Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kotona villi lapsi. muualla ÄÄRIMMÄISEN arka=(

Vierailija
02.03.2006 |

Eli täällä kotona meillä on aivan kamalan villi pikkupoika, mutta vieraiden ihmisten seurassa, muuttuu aivan toiseksi lapseksi. Aikuisen ei tarvitse kuin nauraa, niin alkaa itkeä kuin ois kovakin hätä. Esim. menimme kerran viikossa pidettävään kerhoon, mutta poika takertui kaulaan, eikä suostunut mennä lattialle leikkimään. Jos joku äiti tuli juttelemään sille tai edes minulle, niin hirmu huuto. Lapsia en pelkää, mutta aikusia:/ Jos saa tarpeeksi " lämpiämis" aikaa, niin leikkii mukana ja on oma itsensä, mutta se todella vaatii ainakin tunnin pari.. Vielä on toki pieni (puolitoista vuotta), mutta ainakin tähän asti on näyttänyt olevan ihan luonteenpirre, niin miten tämmöstä esim. jonnekin yleiseen hoitoon vie?!?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
02.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei hänessä mitään vikaa ole, sinun pitää vaan oppia " lukemaan" häntä ja ottaa hänen luonteenpiirteensä huomioon kun menette eri paikkoihin. Kyllä hän siitä reipastuu, kun kasvaa ja tottuu erilaisiin ihmisiin ja paikkoihin. Kannattaa ainakin aina hyvissä ajoin etukäteen kertoa hänelle, mihin olette menossa, keitä siellä mahdollisesti on ja mitä siellä tehdään, jotta osaa valmistautua etukäteen eikä joudu kylmiltään outoihin tilanteisiin.

Vierailija
2/4 |
02.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lämpiämiseen menee pari tuntia, sitä ennen vain roikkuu kaulassa tämä kaksivuotiaamme. Kotona leikkii ja touhuaa ja on rohkea mutta kerhoissa ihan seipään niellyt:) Yritän luottaa siihen että ajan myötä tottuu muihin ja siksi pyrinkin käymään kerhoissa vaikka olisikin lapselle " kamalaa" .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
02.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kerhossa (jossa olivat siis sekä äidit että lapset) olisi mieluiten vaan nyhjännyt sylissä. Tai meni leikkimään johonkin yksinäiseen nurkkaan. Inhosi myös nimenomaan aikuisten kovaäänistä puhetta tai naurua, vaikka ei meillä kotona niitä ainakaan vältelty.



Jotenkin vaan pikku hiljaa tilanne muuttui, n.2,5-vuotiaana oli jo kuin toinen mies. Eikä ole sen koomin ainakaan näyttänyt että arkailisi erilaisia tilanteita. Tai ihmisiä. Nyt on ikää 5v.



Onhan puolitoistavuotias vielä tosi pieni. Varmasti aika korjaa tilanteen.

Vierailija
4/4 |
02.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

aikaisemmin kaikki kerhot ja muskarit yhtä tuskaa kun lapsi roikkui kaulassa ja söi peukaloa vaikka kotona oli tosi villi. Eli ei ole lapsesi ainoa laatuaan :-)