Lue keskustelun säännöt.
Jokohan tämä olisi eron paikka?
09.08.2016 |
Mä en jaksa enää meidän huonoa parisuhdetta. Me ei vietetä aikaa yhdessä, ei nukuta samassa huoneessa eikä todellakaan harrasteta seksiä. Ärsyynnyn miehen ollessa kotona, sillä hän ei tee mitään ja hermostuu helposti. Nautin aina kun hän on työreissulla, keskimäärin kerran kuukaudessa. Silloin tuntuu, että jaksan enemmän ja olen paljon iloisempi.
Lapset rakastavat isiään ja hän onkin hyvä isä lapsille...mitä leikkimiseen tulee. Tuntuu, että hän vain mielellään leikkii lasten kanssa, mutta kaikki rutiinit (nukkumaanmeno, suihku, hampaiden pesu, siivoaminen) jää aina minun hoidettaviksi, sillä hän on niin pahantuulinen jos joskus olen ottanut illan vapaaksi istuakseni. Hermostuu helposti ja tiuskii niin lapsille kuin minulle.
Tilanne on jatkunut jo kolmisen vuotta ja alan olla ihan finaalissa. Joko tässä pitäisi miettiä eroa vai odottaa sitä "kyllä se siitä kun lapset kasvavat". Nuorin lapsi meillä on reilu 3-vuotias, ei enää pariin vuoteen olla valvottu tai mitään sellaista, joka selittäisi tämän.
Kommentit (6)
Meillä on ihan tismalleen sama meininki! En kestä enää, vaikka nuorin on vasta 1 -vuotias. Eroa mietin ihan joka jeesuksen päivä, tänään taas oon ettinyt uutta asuntoa itselleni ja lapsille kun mies arvosteli mun ulkonäköä ja itse suuttui kun sanoin etten ala tollasta omassa kodissani kuuntelemaan. Eihän toi ois itessään iso juttu, mutta kun joka päivä mies saa mut niin surulliseksi :/
Eipä mulla mitään neuvoja oo aapeelle, muuta kun että i feel you!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen tiedän kokemuksesta, että lasten kasvaminen ja ajan kuluminen eivät aita tilannetta. Meillä eksän kanssa huono olo ja ahdistus kroonistuivat vaikka yritettiin keskustella asioista. Mulla ei ollut vuosiin lainkaan seksuaalista halua mieheen ja mies vetäytyi vaan entisestään jolloin arki ja hänen osallistumattomuutensa vaan pahensi tilannetta.
Hän muutti työn vuoksi ulkomaille ja jo ensimmäisien päivien aikana tajusin kuinka helpottunut olin. Ja kuinka vapauttavaa jopa totaaliyharki oli.
Lopulta erottiin ja ihme kyllä, tullaan erillämme paljon paremmin toimeen.
Hyvä ja sitoutunut isä tuo munkin eksä on, en voi valittaa.
Kolmonen jatkaa... Minäkin roikuin tuossa suhteessa liian pitkään osittain taloudellisten syiden vuoksi. Kovan hinnan maksoin, ehkä olisin selvinnyt vaikka oltaisiin erotti aiemmin.
Lapset kun kasvaa niin silloin nimenomaan jää sitä "tyhjää" elämään minkä voisi täyttää hyvässä parisuhteessa monin tavoin. Mutta onnettomassa suhteessa se vain lisää ahdistusta kun on aikaa ja tilaa tuijottaa tilannetta silmästä silmään..,
Jos isompien lasten kanssa eroaminen tuntuu jotenkin helpommalta, niin odottele sitten sitä, mutta älä odota, että parisuhde korjaantuu miksikään ajan kanssa. Molempien pitäisi ihan täysillä yrittää, etenkin miehen ottaa pää pois kankkujen välistä, mutta rehellisesti se ei oikein vaikuta sellaiselta, joka olisi motivoitunut. t. Kokemus
Kiitos vastauksista ja kokemuksien jakamisesta. Tämä tuntuu niin vaikealta. Ero tulisi niin järkytyksenä suvuille ja ystäville, sillä ulkoisesti meillä on kaikki niin hyvin. Ero ei ole miehen mielestä ratkaisu tilanteeseen, hän ei näe meidän ongelmia samalla lailla kuin minä.
Ap
Arki on saapunut suhteeseen. Siltä ei säästy kukaan.