuttaisi siltä, että kun IOK:n "jujun" sisäistää, kirjaa ei välttämättä tarvita. Ei ole kuin Raamattu, josta pitää katsoa jae jakeelta mitä se Jumala sanoi.

Olet oikeassa.  Kirjaa tarvitaan vain siihen saakka kunnes ymmärtää sen opetuksen ja opetuksen yksinkertaisuuden.

Kurssia on muutenkin tarkoitus soveltaa, todentaa kokemuksen kautta. Ei sille ole ollut tarkoitus käydä kuten Raamatulle, että jotkut vain selittelevät sen sanomaa (ehkä jopa ymmärtämättä) muttei kukaan elä sen sanomaa. Kurssia ei ole tarkoitettu uudeksi uskonnoksi. Kurssi on käytännöllinen ja yksinkertainen, kunhan sen oivaltaa.

Itse en henkilökohtaisesti ole kuunnellut enkä lukenut (Renardia luk ot) muiden selityksiä Kurssista, koska minulle Kurssi on ollut itseopiskelumenetelmä ja olen tähdännyt opiskelussa siihen, että alan kuulemaan sisimmän Opasta. En ole nähnyt siinä pointtia, että kuuntelen muiden selityksiä koittamatta ymmärtää itse lukemaani ja kokemaani.

Nyt lopulta olen ymmärtänyt miten yksinkertainen Kurssin opetus on ja olen tullut siihen kohtaan, jossa en enää tarvitse Kurssin lukemista vaan pärjään sisimmän Oppaani kanssa elämällä opetusta todeksi. 

 

Hienoa, että olet saanut IOK:sta itsellesi tärkeitä asioita.

Kertoisitko viisi (tai enemmän/vähemmän) pääkohtaa IOK:sta, jotka olet hyvin oivaltanut.

En voi sanoa, että olisin oivaltanut hyvin. En pysty mitenkään tekemään sellaisia arviointeja.

Olen myös ajatellut niinkin, että Kurssi avautuu eri ihmisille eri tavoin ja sieltä nousee kunkin sen hetkiselle tarpeelle ja ymmärrykselle sopivia opetuksia, oivalluksia. Tämä myös yksi syy minkä takia en henk koht ole halunnut lukea tai kuunnella muiden tulkintoja. Otan Kurssin ehkä sitten liian kirjaimellisesti siinä, että se on itseopiskelumenetelmä ja jota tehdä yhdessä oman sisimmän Oppaan kanssa. Haluan, että sisimmän erehtymätön viisaus auttaa mua ymmärtämään ja tulkitsemaan Kurssia kuten se on mulle parhainta. Enhän minä itse tiedä mikä on mulle parasta. Pyhä Henki tietää pelastussuunnitelmani  :)

Miten voi olla yksinkertainen kun ei esimerkkejä ole annettavaksi? Mutta eipä siinä mitään, kyllähän se siltä vaikuttaa, että monet on tuon IOK:n jotenkin oivaltaneet kun pystyvät puhumaan siitä ilman kirjaa. En ole esim. Hoffmeisterillä nähnyt kirjaa juuri ollenkaan. Puhuu vaan. :) Aivan kuten kuvailit sisäistä Opasta siitä varmaankin on kyse.

Koitin tuossa aiemmin ilmaista, että koska ne oivallukset ovat henkilökohtaisia, ei niistä ole välttämättä mitään iloa muille. Toisekseen jos alan selittämään opetusta kuten olen sen ymmärtänyt, teen juuri sitä mitä ns. vastaan olen tässä ollut :)

Voisin ladella ulkomuistista Kurssin perusopetuksia mutta ei siinäkään ole mitään järkeä. Niitä nyt on jo valmiiksi netti pullollaan.

Tavallaanhan tuokin on henkilökohtainen oivallus, ettei Kurssia ole tarkoitus selitellä vaan se on itseopiskelumenetelmä, joka tähtää siihen, että oma sisäinen Opas ottaa ohjat. Ei se välttämättä ole mikään totuus tai oikea tulkinta, tai edes hyvin oivallettu. Mutta mulle itselle se on ollut sitä, että ikään kuin Jeesus opettaisi minua henkilökohtaisesti enkä tarvitse hänen opetuslapsiaan selittelemään minulle mitä Jeesus on sanonut.

Useinhan tuppaa käydä niin, että eri opetuksista valitaan vain niitä osia, jotka sopivat omaan valmiiseen viitekehykseen/elämänkatsomukseen. Ei niinkään etsitä totuutta vaan etsitään kaikkea, mikä tukee jo valmiiksi rakennettua viitekehystä. Sellaista viitekehystä, johon on kiva uskoa ja johon on helppo lisätä kaikkea kivaa. Ihmiset haluaa mukavia uskomuksia. Näin käy herkästi Kurssillekin, mikäli sitä ei opiskele itse ja anna opetuksen resonoida oman sisimmän kanssa vaan sen sijaan kuuntelee muiden tulkintoja tai selityksiä ja liimailee sieltä sopivia osia omaan viitekehykseen.

Eilen kyllä ihan mielenkiinnosta lähdin kyllä kirjoittamaan vapaalla tajunnanvirralla oivalluksiani mutta en niitä tänne kopioinut aiemmin mainituista syistä.

Oikeastaan tämä homma on kääntynyt siihen, että koko ajan on vähemmän tarve puhua/kirjoittaa mistään. Tieto/Totuus on joka tapauksessa egomielen ja sanojen tuolla puolen eikä egomieli ymmärrä eikä tiedä yhtään mitään. Olen jättäytynyt tietämättömyyden tyhjään tilaan ja seuraan vain oman sisimmän Opasta.

Ote kirjasta: pimeä yö.

"Joka näet kadottaa tahtonsa hänen vuokseen, se pelastaa sen, mutta joka tahtoo sen pelastaa, se kadottaa sen."

Tässä se on sanottu kaikessa yksinkertaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Ote kirjasta: pimeä yö.

"Joka näet kadottaa tahtonsa hänen vuokseen, se pelastaa sen, mutta joka tahtoo sen pelastaa, se kadottaa sen."

Tässä se on sanottu kaikessa yksinkertaisuudessa.

Kuulostaa sattuman kuvaukselta. Miten ihminen voisi tietoisesti luovuttaa tahtonsa, eikö se vaatisi tahtonsa kadottamisen haluamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ote kirjasta: pimeä yö.

"Joka näet kadottaa tahtonsa hänen vuokseen, se pelastaa sen, mutta joka tahtoo sen pelastaa, se kadottaa sen."

Tässä se on sanottu kaikessa yksinkertaisuudessa.

Kuulostaa sattuman kuvaukselta. Miten ihminen voisi tietoisesti luovuttaa tahtonsa, eikö se vaatisi tahtonsa kadottamisen haluamista?

Sitä se juuri vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ote kirjasta: pimeä yö.

"Joka näet kadottaa tahtonsa hänen vuokseen, se pelastaa sen, mutta joka tahtoo sen pelastaa, se kadottaa sen."

Tässä se on sanottu kaikessa yksinkertaisuudessa.

Kuulostaa sattuman kuvaukselta. Miten ihminen voisi tietoisesti luovuttaa tahtonsa, eikö se vaatisi tahtonsa kadottamisen haluamista?

Sitä se juuri vaatii.

Pilkun viilausta, mutta haluaminen/tahtominen kuulostaa hapen antamiselta tahdolle. Tahtomallako se tahto luovutetaan, hmm.

Ei haluamisella/tahtomisella eli pyyteellä voi haluamista ja tahtoamista lopettaa, koska ne ovat luoneet mielikuvan kohteesta jota ne haluavat. Halu ja tahto voimistavat luotua mielikuvaa ja antavat sille jatkuvuutta.

Mystikko hoi, summonoin sinua paikalle... Ei vaan. Mietin tässä sellaista kun jotkut ihmiset ovat yhteydessä kuolleisiin, niin kuinka vaikeaa se on tunnistaa onko se ihminen se joka väittää olevansa? Olen lukenut että joskus "pahat henget" voivat esittää kuollutta ihmistä. Pohdin riittääkö tässäkin esimerkiksi ihmisen vankkumaton usko jonkin kristallikiven voimaan. Haluaisin kovasti jutella erään kuolleen ihmisen kanssa, mutta en tiedä onko se järkevää, ei varmaan mieli ole valmis siihen. Kai ensimmäisenä pitäisi valaistua.

Toinen asia, miten saavuttaa autaallisia ihmismielen ja -kehon tuntemuksia ilman päihteitä? Tai jos erilaisia tietoisuuden tiloja on helposti koettavissa ihan tavalliselle pulliaiselle, vinkkejä? Olisiko mainita muutamia muita kuin esim meditointia?

Nyt tuli kyllä semmoisia kysymyksiä jotka eivät sinällään liity valaistumiseen, taitaa jäädä vastaukset saamatta :D

Mukavaa perjantaita kaikille ketjun lukijoille!

Voiko kuoleman jälkeen leijua ihanilla paratiisisaarilla tuntien samantyylisiä hekumallisia tunteita kuin ihmiskehossa eläessään? Jossain sellaisessa paikassa missä on kaunista ja rauhallista eikä mitään tämän maailman ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Voiko kuoleman jälkeen leijua ihanilla paratiisisaarilla tuntien samantyylisiä hekumallisia tunteita kuin ihmiskehossa eläessään? Jossain sellaisessa paikassa missä on kaunista ja rauhallista eikä mitään tämän maailman ongelmia.

Voi ja ei voi.

"Toinen asia, miten saavuttaa autaallisia ihmismielen ja -kehon tuntemuksia ilman päihteitä"

Itsetuntemuksella.

IOK:ta kannattaa lukea, vaikka se tuntuukin hankalalta. Ajan mittaan mieli oppii ymmärtämään sitä. 

Vierailija kirjoitti:

IOK:ta kannattaa lukea, vaikka se tuntuukin hankalalta. Ajan mittaan mieli oppii ymmärtämään sitä. 

IOK:ia kannattaa lukea vain, jos siihen tuntee vetoa. Jos ei tunne voimakasta halua alkaa sitä lukemaan (opiskelemaan), niin silloin kyseiselle henkilölle sopii joku muu polku kuin IOK.

Olenkohan ainut, jolla on vähän kuin rakkaus/viha -suhde tuohon kirjaan? Esim. tulee kausia, jolloin luen kirjaa joka päivä ja teen harjoituksia. Sitten tulee elämässä kausi, jolloin koko kirjaan ei tee mieli kajota ja se voi olla kuukausia hyllyssä. Aikaa kuluu, ja taas löydän itseni lukemasta kirjaa...

Miksi lukea yhtään mitään.

Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?

Vierailija kirjoitti:

Miksi lukea yhtään mitään.

Täytämmekö sisäistä tyhjyyttä, sillä mitä muut ovat sanoneet?

Hyvä kysymys. Itselläni tarve lukemiseen on syntynyt siitä, että olen halunnut tietää totuuden "Jumalasta"/"Tietoisuudesta" ja oikeastaan vähän kaikesta, mikä liittyy ihmisyyteen, sieluihin jne.

Kun ei vuosikymmenien meditaatio ole tuonut riittävästi tietoa ja tunnetta siitä, miten asiat ovat, on ollu pakko turvautua kirjoihin, heidän teksteihinsä, jotka ovat jotain löytäneet. Sitten olen voinut "päättää", onko kirjan tekstit minulle totta vai ei jne...