Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6978)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet aika usein valittanut tuota samaa ja kaihoillut menneisyyteen, aikaan, jolloin asiat olivat toisin, mielestäsi paremmin. Olisiko mahdollista, että hyväksyisit asian olevan nyt näin, ettei ole Etsivä löytää -nimimerkkiä kirjoittelemassa eikä Mystikkokaan kirjoittele entiseen malliin? Hänkin on muuttunut.
Tiedostatko, että loukkaat toisia, joilla on oma tapa etsiä totuutta omilla kysymyksillään. Sinä halveksit heitä kirjoittamalla, ettei tämä ketju valitettavasti tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta. Niin, täällä on nyt kai mielestäsi huonommat kirjoittajat. Voisiko olla että kysymykset ovat sinulle liian vaikeita? Tai jos ne ovat ihan helppoja, miksi et heille vastaa?
Oletko mielestäsi edistynyt kovinkaan paljon, jos olet jo vuosia tätä ketjua seurannut, mutta edelleenkään et kykene hyväksymään sitä, mikä on tämän hetkinen tilanne tai millaisia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Etkö ole oppinut auttamisenhalua ja rakkaudellisuutta, jotta voisit auttaa toisia etsijöitä? Miksi mieluummin valitset toisten moittimisen ja loukkaamisen? Onko valituksesi esiin tuominen tärkeämpää?
Minä olen kyllä edelleen silmäillyt ketjua säännöllisesti ja esittänyt pari kysymystäkin Mystikolle, mutta eri nimimerkillä, koska olen halunnut pysytellä etäällä keskustelusta. Sen suunta on muuttunut vahvasti mentaaliseen suuntaan ja älylliseen pyörittelyyn, mikä varmaan palvelee joitakin, mutta omalla kohdallani olen huomannut sellaisen luovan vain suurempia esteitä henkisyyden tiellä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen, mikä luo tilaa näiden asioiden oivaltamiselle henkilökohtaisesti. En voi väittää olevani vieläkään "perillä" ja koen nyt enemmän tarvetta hoivata henkilökohtaista suhdettani itseeni ja maailmankaikkeuteen sen sijaan, että jakaisin asioitani muille tai osallistuisin älyllisiin väittelyihin perimmäisistä totuuksista. Se on aivan totta, että yksikään ihminen ei voi antaa oivaltamisen kokemusta toiselle, mutta voi kyllä osoittaa siihen suuntaan, mistä kokemus voi löytyä. Itse en koe olevani siinä asemassa ja siksi olen nähnyt nyt paremmaksi tarkkailla keskustelua hiljaa sivusta.
Sinulle, joka loukkaannuit tuosta lainaamastasi tekstistä, haluaisin esittää kysymyksen: osaatko sanoa, miksi se loukkasi sinua? Huomaatko, että projisoit moittimisen koskemaan vain toista ihmistä, kun kuitenkin teet sitä myös itse? Mitä tunnekokemuksia ja ajatuksia sinulla heräsi tuosta lainaamastasi tekstistä? En odota sinun vastaavan minulle vaan enemmänkin itsellesi tällä tavalla työskentelemällä ja itseä tarkastelemalla voisit löytää vastauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu edes tässä keskusteluketjussa ei voi sinulle tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet varmaan lukenut paljon tätä ketjua, ja siten lienet jo pitkällä valaistumisen polulla. Osaisitko vastata tällä sivulla kysyttyihin kysymyksiin?
Minäkin kaipaan Mystikkoa. Jos hän vastasi, hän vastasi aina hyvin. Valitettavasti hän ei ehtinyt vastata kaikkien kysymyksiin.
Tai ei osaa vastata niin kuin sinä asian ilmaiset.
Käytännön vastaus tyytymättömyyden tai turhautumisen tiloihin: tehdään harjoituksia, joissa keskitymme tähän hetkeen ja olemiseen siinä. Etsitään iloa, rakkautta, totuutta, vapautta ja kauneutta niistä asioista jotka ovat lähellä, tavoitettavissa. Ollaan tyytyväisiä, kiitollisia nykyhetkestä, jossa kaikki on niin kuin pitääkin.
Mystikko osaa aina vastata kysymyksiin todella hyvin, ja ainakin tämä kysyjä on ymmärtänyt hänen vastauksensa, mutta usein kun ymmärtää asiasta jotain, voi syntyä lisäkysymyksiä samasta aiheesta, jonka vuoksi joistakin voi tuntua, ettei kysyjä ole ymmärtänyt Mystikon alkuperäistä vastausta, vaikka kyse on siitä, että kysyjä haluaa lisätietoa samaan aiheeseen.
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet aika usein valittanut tuota samaa ja kaihoillut menneisyyteen, aikaan, jolloin asiat olivat toisin, mielestäsi paremmin. Olisiko mahdollista, että hyväksyisit asian olevan nyt näin, ettei ole Etsivä löytää -nimimerkkiä kirjoittelemassa eikä Mystikkokaan kirjoittele entiseen malliin? Hänkin on muuttunut.
Tiedostatko, että loukkaat toisia, joilla on oma tapa etsiä totuutta omilla kysymyksillään. Sinä halveksit heitä kirjoittamalla, ettei tämä ketju valitettavasti tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta. Niin, täällä on nyt kai mielestäsi huonommat kirjoittajat. Voisiko olla että kysymykset ovat sinulle liian vaikeita? Tai jos ne ovat ihan helppoja, miksi et heille vastaa?
Oletko mielestäsi edistynyt kovinkaan paljon, jos olet jo vuosia tätä ketjua seurannut, mutta edelleenkään et kykene hyväksymään sitä, mikä on tämän hetkinen tilanne tai millaisia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Etkö ole oppinut auttamisenhalua ja rakkaudellisuutta, jotta voisit auttaa toisia etsijöitä? Miksi mieluummin valitset toisten moittimisen ja loukkaamisen? Onko valituksesi esiin tuominen tärkeämpää?
Minä olen kyllä edelleen silmäillyt ketjua säännöllisesti ja esittänyt pari kysymystäkin Mystikolle, mutta eri nimimerkillä, koska olen halunnut pysytellä etäällä keskustelusta. Sen suunta on muuttunut vahvasti mentaaliseen suuntaan ja älylliseen pyörittelyyn, mikä varmaan palvelee joitakin, mutta omalla kohdallani olen huomannut sellaisen luovan vain suurempia esteitä henkisyyden tiellä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen, mikä luo tilaa näiden asioiden oivaltamiselle henkilökohtaisesti. En voi väittää olevani vieläkään "perillä" ja koen nyt enemmän tarvetta hoivata henkilökohtaista suhdettani itseeni ja maailmankaikkeuteen sen sijaan, että jakaisin asioitani muille tai osallistuisin älyllisiin väittelyihin perimmäisistä totuuksista. Se on aivan totta, että yksikään ihminen ei voi antaa oivaltamisen kokemusta toiselle, mutta voi kyllä osoittaa siihen suuntaan, mistä kokemus voi löytyä. Itse en koe olevani siinä asemassa ja siksi olen nähnyt nyt paremmaksi tarkkailla keskustelua hiljaa sivusta.
Sinulle, joka loukkaannuit tuosta lainaamastasi tekstistä, haluaisin esittää kysymyksen: osaatko sanoa, miksi se loukkasi sinua? Huomaatko, että projisoit moittimisen koskemaan vain toista ihmistä, kun kuitenkin teet sitä myös itse? Mitä tunnekokemuksia ja ajatuksia sinulla heräsi tuosta lainaamastasi tekstistä? En odota sinun vastaavan minulle vaan enemmänkin itsellesi tällä tavalla työskentelemällä ja itseä tarkastelemalla voisit löytää vastauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu edes tässä keskusteluketjussa ei voi sinulle tarjota.
Onpa ihana, että sinäkin Etsivä löytää, olet täällä vielä mukana. :) Olen iloinen puolestasi, että olet päässyt aiheen älyllisestä tutkimisesta pidemmälle, parempaan vaiheeseen. Toivon pääseväni sinne itsekin, mutta vielä olen kiinni tässä älyllisessä mietinnässä. Olen luonteeltani sellainen, että, jos en ymmärrä asiaa mahdollisimman tarkasti älyllisesti, en uskalla päästää irti. Niiden asioiden kohdalla, jotka olen riittävän tarkasti älyllisesti ymmärtänyt, olen myös päästänyt irti ja saanut kokea monenlaisia pieniä ihmeitä, samadhi-kokemuksiakin. Tämän ihmisolemukseni pikkutarkka luonne on rasite. Monille riittää paljon vähäisempi tieto eikä tarkentavia kysymyksiä synny.
Esim. Mystikko, kuten moni muukin valaistunut, on kertonut, että Todellinen Itse on kuin elokuvakangas, jonka pinnalla näyttää niin todellisen näköisenä ilmenevän kaikki ihmiset, eläimet, tapahtumat jne. , mutta kun elokuva on ohi, jäljellä on vain se elokuvakangas, se Todellinen Itse(Minä Olen, ja kaikki se ilmenevä, kuten esim. ihmiset, ovat epätodellista, väliaikaisesti ilmenevää. Monille tuo tieto riittää vallan mainiosti. Muistan kun luin tuon eka kerran, minussa heräsi heti kysymys, kuka tai mkä saa tuon kaiken ilmenemään Itsessä, eli tuossa valkokankaan pinnalla ja onko siinä vain yksi vaihtoehto vastaukseksi jne. Monimutkainen ajattelija, tavallaan kai tyhmäkin, vaikka olikin kympin oppilas aikoinaan kai juuri siksi, että vain sinnikkäästi halusin tietää kaikesta kaiken.
Sitten tuosta, että olisin loukkaantunut toisen kirjoittajan tekstistä. En loukkaantunut, koska en ole enää vuosiin onnistunut loukkaantumaan ihmisten loukkausyrityksistä, en tahattomista enkä tahallisistakaan, vaikka rajat voinkin joskus sellaiselle asettaa, jos sillä hetkellä siltä tuntuu. Huomasin, että kirjoittajan tekstistä esiin tullut asenne voi loukata muita, ja toin sen esiin kirjoittajalle kysymysten muodossa vähän herättääkseni häntä, sillä ajattelin, että jos hän on jo kauan tätä ketjua lukenut ja Mystikkoa ihailee, niin ei hän varmaan tahallaan halua ketään loukata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä kertoo että kysytään sama kysymys uudestaan? Kenties siitä, että kysymykseen ei ole saatu vastausta tai saatua vastausta ei ole ymmärretty.
Pitäisikö yrittää kysyä vai vastata eri tavalla? Turha kai jatkaa samoilla kysymyksillä ja vastauksilla.
Vierailija kirjoitti:
Mistä kertoo että kysytään sama kysymys uudestaan? Kenties siitä, että kysymykseen ei ole saatu vastausta tai saatua vastausta ei ole ymmärretty.
Pitäisikö yrittää kysyä vai vastata eri tavalla? Turha kai jatkaa samoilla kysymyksillä ja vastauksilla.
Tai vastaaja ei ole ymmärtänyt kysymystä.
1. luokkalainen on yhtä arvokas ihminen kuin 6. luokkalainen. Mystikko tuskin haluaisi vähemmän valaistumisesta tietävien poistuvan täältä kyselemästä, koska jokainen valaistumispolulle lähtevä, lähtee parempaan suuntaan myös kollektiivista hyvinvointia ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyjä:
"Mitä on tapahtunut, että me kuvittelemme olevamme ihmisiä? Miksi minä aamulla herätessäni koen olevani tässä kehossa ja tämä henkilö, kun taas puolisoni kokee olevansa joku toinen, jos kuitenkin olemme sama, emmekä voi perimmäiseltä olemukseltamme muuta ollakkaan?"
Mystikko:
"...mitä onkin tapahtunut, se on ollut tarkoitus, se on luovuuden jumalallinen leikki, se on tapa millä ikuinen ja muuttumaton ja ääretön pystyy kokemaan kuolevaisuuden ja muutoksen ja rajallisuuden. Toki se on aina illuusio, mutta sellainen illuusio johon pystyy uppoamaan hahmoina niin syvään ettei muista asian illuusioluonnetta. Ihmiset joskus haluavat esim. tietokonepeleistä ja roolileikeistä immersiokokemuksia, päästä syvälle toiseen todellisuuteen ja toiseen hahmoon. Pelin ajan parhaimmillaan voi uskoa olevansa vaikka keskiajan voittamaton miekkasankari ja elää voimakkaasti pelin tapahtumissa, vaikka todellisuudessa istuu tietokoneen ääressä 2020-luvulla. Se on periaattessa samanlaista leikkiä kuin mitä Tietoisuus tekee kokiessaan illuusioita niiden sisältä päin, unohtaen tahallaan todellisen luonteensa leikin ajaksi voidakseen kokea toisen näkökulman."
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihana, että sinäkin Etsivä löytää, olet täällä vielä mukana. :) Olen iloinen puolestasi, että olet päässyt aiheen älyllisestä tutkimisesta pidemmälle, parempaan vaiheeseen. Toivon pääseväni sinne itsekin, mutta vielä olen kiinni tässä älyllisessä mietinnässä. Olen luonteeltani sellainen, että, jos en ymmärrä asiaa mahdollisimman tarkasti älyllisesti, en uskalla päästää irti. Niiden asioiden kohdalla, jotka olen riittävän tarkasti älyllisesti ymmärtänyt, olen myös päästänyt irti ja saanut kokea monenlaisia pieniä ihmeitä, samadhi-kokemuksiakin. Tämän ihmisolemukseni pikkutarkka luonne on rasite. Monille riittää paljon vähäisempi tieto eikä tarkentavia kysymyksiä synny.
Esim. Mystikko, kuten moni muukin valaistunut, on kertonut, että Todellinen Itse on kuin elokuvakangas, jonka pinnalla näyttää niin todellisen näköisenä ilmenevän kaikki ihmiset, eläimet, tapahtumat jne. , mutta kun elokuva on ohi, jäljellä on vain se elokuvakangas, se Todellinen Itse(Minä Olen, ja kaikki se ilmenevä, kuten esim. ihmiset, ovat epätodellista, väliaikaisesti ilmenevää. Monille tuo tieto riittää vallan mainiosti. Muistan kun luin tuon eka kerran, minussa heräsi heti kysymys, kuka tai mkä saa tuon kaiken ilmenemään Itsessä, eli tuossa valkokankaan pinnalla ja onko siinä vain yksi vaihtoehto vastaukseksi jne. Monimutkainen ajattelija, tavallaan kai tyhmäkin, vaikka olikin kympin oppilas aikoinaan kai juuri siksi, että vain sinnikkäästi halusin tietää kaikesta kaiken.
Sitten tuosta, että olisin loukkaantunut toisen kirjoittajan tekstistä. En loukkaantunut, koska en ole enää vuosiin onnistunut loukkaantumaan ihmisten loukkausyrityksistä, en tahattomista enkä tahallisistakaan, vaikka rajat voinkin joskus sellaiselle asettaa, jos sillä hetkellä siltä tuntuu. Huomasin, että kirjoittajan tekstistä esiin tullut asenne voi loukata muita, ja toin sen esiin kirjoittajalle kysymysten muodossa vähän herättääkseni häntä, sillä ajattelin, että jos hän on jo kauan tätä ketjua lukenut ja Mystikkoa ihailee, niin ei hän varmaan tahallaan halua ketään loukata.
En itse luokittelisi noita asioita niin, että olisin "pidemmällä" tai "paremmassa vaiheessa", vaan minulle tähän hetkeen paremmin sopivassa tilanteessa. Pikkutarkkuus, yliajattelu ja asioiden loputon älyllinen pyörittely ovat olleet tuttuja ilmiöitä itsellenikin, mutta kuten jo totesin, niistä alkoi muodostua minulle jossain vaiheessa enemmän este kuin kannuste. Sellainen tiedonjanohan voi toimia myös katalyyttinä henkiselle tielle, joten ei kannata luokitella asioita paremmiksi tai huonommiksi sen perusteella, mitä muut niistä sanovat. Minun henkinen tieni näyttää kulkevan tässä kohtaa ihan elämän kautta asioita suoraan kokemalla ja tiedostamalla, joten älyllinen pyörittely ei vie asioita eteenpäin vaan ennemminkin vain sotkee kaikkea. Kyllä sitä oman pään sisällä tulee edelleen välillä tehtyä, mutta se alkaa olla niin väsyttävää, että minun on pakko luopua siitä pala kerrallaan, jos haluan säilyttää toimintakykyni. Tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen kokemukseni ja muille voi olla olemassa ihan toisenlainen tie.
Oletko tuon loukkaantumisen osalta ihan rehellinen itsellesi? Puolesta loukkaantuminenhan on myös yksi loukkaantumisen muoto ja älyllisesti varmaan ymmärrät, ettei perimmäisessä todellisuudessa edes ole "muita", jos kerran kaikki on Yhtä. Miksi koet tarvetta herätellä muita? Voit olla vastuussa vain omasta polustasi ja aitoon myötätuntoon sisältyy myös se, että antaa toisille vapauden valita omat kokemuksensa myös ne ikäviltä vaikuttavat. Jos joku tuosta loukkaantui, niin hänhän voi ottaa sen hyvänä tilaisuutena tarkastella omia uskomuksiaan ja tunnekokemuksiaan, mikä saattaa palvella myös sitä henkistä polkua odottamattomilla tavoilla. Tässäkin ketjussa on paljon puhuttu ihmisten taipumuksesta luokitella asioita hyviksi ja pahoiksi omien uskomustemme pohjalta, mutta todellisuudessa moni pahaksi luokittelemamme asia voi olla "siunaus valepuvussa" ja palvella toista lopulta paremmin, kuin mielistely ja hymistely.
Itse sain vuosia sitten Mystikolta erääseen kysymykseeni sellaisen vastauksen, että koin koko arviointikykyni tulleen kritisoiduksi, mikä oli silloiselle loogisena pitämälleni ajattelulle kova pala niellä. Myöhemmin minulle kuitenkin kävi selväksi, että tuo kokemus palveli juuri sitä omaa tietäni ja Mystikko toimi siinä aivan oikein, vaikka alkujaan otinkin sen asian häneltä loukkauksena. Tuo on ollut omalla kohdallani yksi niistä kokemuksista, joiden ansiosta olen oppinut pysähtymään ja tarkastelemaan ensin omia reaktioitani ja syitä siihen, jos koen toisen käytöksen jotenkin ikävänä. Ei sitä turhaan kehoteta "kääntymään sisäänpäin" henkisellä tiellä sieltä käsin tämä koko kokemusmaailma luodaan ja vain siellä siihen voidaan myös vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet aika usein valittanut tuota samaa ja kaihoillut menneisyyteen, aikaan, jolloin asiat olivat toisin, mielestäsi paremmin. Olisiko mahdollista, että hyväksyisit asian olevan nyt näin, ettei ole Etsivä löytää -nimimerkkiä kirjoittelemassa eikä Mystikkokaan kirjoittele entiseen malliin? Hänkin on muuttunut.
Tiedostatko, että loukkaat toisia, joilla on oma tapa etsiä totuutta omilla kysymyksillään. Sinä halveksit heitä kirjoittamalla, ettei tämä ketju valitettavasti tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta. Niin, täällä on nyt kai mielestäsi huonommat kirjoittajat. Voisiko olla että kysymykset ovat sinulle liian vaikeita? Tai jos ne ovat ihan helppoja, miksi et heille vastaa?
Oletko mielestäsi edistynyt kovinkaan paljon, jos olet jo vuosia tätä ketjua seurannut, mutta edelleenkään et kykene hyväksymään sitä, mikä on tämän hetkinen tilanne tai millaisia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Etkö ole oppinut auttamisenhalua ja rakkaudellisuutta, jotta voisit auttaa toisia etsijöitä? Miksi mieluummin valitset toisten moittimisen ja loukkaamisen? Onko valituksesi esiin tuominen tärkeämpää?
Minä olen kyllä edelleen silmäillyt ketjua säännöllisesti ja esittänyt pari kysymystäkin Mystikolle, mutta eri nimimerkillä, koska olen halunnut pysytellä etäällä keskustelusta. Sen suunta on muuttunut vahvasti mentaaliseen suuntaan ja älylliseen pyörittelyyn, mikä varmaan palvelee joitakin, mutta omalla kohdallani olen huomannut sellaisen luovan vain suurempia esteitä henkisyyden tiellä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen, mikä luo tilaa näiden asioiden oivaltamiselle henkilökohtaisesti. En voi väittää olevani vieläkään "perillä" ja koen nyt enemmän tarvetta hoivata henkilökohtaista suhdettani itseeni ja maailmankaikkeuteen sen sijaan, että jakaisin asioitani muille tai osallistuisin älyllisiin väittelyihin perimmäisistä totuuksista. Se on aivan totta, että yksikään ihminen ei voi antaa oivaltamisen kokemusta toiselle, mutta voi kyllä osoittaa siihen suuntaan, mistä kokemus voi löytyä. Itse en koe olevani siinä asemassa ja siksi olen nähnyt nyt paremmaksi tarkkailla keskustelua hiljaa sivusta.
Sinulle, joka loukkaannuit tuosta lainaamastasi tekstistä, haluaisin esittää kysymyksen: osaatko sanoa, miksi se loukkasi sinua? Huomaatko, että projisoit moittimisen koskemaan vain toista ihmistä, kun kuitenkin teet sitä myös itse? Mitä tunnekokemuksia ja ajatuksia sinulla heräsi tuosta lainaamastasi tekstistä? En odota sinun vastaavan minulle vaan enemmänkin itsellesi tällä tavalla työskentelemällä ja itseä tarkastelemalla voisit löytää vastauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu edes tässä keskusteluketjussa ei voi sinulle tarjota.
Hyvä viesti ja hienoa kuulla paikallaolostasi!
Niin, sitä olen vain yrittänyt ajaa että loputtomien kysymysten sijaan joskus tulisi ajateltua vähän omillakin aivoilla, ja juuri käännyttyä enemmän itseensä, eikä vain takerruttaisi ihmissanoihin tai maallisiin "lillukanvarsiin". Siitä on vain ja ainoastaan hyötyä jatkon kannalta. Ei se prosessi etene silloin samalla tavalla jos hyppii temppuilevan mielen mukaan jatkuvasti, tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Kirjoittaja jonka kanssa keskustelen, on myös aika kärkäs ajoittain ja kovin hanakasti hyökkää vastaan jos jotain tällaista pientä vastakommenttia antaa, vai oletko itse tätä huomannut? Tämä kysymys on siis hänelle itselleen. Kovasti käytät hymiöitä ja kiittelet aina hyvistä vastauksista, mutta vastapainoksi teet itsekin aika perustavanlaatuisia oletuksia sekä karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Siis samaa joita kritisoit muissa.
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihana, että sinäkin Etsivä löytää, olet täällä vielä mukana. :) Olen iloinen puolestasi, että olet päässyt aiheen älyllisestä tutkimisesta pidemmälle, parempaan vaiheeseen. Toivon pääseväni sinne itsekin, mutta vielä olen kiinni tässä älyllisessä mietinnässä. Olen luonteeltani sellainen, että, jos en ymmärrä asiaa mahdollisimman tarkasti älyllisesti, en uskalla päästää irti. Niiden asioiden kohdalla, jotka olen riittävän tarkasti älyllisesti ymmärtänyt, olen myös päästänyt irti ja saanut kokea monenlaisia pieniä ihmeitä, samadhi-kokemuksiakin. Tämän ihmisolemukseni pikkutarkka luonne on rasite. Monille riittää paljon vähäisempi tieto eikä tarkentavia kysymyksiä synny.
Esim. Mystikko, kuten moni muukin valaistunut, on kertonut, että Todellinen Itse on kuin elokuvakangas, jonka pinnalla näyttää niin todellisen näköisenä ilmenevän kaikki ihmiset, eläimet, tapahtumat jne. , mutta kun elokuva on ohi, jäljellä on vain se elokuvakangas, se Todellinen Itse(Minä Olen, ja kaikki se ilmenevä, kuten esim. ihmiset, ovat epätodellista, väliaikaisesti ilmenevää. Monille tuo tieto riittää vallan mainiosti. Muistan kun luin tuon eka kerran, minussa heräsi heti kysymys, kuka tai mkä saa tuon kaiken ilmenemään Itsessä, eli tuossa valkokankaan pinnalla ja onko siinä vain yksi vaihtoehto vastaukseksi jne. Monimutkainen ajattelija, tavallaan kai tyhmäkin, vaikka olikin kympin oppilas aikoinaan kai juuri siksi, että vain sinnikkäästi halusin tietää kaikesta kaiken.
Sitten tuosta, että olisin loukkaantunut toisen kirjoittajan tekstistä. En loukkaantunut, koska en ole enää vuosiin onnistunut loukkaantumaan ihmisten loukkausyrityksistä, en tahattomista enkä tahallisistakaan, vaikka rajat voinkin joskus sellaiselle asettaa, jos sillä hetkellä siltä tuntuu. Huomasin, että kirjoittajan tekstistä esiin tullut asenne voi loukata muita, ja toin sen esiin kirjoittajalle kysymysten muodossa vähän herättääkseni häntä, sillä ajattelin, että jos hän on jo kauan tätä ketjua lukenut ja Mystikkoa ihailee, niin ei hän varmaan tahallaan halua ketään loukata.
En itse luokittelisi noita asioita niin, että olisin "pidemmällä" tai "paremmassa vaiheessa", vaan minulle tähän hetkeen paremmin sopivassa tilanteessa. Pikkutarkkuus, yliajattelu ja asioiden loputon älyllinen pyörittely ovat olleet tuttuja ilmiöitä itsellenikin, mutta kuten jo totesin, niistä alkoi muodostua minulle jossain vaiheessa enemmän este kuin kannuste. Sellainen tiedonjanohan voi toimia myös katalyyttinä henkiselle tielle, joten ei kannata luokitella asioita paremmiksi tai huonommiksi sen perusteella, mitä muut niistä sanovat. Minun henkinen tieni näyttää kulkevan tässä kohtaa ihan elämän kautta asioita suoraan kokemalla ja tiedostamalla, joten älyllinen pyörittely ei vie asioita eteenpäin vaan ennemminkin vain sotkee kaikkea. Kyllä sitä oman pään sisällä tulee edelleen välillä tehtyä, mutta se alkaa olla niin väsyttävää, että minun on pakko luopua siitä pala kerrallaan, jos haluan säilyttää toimintakykyni. Tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen kokemukseni ja muille voi olla olemassa ihan toisenlainen tie.
Oletko tuon loukkaantumisen osalta ihan rehellinen itsellesi? Puolesta loukkaantuminenhan on myös yksi loukkaantumisen muoto ja älyllisesti varmaan ymmärrät, ettei perimmäisessä todellisuudessa edes ole "muita", jos kerran kaikki on Yhtä. Miksi koet tarvetta herätellä muita? Voit olla vastuussa vain omasta polustasi ja aitoon myötätuntoon sisältyy myös se, että antaa toisille vapauden valita omat kokemuksensa myös ne ikäviltä vaikuttavat. Jos joku tuosta loukkaantui, niin hänhän voi ottaa sen hyvänä tilaisuutena tarkastella omia uskomuksiaan ja tunnekokemuksiaan, mikä saattaa palvella myös sitä henkistä polkua odottamattomilla tavoilla. Tässäkin ketjussa on paljon puhuttu ihmisten taipumuksesta luokitella asioita hyviksi ja pahoiksi omien uskomustemme pohjalta, mutta todellisuudessa moni pahaksi luokittelemamme asia voi olla "siunaus valepuvussa" ja palvella toista lopulta paremmin, kuin mielistely ja hymistely.
Itse sain vuosia sitten Mystikolta erääseen kysymykseeni sellaisen vastauksen, että koin koko arviointikykyni tulleen kritisoiduksi, mikä oli silloiselle loogisena pitämälleni ajattelulle kova pala niellä. Myöhemmin minulle kuitenkin kävi selväksi, että tuo kokemus palveli juuri sitä omaa tietäni ja Mystikko toimi siinä aivan oikein, vaikka alkujaan otinkin sen asian häneltä loukkauksena. Tuo on ollut omalla kohdallani yksi niistä kokemuksista, joiden ansiosta olen oppinut pysähtymään ja tarkastelemaan ensin omia reaktioitani ja syitä siihen, jos koen toisen käytöksen jotenkin ikävänä. Ei sitä turhaan kehoteta "kääntymään sisäänpäin" henkisellä tiellä sieltä käsin tämä koko kokemusmaailma luodaan ja vain siellä siihen voidaan myös vaikuttaa.
Kiitos Etsivä löytää. Toki on noin, ettei kannata arvioida asioita tai toisten kehittymisiä toisiaan paremmiksi, mutta koin, että itselleni olisi helpompaa, jos olisin jo siinä vaiheessa, missä sinäkin kerroit olevasi, että olet pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen.
Ja sitten tuosta loukkaantumisesta. :) Jos tuntisit minut paremmin, tietäisit, että olen myös itseäni kohtaan rehellinen ja realisti enkä ole loukkaantuvaa tyyppiä (enää), mutta myönnän että joskus toisten puolesta tuntuu pahalta. Omalta kohdaltani en edes muista, milloin olisin viimeksi loukkaantunut, sillä se joka loukkaa on se onnettomampi eikä minulla ole hätää. Joten, ei hänen tekstinsä loukannut minua. Hän on monta kertaa asian tuonut esiin. Välillä vähän ihmetyttää, että miksi joku, joka tietää vastauksen johonkin kysymykseen, mieluummin harmittelee, että kysymys kysytään kuin että vastaisi siihen, mutta jokainen toimii siten kuin kussakin tilanteessa osaa.
Jos ajatellaan lastentarhan opettajaa 3-6 -vuotiaiden ryhmässä. Hän on varmaan kuullut 3-vuotiaiden lasten kysymyksiä aina vain uudelleen ja uudelleen vuosien kuluessa, mutta jos hän osaa toimia rakkaudellisesti, hän kyllä vastaa heille aina ja aina uudelleen eikä valita sitä, että aina nuo pienimmät (vrt. valaistumispolulla "aloittelijat") kysyvät samoja kysymyksiä, ja jättäisi heidät ilman vastauksia.
Minullakin on sinulle kysymys. Oletko huomannut, että joskus olisit olettanut jotain ja huomaisit myöhemmin, että oletitkin väärin?
Olen joskus itse olettanut asioita ja tuntenut myös muita olettajia. Halusin luopua siitä tavasta, koska siitä tuli vain väärinkäsityksiä. Laitoin n. 20 vuotta sitten jääkaappini oveen lapun, jossa luki suunnilleen näin: "Ethän oleta. Kysy. "Ei se ole ollut siinä enää vuosiin. :) Minulle on tullut tavaksi kysyä aina mieluummin kuin olettaa.
Kysyit: "Miksi koet tarvetta herätellä muita?" En yleensä koe tarvetta herätellä muita, mutta tämän erään kirjoittajan kohdalla tuli spontaani halu tietää ja siten kysymykselläni vähän myös herätellä, miksi hän valittaa siitä, että ihmiset kyselevät, miksi hän ei mieluummin vastaa heille, jos tietää vastaukset, sillä monilla etsijöillä on varsinkin polun alkuvaiheessa suuri tarve kysellä asioista, jotta he voisivat ymmärtää, sillä elämä voi olla hyvinkin ahdistavaa, kun on alkanut tajuta olevansa jossain "elämän pelissä" eikä olekaan oikeasti se itsensä, mikä on kuvitellut aina olevansa.
Tuosta, miten joku epämiellyttävä asia voi palvella kulkijan tietä, olla siunaus valepuvussa. Useimmat ikävät asiat ovat sellaisia, joista voi myöhemmin kiittää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet aika usein valittanut tuota samaa ja kaihoillut menneisyyteen, aikaan, jolloin asiat olivat toisin, mielestäsi paremmin. Olisiko mahdollista, että hyväksyisit asian olevan nyt näin, ettei ole Etsivä löytää -nimimerkkiä kirjoittelemassa eikä Mystikkokaan kirjoittele entiseen malliin? Hänkin on muuttunut.
Tiedostatko, että loukkaat toisia, joilla on oma tapa etsiä totuutta omilla kysymyksillään. Sinä halveksit heitä kirjoittamalla, ettei tämä ketju valitettavasti tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta. Niin, täällä on nyt kai mielestäsi huonommat kirjoittajat. Voisiko olla että kysymykset ovat sinulle liian vaikeita? Tai jos ne ovat ihan helppoja, miksi et heille vastaa?
Oletko mielestäsi edistynyt kovinkaan paljon, jos olet jo vuosia tätä ketjua seurannut, mutta edelleenkään et kykene hyväksymään sitä, mikä on tämän hetkinen tilanne tai millaisia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Etkö ole oppinut auttamisenhalua ja rakkaudellisuutta, jotta voisit auttaa toisia etsijöitä? Miksi mieluummin valitset toisten moittimisen ja loukkaamisen? Onko valituksesi esiin tuominen tärkeämpää?
Minä olen kyllä edelleen silmäillyt ketjua säännöllisesti ja esittänyt pari kysymystäkin Mystikolle, mutta eri nimimerkillä, koska olen halunnut pysytellä etäällä keskustelusta. Sen suunta on muuttunut vahvasti mentaaliseen suuntaan ja älylliseen pyörittelyyn, mikä varmaan palvelee joitakin, mutta omalla kohdallani olen huomannut sellaisen luovan vain suurempia esteitä henkisyyden tiellä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen, mikä luo tilaa näiden asioiden oivaltamiselle henkilökohtaisesti. En voi väittää olevani vieläkään "perillä" ja koen nyt enemmän tarvetta hoivata henkilökohtaista suhdettani itseeni ja maailmankaikkeuteen sen sijaan, että jakaisin asioitani muille tai osallistuisin älyllisiin väittelyihin perimmäisistä totuuksista. Se on aivan totta, että yksikään ihminen ei voi antaa oivaltamisen kokemusta toiselle, mutta voi kyllä osoittaa siihen suuntaan, mistä kokemus voi löytyä. Itse en koe olevani siinä asemassa ja siksi olen nähnyt nyt paremmaksi tarkkailla keskustelua hiljaa sivusta.
Sinulle, joka loukkaannuit tuosta lainaamastasi tekstistä, haluaisin esittää kysymyksen: osaatko sanoa, miksi se loukkasi sinua? Huomaatko, että projisoit moittimisen koskemaan vain toista ihmistä, kun kuitenkin teet sitä myös itse? Mitä tunnekokemuksia ja ajatuksia sinulla heräsi tuosta lainaamastasi tekstistä? En odota sinun vastaavan minulle vaan enemmänkin itsellesi tällä tavalla työskentelemällä ja itseä tarkastelemalla voisit löytää vastauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu edes tässä keskusteluketjussa ei voi sinulle tarjota.
Hyvä viesti ja hienoa kuulla paikallaolostasi!
Niin, sitä olen vain yrittänyt ajaa että loputtomien kysymysten sijaan joskus tulisi ajateltua vähän omillakin aivoilla, ja juuri käännyttyä enemmän itseensä, eikä vain takerruttaisi ihmissanoihin tai maallisiin "lillukanvarsiin". Siitä on vain ja ainoastaan hyötyä jatkon kannalta. Ei se prosessi etene silloin samalla tavalla jos hyppii temppuilevan mielen mukaan jatkuvasti, tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Kirjoittaja jonka kanssa keskustelen, on myös aika kärkäs ajoittain ja kovin hanakasti hyökkää vastaan jos jotain tällaista pientä vastakommenttia antaa, vai oletko itse tätä huomannut? Tämä kysymys on siis hänelle itselleen. Kovasti käytät hymiöitä ja kiittelet aina hyvistä vastauksista, mutta vastapainoksi teet itsekin aika perustavanlaatuisia oletuksia sekä karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Siis samaa joita kritisoit muissa.
Sorry! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet aika usein valittanut tuota samaa ja kaihoillut menneisyyteen, aikaan, jolloin asiat olivat toisin, mielestäsi paremmin. Olisiko mahdollista, että hyväksyisit asian olevan nyt näin, ettei ole Etsivä löytää -nimimerkkiä kirjoittelemassa eikä Mystikkokaan kirjoittele entiseen malliin? Hänkin on muuttunut.
Tiedostatko, että loukkaat toisia, joilla on oma tapa etsiä totuutta omilla kysymyksillään. Sinä halveksit heitä kirjoittamalla, ettei tämä ketju valitettavasti tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta. Niin, täällä on nyt kai mielestäsi huonommat kirjoittajat. Voisiko olla että kysymykset ovat sinulle liian vaikeita? Tai jos ne ovat ihan helppoja, miksi et heille vastaa?
Oletko mielestäsi edistynyt kovinkaan paljon, jos olet jo vuosia tätä ketjua seurannut, mutta edelleenkään et kykene hyväksymään sitä, mikä on tämän hetkinen tilanne tai millaisia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Etkö ole oppinut auttamisenhalua ja rakkaudellisuutta, jotta voisit auttaa toisia etsijöitä? Miksi mieluummin valitset toisten moittimisen ja loukkaamisen? Onko valituksesi esiin tuominen tärkeämpää?
Minä olen kyllä edelleen silmäillyt ketjua säännöllisesti ja esittänyt pari kysymystäkin Mystikolle, mutta eri nimimerkillä, koska olen halunnut pysytellä etäällä keskustelusta. Sen suunta on muuttunut vahvasti mentaaliseen suuntaan ja älylliseen pyörittelyyn, mikä varmaan palvelee joitakin, mutta omalla kohdallani olen huomannut sellaisen luovan vain suurempia esteitä henkisyyden tiellä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen, mikä luo tilaa näiden asioiden oivaltamiselle henkilökohtaisesti. En voi väittää olevani vieläkään "perillä" ja koen nyt enemmän tarvetta hoivata henkilökohtaista suhdettani itseeni ja maailmankaikkeuteen sen sijaan, että jakaisin asioitani muille tai osallistuisin älyllisiin väittelyihin perimmäisistä totuuksista. Se on aivan totta, että yksikään ihminen ei voi antaa oivaltamisen kokemusta toiselle, mutta voi kyllä osoittaa siihen suuntaan, mistä kokemus voi löytyä. Itse en koe olevani siinä asemassa ja siksi olen nähnyt nyt paremmaksi tarkkailla keskustelua hiljaa sivusta.
Sinulle, joka loukkaannuit tuosta lainaamastasi tekstistä, haluaisin esittää kysymyksen: osaatko sanoa, miksi se loukkasi sinua? Huomaatko, että projisoit moittimisen koskemaan vain toista ihmistä, kun kuitenkin teet sitä myös itse? Mitä tunnekokemuksia ja ajatuksia sinulla heräsi tuosta lainaamastasi tekstistä? En odota sinun vastaavan minulle vaan enemmänkin itsellesi tällä tavalla työskentelemällä ja itseä tarkastelemalla voisit löytää vastauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu edes tässä keskusteluketjussa ei voi sinulle tarjota.
Hyvä viesti ja hienoa kuulla paikallaolostasi!
Niin, sitä olen vain yrittänyt ajaa että loputtomien kysymysten sijaan joskus tulisi ajateltua vähän omillakin aivoilla, ja juuri käännyttyä enemmän itseensä, eikä vain takerruttaisi ihmissanoihin tai maallisiin "lillukanvarsiin". Siitä on vain ja ainoastaan hyötyä jatkon kannalta. Ei se prosessi etene silloin samalla tavalla jos hyppii temppuilevan mielen mukaan jatkuvasti, tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Kirjoittaja jonka kanssa keskustelen, on myös aika kärkäs ajoittain ja kovin hanakasti hyökkää vastaan jos jotain tällaista pientä vastakommenttia antaa, vai oletko itse tätä huomannut? Tämä kysymys on siis hänelle itselleen. Kovasti käytät hymiöitä ja kiittelet aina hyvistä vastauksista, mutta vastapainoksi teet itsekin aika perustavanlaatuisia oletuksia sekä karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Siis samaa joita kritisoit muissa.
Sorry! <3
Mielenkiintoista. Jos olet hänen kanssaan enemmänkin keskustellut/kirjoitellut, niin voisitko ystävällisesti laittaa tänne muutaman lainauksen, jossa hän on kärkäs ja tekee perustavanlaatusia ja karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Minä se en nimittän takuuvarmasti ole, joten jos tuo, mitä kirjoitat, pitää paikkansa, sinun on täytynyt sekoittaa useampi kirjoittaja yhdeksi ja samaksi kirjoittajaksi.
Onneksi minulla on Mystikon kirjoitusten lisäksi myös jokainen oma kirjoitukseni tallessa, niin voin tarkistaa asiat tai pyytää vaikka puolisoani tarkistamaan ne. Pitänee joku päivä selailla tätä ketjua taaksepäin, löytyisikö täältä jotain kuvaamiasi kärkkäitä tekstejä ja perustavanlaatuisia ja karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Alkoi kiinnostaa, kun en niitä muista itse lukeneeni, että onko minulla joku muistihäiriö.
Senkus tutkitte niin paljon kuin sielu sietää. Hyödyllisempää voisi olla mennä elämässä (ja prosessissa) eteenpäin, mutta ihan miten vaan.
Jotenkin tuntuu välillä (etenkin nyt), että yksi ja sama kirjoittaja esiintyy monena, mutta tämä vain oma mutuilu joka ei perustu mihinkään, joten en sellaista väitä totena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet aika usein valittanut tuota samaa ja kaihoillut menneisyyteen, aikaan, jolloin asiat olivat toisin, mielestäsi paremmin. Olisiko mahdollista, että hyväksyisit asian olevan nyt näin, ettei ole Etsivä löytää -nimimerkkiä kirjoittelemassa eikä Mystikkokaan kirjoittele entiseen malliin? Hänkin on muuttunut.
Tiedostatko, että loukkaat toisia, joilla on oma tapa etsiä totuutta omilla kysymyksillään. Sinä halveksit heitä kirjoittamalla, ettei tämä ketju valitettavasti tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta. Niin, täällä on nyt kai mielestäsi huonommat kirjoittajat. Voisiko olla että kysymykset ovat sinulle liian vaikeita? Tai jos ne ovat ihan helppoja, miksi et heille vastaa?
Oletko mielestäsi edistynyt kovinkaan paljon, jos olet jo vuosia tätä ketjua seurannut, mutta edelleenkään et kykene hyväksymään sitä, mikä on tämän hetkinen tilanne tai millaisia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Etkö ole oppinut auttamisenhalua ja rakkaudellisuutta, jotta voisit auttaa toisia etsijöitä? Miksi mieluummin valitset toisten moittimisen ja loukkaamisen? Onko valituksesi esiin tuominen tärkeämpää?
Minä olen kyllä edelleen silmäillyt ketjua säännöllisesti ja esittänyt pari kysymystäkin Mystikolle, mutta eri nimimerkillä, koska olen halunnut pysytellä etäällä keskustelusta. Sen suunta on muuttunut vahvasti mentaaliseen suuntaan ja älylliseen pyörittelyyn, mikä varmaan palvelee joitakin, mutta omalla kohdallani olen huomannut sellaisen luovan vain suurempia esteitä henkisyyden tiellä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen, mikä luo tilaa näiden asioiden oivaltamiselle henkilökohtaisesti. En voi väittää olevani vieläkään "perillä" ja koen nyt enemmän tarvetta hoivata henkilökohtaista suhdettani itseeni ja maailmankaikkeuteen sen sijaan, että jakaisin asioitani muille tai osallistuisin älyllisiin väittelyihin perimmäisistä totuuksista. Se on aivan totta, että yksikään ihminen ei voi antaa oivaltamisen kokemusta toiselle, mutta voi kyllä osoittaa siihen suuntaan, mistä kokemus voi löytyä. Itse en koe olevani siinä asemassa ja siksi olen nähnyt nyt paremmaksi tarkkailla keskustelua hiljaa sivusta.
Sinulle, joka loukkaannuit tuosta lainaamastasi tekstistä, haluaisin esittää kysymyksen: osaatko sanoa, miksi se loukkasi sinua? Huomaatko, että projisoit moittimisen koskemaan vain toista ihmistä, kun kuitenkin teet sitä myös itse? Mitä tunnekokemuksia ja ajatuksia sinulla heräsi tuosta lainaamastasi tekstistä? En odota sinun vastaavan minulle vaan enemmänkin itsellesi tällä tavalla työskentelemällä ja itseä tarkastelemalla voisit löytää vastauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu edes tässä keskusteluketjussa ei voi sinulle tarjota.
Hyvä viesti ja hienoa kuulla paikallaolostasi!
Niin, sitä olen vain yrittänyt ajaa että loputtomien kysymysten sijaan joskus tulisi ajateltua vähän omillakin aivoilla, ja juuri käännyttyä enemmän itseensä, eikä vain takerruttaisi ihmissanoihin tai maallisiin "lillukanvarsiin". Siitä on vain ja ainoastaan hyötyä jatkon kannalta. Ei se prosessi etene silloin samalla tavalla jos hyppii temppuilevan mielen mukaan jatkuvasti, tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Kirjoittaja jonka kanssa keskustelen, on myös aika kärkäs ajoittain ja kovin hanakasti hyökkää vastaan jos jotain tällaista pientä vastakommenttia antaa, vai oletko itse tätä huomannut? Tämä kysymys on siis hänelle itselleen. Kovasti käytät hymiöitä ja kiittelet aina hyvistä vastauksista, mutta vastapainoksi teet itsekin aika perustavanlaatuisia oletuksia sekä karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Siis samaa joita kritisoit muissa.
Mielenkiintoista. Jos olet hänen kanssaan enemmänkin keskustellut/kirjoitellut, niin voisitko ystävällisesti laittaa tänne muutaman lainauksen, jossa hän on kärkäs ja tekee perustavanlaatusia ja karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Minä se en nimittän takuuvarmasti ole, joten jos tuo, mitä kirjoitat, pitää paikkansa, sinun on täytynyt sekoittaa useampi kirjoittaja yhdeksi ja samaksi kirjoittajaksi.
Onneksi minulla on Mystikon kirjoitusten lisäksi myös jokainen oma kirjoitukseni tallessa, niin voin tarkistaa asiat tai pyytää vaikka puolisoani tarkistamaan ne. Pitänee joku päivä selailla tätä ketjua taaksepäin, löytyisikö täältä jotain kuvaamiasi kärkkäitä tekstejä ja perustavanlaatuisia ja karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Alkoi kiinnostaa, kun en niitä muista itse lukeneeni, että onko minulla joku muistihäiriö.
"Mitä on tapahtunut, että me kuvittelemme olevamme ihmisiä?"
Kysymyksessä on vastaus itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet aika usein valittanut tuota samaa ja kaihoillut menneisyyteen, aikaan, jolloin asiat olivat toisin, mielestäsi paremmin. Olisiko mahdollista, että hyväksyisit asian olevan nyt näin, ettei ole Etsivä löytää -nimimerkkiä kirjoittelemassa eikä Mystikkokaan kirjoittele entiseen malliin? Hänkin on muuttunut.
Tiedostatko, että loukkaat toisia, joilla on oma tapa etsiä totuutta omilla kysymyksillään. Sinä halveksit heitä kirjoittamalla, ettei tämä ketju valitettavasti tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta. Niin, täällä on nyt kai mielestäsi huonommat kirjoittajat. Voisiko olla että kysymykset ovat sinulle liian vaikeita? Tai jos ne ovat ihan helppoja, miksi et heille vastaa?
Oletko mielestäsi edistynyt kovinkaan paljon, jos olet jo vuosia tätä ketjua seurannut, mutta edelleenkään et kykene hyväksymään sitä, mikä on tämän hetkinen tilanne tai millaisia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Etkö ole oppinut auttamisenhalua ja rakkaudellisuutta, jotta voisit auttaa toisia etsijöitä? Miksi mieluummin valitset toisten moittimisen ja loukkaamisen? Onko valituksesi esiin tuominen tärkeämpää?
Minä olen kyllä edelleen silmäillyt ketjua säännöllisesti ja esittänyt pari kysymystäkin Mystikolle, mutta eri nimimerkillä, koska olen halunnut pysytellä etäällä keskustelusta. Sen suunta on muuttunut vahvasti mentaaliseen suuntaan ja älylliseen pyörittelyyn, mikä varmaan palvelee joitakin, mutta omalla kohdallani olen huomannut sellaisen luovan vain suurempia esteitä henkisyyden tiellä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen, mikä luo tilaa näiden asioiden oivaltamiselle henkilökohtaisesti. En voi väittää olevani vieläkään "perillä" ja koen nyt enemmän tarvetta hoivata henkilökohtaista suhdettani itseeni ja maailmankaikkeuteen sen sijaan, että jakaisin asioitani muille tai osallistuisin älyllisiin väittelyihin perimmäisistä totuuksista. Se on aivan totta, että yksikään ihminen ei voi antaa oivaltamisen kokemusta toiselle, mutta voi kyllä osoittaa siihen suuntaan, mistä kokemus voi löytyä. Itse en koe olevani siinä asemassa ja siksi olen nähnyt nyt paremmaksi tarkkailla keskustelua hiljaa sivusta.
Sinulle, joka loukkaannuit tuosta lainaamastasi tekstistä, haluaisin esittää kysymyksen: osaatko sanoa, miksi se loukkasi sinua? Huomaatko, että projisoit moittimisen koskemaan vain toista ihmistä, kun kuitenkin teet sitä myös itse? Mitä tunnekokemuksia ja ajatuksia sinulla heräsi tuosta lainaamastasi tekstistä? En odota sinun vastaavan minulle vaan enemmänkin itsellesi tällä tavalla työskentelemällä ja itseä tarkastelemalla voisit löytää vastauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu edes tässä keskusteluketjussa ei voi sinulle tarjota.
Hyvä viesti ja hienoa kuulla paikallaolostasi!
Niin, sitä olen vain yrittänyt ajaa että loputtomien kysymysten sijaan joskus tulisi ajateltua vähän omillakin aivoilla, ja juuri käännyttyä enemmän itseensä, eikä vain takerruttaisi ihmissanoihin tai maallisiin "lillukanvarsiin". Siitä on vain ja ainoastaan hyötyä jatkon kannalta. Ei se prosessi etene silloin samalla tavalla jos hyppii temppuilevan mielen mukaan jatkuvasti, tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Kirjoittaja jonka kanssa keskustelen, on myös aika kärkäs ajoittain ja kovin hanakasti hyökkää vastaan jos jotain tällaista pientä vastakommenttia antaa, vai oletko itse tätä huomannut? Tämä kysymys on siis hänelle itselleen. Kovasti käytät hymiöitä ja kiittelet aina hyvistä vastauksista, mutta vastapainoksi teet itsekin aika perustavanlaatuisia oletuksia sekä karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Siis samaa joita kritisoit muissa.
Ymmärrän hyvin, mitä ajat takaa. Itselläni temppuilevan mielen mukaan hyppiminen tuotti lopulta niin paljon kärsimystä (mikä on tässä yhteydessä siis vain hyvä asia), että minun oli pakko kokeilla jotain muuta. Olen joskus ihan kirjaimellisesti huutanut omille aivoilleni, että "turpa kiinni", kun se pyörittely alkoi käydä niin raskaaksi ja väsyttäväksi. :D Se on melkoinen kaninkolo ja sieltä ei älyllisellä pallottelulla nousta. Muistaakseni Tolle on joskus sanonut, että egoon on "rakennettu" itsetuhoutuva mekanismi ja mielestäni se liittyy juuri tähän: egon ohjauksessa edessä on aina lopulta vain umpikuja niin, että vaihtoehtoina on joko jäädä jumiin kärsimykseen tai sitten luopua sen ohjauksesta. Omalla kohdallani tämä on tapahtunut askel kerrallaan, eletyn elämän kautta asioita oivaltaen, mutta käsittääkseni olisi olemassa myös nopeampi "oikoreitti" (mitä Mystikko ei kylläkään sinänsä tainnut kenellekään edes suositella, vaikka itse sen tien valitsikin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet aika usein valittanut tuota samaa ja kaihoillut menneisyyteen, aikaan, jolloin asiat olivat toisin, mielestäsi paremmin. Olisiko mahdollista, että hyväksyisit asian olevan nyt näin, ettei ole Etsivä löytää -nimimerkkiä kirjoittelemassa eikä Mystikkokaan kirjoittele entiseen malliin? Hänkin on muuttunut.
Tiedostatko, että loukkaat toisia, joilla on oma tapa etsiä totuutta omilla kysymyksillään. Sinä halveksit heitä kirjoittamalla, ettei tämä ketju valitettavasti tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta. Niin, täällä on nyt kai mielestäsi huonommat kirjoittajat. Voisiko olla että kysymykset ovat sinulle liian vaikeita? Tai jos ne ovat ihan helppoja, miksi et heille vastaa?
Oletko mielestäsi edistynyt kovinkaan paljon, jos olet jo vuosia tätä ketjua seurannut, mutta edelleenkään et kykene hyväksymään sitä, mikä on tämän hetkinen tilanne tai millaisia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Etkö ole oppinut auttamisenhalua ja rakkaudellisuutta, jotta voisit auttaa toisia etsijöitä? Miksi mieluummin valitset toisten moittimisen ja loukkaamisen? Onko valituksesi esiin tuominen tärkeämpää?
Minä olen kyllä edelleen silmäillyt ketjua säännöllisesti ja esittänyt pari kysymystäkin Mystikolle, mutta eri nimimerkillä, koska olen halunnut pysytellä etäällä keskustelusta. Sen suunta on muuttunut vahvasti mentaaliseen suuntaan ja älylliseen pyörittelyyn, mikä varmaan palvelee joitakin, mutta omalla kohdallani olen huomannut sellaisen luovan vain suurempia esteitä henkisyyden tiellä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen, mikä luo tilaa näiden asioiden oivaltamiselle henkilökohtaisesti. En voi väittää olevani vieläkään "perillä" ja koen nyt enemmän tarvetta hoivata henkilökohtaista suhdettani itseeni ja maailmankaikkeuteen sen sijaan, että jakaisin asioitani muille tai osallistuisin älyllisiin väittelyihin perimmäisistä totuuksista. Se on aivan totta, että yksikään ihminen ei voi antaa oivaltamisen kokemusta toiselle, mutta voi kyllä osoittaa siihen suuntaan, mistä kokemus voi löytyä. Itse en koe olevani siinä asemassa ja siksi olen nähnyt nyt paremmaksi tarkkailla keskustelua hiljaa sivusta.
Sinulle, joka loukkaannuit tuosta lainaamastasi tekstistä, haluaisin esittää kysymyksen: osaatko sanoa, miksi se loukkasi sinua? Huomaatko, että projisoit moittimisen koskemaan vain toista ihmistä, kun kuitenkin teet sitä myös itse? Mitä tunnekokemuksia ja ajatuksia sinulla heräsi tuosta lainaamastasi tekstistä? En odota sinun vastaavan minulle vaan enemmänkin itsellesi tällä tavalla työskentelemällä ja itseä tarkastelemalla voisit löytää vastauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu edes tässä keskusteluketjussa ei voi sinulle tarjota.
Hyvä viesti ja hienoa kuulla paikallaolostasi!
Niin, sitä olen vain yrittänyt ajaa että loputtomien kysymysten sijaan joskus tulisi ajateltua vähän omillakin aivoilla, ja juuri käännyttyä enemmän itseensä, eikä vain takerruttaisi ihmissanoihin tai maallisiin "lillukanvarsiin". Siitä on vain ja ainoastaan hyötyä jatkon kannalta. Ei se prosessi etene silloin samalla tavalla jos hyppii temppuilevan mielen mukaan jatkuvasti, tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Kirjoittaja jonka kanssa keskustelen, on myös aika kärkäs ajoittain ja kovin hanakasti hyökkää vastaan jos jotain tällaista pientä vastakommenttia antaa, vai oletko itse tätä huomannut? Tämä kysymys on siis hänelle itselleen. Kovasti käytät hymiöitä ja kiittelet aina hyvistä vastauksista, mutta vastapainoksi teet itsekin aika perustavanlaatuisia oletuksia sekä karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Siis samaa joita kritisoit muissa.
Mielenkiintoista. Jos olet hänen kanssaan enemmänkin keskustellut/kirjoitellut, niin voisitko ystävällisesti laittaa tänne muutaman lainauksen, jossa hän on kärkäs ja tekee perustavanlaatusia ja karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Minä se en nimittän takuuvarmasti ole, joten jos tuo, mitä kirjoitat, pitää paikkansa, sinun on täytynyt sekoittaa useampi kirjoittaja yhdeksi ja samaksi kirjoittajaksi.
Onneksi minulla on Mystikon kirjoitusten lisäksi myös jokainen oma kirjoitukseni tallessa, niin voin tarkistaa asiat tai pyytää vaikka puolisoani tarkistamaan ne. Pitänee joku päivä selailla tätä ketjua taaksepäin, löytyisikö täältä jotain kuvaamiasi kärkkäitä tekstejä ja perustavanlaatuisia ja karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Alkoi kiinnostaa, kun en niitä muista itse lukeneeni, että onko minulla joku muistihäiriö.
Miksi laitat saman viestin kahteen kertaan? Sinulle vastattiin jo.
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ketju tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta - valitettavasti. Ikävä on Mystikkoa, Etsivä löytää-nimimerkkiä ja muita matkalaisia.
Onneksi voi sentään lukea ketjun alkupuolta, sieltä löytyy oikeastaan kaikkeen oleelliseen vastaukset, loppu on täysin itsestä kiinni.
Olet aika usein valittanut tuota samaa ja kaihoillut menneisyyteen, aikaan, jolloin asiat olivat toisin, mielestäsi paremmin. Olisiko mahdollista, että hyväksyisit asian olevan nyt näin, ettei ole Etsivä löytää -nimimerkkiä kirjoittelemassa eikä Mystikkokaan kirjoittele entiseen malliin? Hänkin on muuttunut.
Tiedostatko, että loukkaat toisia, joilla on oma tapa etsiä totuutta omilla kysymyksillään. Sinä halveksit heitä kirjoittamalla, ettei tämä ketju valitettavasti tuota enää yhtään mitään hyödyllistä tai uutta. Niin, täällä on nyt kai mielestäsi huonommat kirjoittajat. Voisiko olla että kysymykset ovat sinulle liian vaikeita? Tai jos ne ovat ihan helppoja, miksi et heille vastaa?
Oletko mielestäsi edistynyt kovinkaan paljon, jos olet jo vuosia tätä ketjua seurannut, mutta edelleenkään et kykene hyväksymään sitä, mikä on tämän hetkinen tilanne tai millaisia ihmisiä täällä kirjoittaa.
Etkö ole oppinut auttamisenhalua ja rakkaudellisuutta, jotta voisit auttaa toisia etsijöitä? Miksi mieluummin valitset toisten moittimisen ja loukkaamisen? Onko valituksesi esiin tuominen tärkeämpää?
Minä olen kyllä edelleen silmäillyt ketjua säännöllisesti ja esittänyt pari kysymystäkin Mystikolle, mutta eri nimimerkillä, koska olen halunnut pysytellä etäällä keskustelusta. Sen suunta on muuttunut vahvasti mentaaliseen suuntaan ja älylliseen pyörittelyyn, mikä varmaan palvelee joitakin, mutta omalla kohdallani olen huomannut sellaisen luovan vain suurempia esteitä henkisyyden tiellä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen, mikä luo tilaa näiden asioiden oivaltamiselle henkilökohtaisesti. En voi väittää olevani vieläkään "perillä" ja koen nyt enemmän tarvetta hoivata henkilökohtaista suhdettani itseeni ja maailmankaikkeuteen sen sijaan, että jakaisin asioitani muille tai osallistuisin älyllisiin väittelyihin perimmäisistä totuuksista. Se on aivan totta, että yksikään ihminen ei voi antaa oivaltamisen kokemusta toiselle, mutta voi kyllä osoittaa siihen suuntaan, mistä kokemus voi löytyä. Itse en koe olevani siinä asemassa ja siksi olen nähnyt nyt paremmaksi tarkkailla keskustelua hiljaa sivusta.
Sinulle, joka loukkaannuit tuosta lainaamastasi tekstistä, haluaisin esittää kysymyksen: osaatko sanoa, miksi se loukkasi sinua? Huomaatko, että projisoit moittimisen koskemaan vain toista ihmistä, kun kuitenkin teet sitä myös itse? Mitä tunnekokemuksia ja ajatuksia sinulla heräsi tuosta lainaamastasi tekstistä? En odota sinun vastaavan minulle vaan enemmänkin itsellesi tällä tavalla työskentelemällä ja itseä tarkastelemalla voisit löytää vastauksia sellaisiin asioihin, joita kukaan muu edes tässä keskusteluketjussa ei voi sinulle tarjota.
Hyvä viesti ja hienoa kuulla paikallaolostasi!
Niin, sitä olen vain yrittänyt ajaa että loputtomien kysymysten sijaan joskus tulisi ajateltua vähän omillakin aivoilla, ja juuri käännyttyä enemmän itseensä, eikä vain takerruttaisi ihmissanoihin tai maallisiin "lillukanvarsiin". Siitä on vain ja ainoastaan hyötyä jatkon kannalta. Ei se prosessi etene silloin samalla tavalla jos hyppii temppuilevan mielen mukaan jatkuvasti, tiedän sen omastakin kokemuksesta.
Kirjoittaja jonka kanssa keskustelen, on myös aika kärkäs ajoittain ja kovin hanakasti hyökkää vastaan jos jotain tällaista pientä vastakommenttia antaa, vai oletko itse tätä huomannut? Tämä kysymys on siis hänelle itselleen. Kovasti käytät hymiöitä ja kiittelet aina hyvistä vastauksista, mutta vastapainoksi teet itsekin aika perustavanlaatuisia oletuksia sekä karkeita yleistyksiä muista kirjoittajista. Siis samaa joita kritisoit muissa.
Ymmärrän hyvin, mitä ajat takaa. Itselläni temppuilevan mielen mukaan hyppiminen tuotti lopulta niin paljon kärsimystä (mikä on tässä yhteydessä siis vain hyvä asia), että minun oli pakko kokeilla jotain muuta. Olen joskus ihan kirjaimellisesti huutanut omille aivoilleni, että "turpa kiinni", kun se pyörittely alkoi käydä niin raskaaksi ja väsyttäväksi. :D Se on melkoinen kaninkolo ja sieltä ei älyllisellä pallottelulla nousta. Muistaakseni Tolle on joskus sanonut, että egoon on "rakennettu" itsetuhoutuva mekanismi ja mielestäni se liittyy juuri tähän: egon ohjauksessa edessä on aina lopulta vain umpikuja niin, että vaihtoehtoina on joko jäädä jumiin kärsimykseen tai sitten luopua sen ohjauksesta. Omalla kohdallani tämä on tapahtunut askel kerrallaan, eletyn elämän kautta asioita oivaltaen, mutta käsittääkseni olisi olemassa myös nopeampi "oikoreitti" (mitä Mystikko ei kylläkään sinänsä tainnut kenellekään edes suositella, vaikka itse sen tien valitsikin).
Näinpä. Älyllistä lokeroa penkomalla sen sisäpuolelta ei voi löytää täydellisen tyydyttävää lopputulosta, mikä kuitenkin pohjimmiltaan on täysin sen ulkopuolinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ihana, että sinäkin Etsivä löytää, olet täällä vielä mukana. :) Olen iloinen puolestasi, että olet päässyt aiheen älyllisestä tutkimisesta pidemmälle, parempaan vaiheeseen. Toivon pääseväni sinne itsekin, mutta vielä olen kiinni tässä älyllisessä mietinnässä. Olen luonteeltani sellainen, että, jos en ymmärrä asiaa mahdollisimman tarkasti älyllisesti, en uskalla päästää irti. Niiden asioiden kohdalla, jotka olen riittävän tarkasti älyllisesti ymmärtänyt, olen myös päästänyt irti ja saanut kokea monenlaisia pieniä ihmeitä, samadhi-kokemuksiakin. Tämän ihmisolemukseni pikkutarkka luonne on rasite. Monille riittää paljon vähäisempi tieto eikä tarkentavia kysymyksiä synny.
Esim. Mystikko, kuten moni muukin valaistunut, on kertonut, että Todellinen Itse on kuin elokuvakangas, jonka pinnalla näyttää niin todellisen näköisenä ilmenevän kaikki ihmiset, eläimet, tapahtumat jne. , mutta kun elokuva on ohi, jäljellä on vain se elokuvakangas, se Todellinen Itse(Minä Olen, ja kaikki se ilmenevä, kuten esim. ihmiset, ovat epätodellista, väliaikaisesti ilmenevää. Monille tuo tieto riittää vallan mainiosti. Muistan kun luin tuon eka kerran, minussa heräsi heti kysymys, kuka tai mkä saa tuon kaiken ilmenemään Itsessä, eli tuossa valkokankaan pinnalla ja onko siinä vain yksi vaihtoehto vastaukseksi jne. Monimutkainen ajattelija, tavallaan kai tyhmäkin, vaikka olikin kympin oppilas aikoinaan kai juuri siksi, että vain sinnikkäästi halusin tietää kaikesta kaiken.
Sitten tuosta, että olisin loukkaantunut toisen kirjoittajan tekstistä. En loukkaantunut, koska en ole enää vuosiin onnistunut loukkaantumaan ihmisten loukkausyrityksistä, en tahattomista enkä tahallisistakaan, vaikka rajat voinkin joskus sellaiselle asettaa, jos sillä hetkellä siltä tuntuu. Huomasin, että kirjoittajan tekstistä esiin tullut asenne voi loukata muita, ja toin sen esiin kirjoittajalle kysymysten muodossa vähän herättääkseni häntä, sillä ajattelin, että jos hän on jo kauan tätä ketjua lukenut ja Mystikkoa ihailee, niin ei hän varmaan tahallaan halua ketään loukata.
En itse luokittelisi noita asioita niin, että olisin "pidemmällä" tai "paremmassa vaiheessa", vaan minulle tähän hetkeen paremmin sopivassa tilanteessa. Pikkutarkkuus, yliajattelu ja asioiden loputon älyllinen pyörittely ovat olleet tuttuja ilmiöitä itsellenikin, mutta kuten jo totesin, niistä alkoi muodostua minulle jossain vaiheessa enemmän este kuin kannuste. Sellainen tiedonjanohan voi toimia myös katalyyttinä henkiselle tielle, joten ei kannata luokitella asioita paremmiksi tai huonommiksi sen perusteella, mitä muut niistä sanovat. Minun henkinen tieni näyttää kulkevan tässä kohtaa ihan elämän kautta asioita suoraan kokemalla ja tiedostamalla, joten älyllinen pyörittely ei vie asioita eteenpäin vaan ennemminkin vain sotkee kaikkea. Kyllä sitä oman pään sisällä tulee edelleen välillä tehtyä, mutta se alkaa olla niin väsyttävää, että minun on pakko luopua siitä pala kerrallaan, jos haluan säilyttää toimintakykyni. Tämä on kuitenkin vain minun henkilökohtainen kokemukseni ja muille voi olla olemassa ihan toisenlainen tie.
Oletko tuon loukkaantumisen osalta ihan rehellinen itsellesi? Puolesta loukkaantuminenhan on myös yksi loukkaantumisen muoto ja älyllisesti varmaan ymmärrät, ettei perimmäisessä todellisuudessa edes ole "muita", jos kerran kaikki on Yhtä. Miksi koet tarvetta herätellä muita? Voit olla vastuussa vain omasta polustasi ja aitoon myötätuntoon sisältyy myös se, että antaa toisille vapauden valita omat kokemuksensa myös ne ikäviltä vaikuttavat. Jos joku tuosta loukkaantui, niin hänhän voi ottaa sen hyvänä tilaisuutena tarkastella omia uskomuksiaan ja tunnekokemuksiaan, mikä saattaa palvella myös sitä henkistä polkua odottamattomilla tavoilla. Tässäkin ketjussa on paljon puhuttu ihmisten taipumuksesta luokitella asioita hyviksi ja pahoiksi omien uskomustemme pohjalta, mutta todellisuudessa moni pahaksi luokittelemamme asia voi olla "siunaus valepuvussa" ja palvella toista lopulta paremmin, kuin mielistely ja hymistely.
Itse sain vuosia sitten Mystikolta erääseen kysymykseeni sellaisen vastauksen, että koin koko arviointikykyni tulleen kritisoiduksi, mikä oli silloiselle loogisena pitämälleni ajattelulle kova pala niellä. Myöhemmin minulle kuitenkin kävi selväksi, että tuo kokemus palveli juuri sitä omaa tietäni ja Mystikko toimi siinä aivan oikein, vaikka alkujaan otinkin sen asian häneltä loukkauksena. Tuo on ollut omalla kohdallani yksi niistä kokemuksista, joiden ansiosta olen oppinut pysähtymään ja tarkastelemaan ensin omia reaktioitani ja syitä siihen, jos koen toisen käytöksen jotenkin ikävänä. Ei sitä turhaan kehoteta "kääntymään sisäänpäin" henkisellä tiellä sieltä käsin tämä koko kokemusmaailma luodaan ja vain siellä siihen voidaan myös vaikuttaa.
Kiitos Etsivä löytää. Toki on noin, ettei kannata arvioida asioita tai toisten kehittymisiä toisiaan paremmiksi, mutta koin, että itselleni olisi helpompaa, jos olisin jo siinä vaiheessa, missä sinäkin kerroit olevasi, että olet pikkuhiljaa pyrkinyt päästämään irti tarpeesta tietää asioita älyllisesti ja siirtynyt enemmän olemiseen ja suoraan kokemiseen.
Ja sitten tuosta loukkaantumisesta. :) Jos tuntisit minut paremmin, tietäisit, että olen myös itseäni kohtaan rehellinen ja realisti enkä ole loukkaantuvaa tyyppiä (enää), mutta myönnän että joskus toisten puolesta tuntuu pahalta. Omalta kohdaltani en edes muista, milloin olisin viimeksi loukkaantunut, sillä se joka loukkaa on se onnettomampi eikä minulla ole hätää. Joten, ei hänen tekstinsä loukannut minua. Hän on monta kertaa asian tuonut esiin. Välillä vähän ihmetyttää, että miksi joku, joka tietää vastauksen johonkin kysymykseen, mieluummin harmittelee, että kysymys kysytään kuin että vastaisi siihen, mutta jokainen toimii siten kuin kussakin tilanteessa osaa.
Jos ajatellaan lastentarhan opettajaa 3-6 -vuotiaiden ryhmässä. Hän on varmaan kuullut 3-vuotiaiden lasten kysymyksiä aina vain uudelleen ja uudelleen vuosien kuluessa, mutta jos hän osaa toimia rakkaudellisesti, hän kyllä vastaa heille aina ja aina uudelleen eikä valita sitä, että aina nuo pienimmät (vrt. valaistumispolulla "aloittelijat") kysyvät samoja kysymyksiä, ja jättäisi heidät ilman vastauksia.
Minullakin on sinulle kysymys. Oletko huomannut, että joskus olisit olettanut jotain ja huomaisit myöhemmin, että oletitkin väärin?
Olen joskus itse olettanut asioita ja tuntenut myös muita olettajia. Halusin luopua siitä tavasta, koska siitä tuli vain väärinkäsityksiä. Laitoin n. 20 vuotta sitten jääkaappini oveen lapun, jossa luki suunnilleen näin: "Ethän oleta. Kysy. "Ei se ole ollut siinä enää vuosiin. :) Minulle on tullut tavaksi kysyä aina mieluummin kuin olettaa.
Kysyit: "Miksi koet tarvetta herätellä muita?" En yleensä koe tarvetta herätellä muita, mutta tämän erään kirjoittajan kohdalla tuli spontaani halu tietää ja siten kysymykselläni vähän myös herätellä, miksi hän valittaa siitä, että ihmiset kyselevät, miksi hän ei mieluummin vastaa heille, jos tietää vastaukset, sillä monilla etsijöillä on varsinkin polun alkuvaiheessa suuri tarve kysellä asioista, jotta he voisivat ymmärtää, sillä elämä voi olla hyvinkin ahdistavaa, kun on alkanut tajuta olevansa jossain "elämän pelissä" eikä olekaan oikeasti se itsensä, mikä on kuvitellut aina olevansa.
Tuosta, miten joku epämiellyttävä asia voi palvella kulkijan tietä, olla siunaus valepuvussa. Useimmat ikävät asiat ovat sellaisia, joista voi myöhemmin kiittää. :)
Kun kysyin noita kysymyksiä, niin tarkoitin ne enemmän itsellesi pohdittavaksi kuin yleiseen keskusteluun läpikäytäväksi asiaksi. Nyt kuitenkin, kun vastasit, haluaisin vielä toistamiseen kiinnittää huomiosi tähän asiaan: jos kerran (älyllisesti ajateltuna) "muita" ei varsinaisesti ole olemassakaan, vaan kaikki on Yhtä, niin miksi sinusta tuntuu toisten puolesta pahalta? Mystikko on aika usein puhunut siitä, että valaistunut näkee illuusion läpi myös näiden havaittujen "muiden" kohdalla: eikö tähän ajatukseen perustuen ole aika hassua loukkaantua muiden puolesta? Ja eikö se lopulta kuitenkin ole itsen puolesta loukkaantumista, jos kerran todellisuudessa kaikki on Yhtä? Esitän näitä kysymyksiä siksi, että itselleni negatiivisina koetut tunteet ja ajatukset ovat olleet todennäköisesti se tärkein tienviitta itsetuntemuksen ja sitä kautta egon ohjauksesta luopumisen tiellä. Niissä tunteissa ja ajatuksissa itsessään ei ole mitään väärää, mutta jos toimii vain niiden ohjaamina (esim. siten, että odottaa niiden "muiden" muuttavan käytöstään sellaiseksi, että se on rakkaudellista eikä loukkaavaa), eikä pysähdy tarkastelemaan näitä reaktioita ja niiden syitä itsessään, niin se ulkoinen kokemuskaan ei voi muuttua toisenlaiseksi. Havaittu maailma on heijastus sisimpämme tilasta ja jos siinä maailmassa nähdään jotain vikaa, niin sitä ei korjata lopullisesti muuten kuin sisältäpäin (ja tämä ei sitten tarkoita sitä, etteikö myös ulkoisia toimia tarvittaisi, mutta niin kauan kuin se toiminta syntyy egon tasolta, ovat seurauksetkin sen mukaisia).
Tuohon kysymykseesi: lähes koko elämäni on ollut yhtä väärää oletusta, ainakin silloin kun huomioni on ollut kiinnittynyt sisäisen sijasta ulkoiseen maailmaan. Nytkin, näitä asioita sinulta kysyessäni, suuntaan ihan samat kysymykset myös itselleni. Oma egoni on siitä ovela, että se on rakentanut itselleen "hyvän ihmisen" identiteetin ja tunnistan paljon tuota toisten puolesta loukkaantumista myös itsessäni. Omalla kohdallani uskon tämän liittyvän jonkinlaiseen arvottomuuden kokemukseen niin, että minun on projisoitava näitä tunteita "muihin", koska itseni puolesta en taistelisi oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Egohan tarvitsee jonkinlaista ristiriitaa, taistelua ja polarisointia pysyäkseen voimissaan, joten tämä "hyvän ihmisen identiteetti" on myös vain yksi tapa pitää yllä sitä illuusiota erillisyydestä.
Tai sitten vika on vastauksen kohteen ymmärtämisessä. Onhan Mystikonkin vastauksia pyydetty jatkuvasti selventämään uudelleen, vaikka hän selittäisi kuinka selkeästi omat vastauksensa.