Eikö teitä muita itketä kun lapsenne lähtivät kouluun?

Ei, käsittelin sen tunteen kun lapsi aloitti vuosi sitten eskarin, tämä ei tunnu enää lainkaan pahalta. :)

No ei itketä. Hyvä vaan kun pääsi taas normaalirytmiin takaisin tuo 12v.

Silloin kun esikoinen aloitti koulun, oli todella vaikeaa. Itki lapsi ja sitten salaa minäkin, kun olin saanut jätettyä itkevän lapsen kouluun. Jos se ei olisi ollut lapselle niin hankalaa, olisi kai minullekin ollut helpompaa.

Nyt ei enää tunnu yhtään ikävälle, kun lapsetkin menee kouluun suht mielellään.

Ei siinä nyt itkut auta. Käy kaupassa ostamassa ruokaa ja tee kotityöt, tuollainen muutaman tunnin koulupäivä ei tunnu missään.

Päinvastoin, nautin hetken hiljaisuudesta juon kupin kahvia ja lähden sitten töihin.

Napanuora on vaan katkaistava vähän kerrallaan.

Olihan se vähän haikeaa ekaluokalla jättää lapsi aamulla kyydistä koulun viereen pysäkille, kun vielä kuukautta aiemmin piti henkilökohtaisesti luovuttaa tarhan henkilökunnalle. Nyt sujuu jo rutiinilla tuo aamuinen pihalle potkaisu saatesanoilla että alas nyt jo mennä tai myöhästyy.

Vierailija kirjoitti:

Minä aina itkua tihrustan ja lisäksi täällä kotona on kamalan hiljaista. Olenko ainoa itkupilli?

En. Enkä ole kyllä kotonakaan js siellä ei ole lapsia.

Itkettää, kun erityislapseni menee tuohon lähikouluun, ja todellakin poikkeaa massasta. Jo koulun pihalla tuli ärsyyntyneitä ilmeitä ja kikattelua toisilta lapsilta. Odotan jo ensimmäistä Wilma viestiä, jossa valitetaan sitä ettei lapsi osaa sitä eikä tätä... Miksi pienestä lapsesta pitää tehdä inkluusion uhri? Luuleeko poliitikot, että kaikki terveet lapset osaavat olla kohteliaita ja kilttejä erilaiselle. Surettaa jo etukäteen, jos asiat jatkuvat, kuten eskarissa.