Koska pääsen yli rakastumisesta?

Tapasin erään miehen kaksi vuotta sitten. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, ainakin minulle. Uskon että myös hänelle, ainakin puhuimme 15 minuuttia ensimmäisten tunteiden tunnustusten jälkeen käytännön asioista, ja kuinka se käytäntö olisi vaikeaa. Minä nimittäin olin naimisissa ja äiti, mies oli minua yli kymmenen vuotta nuorempi.

Koitimme olla vain ystäviä. Välillä se sujui. Enenevissä määrin tilanne muuttui tukalaksi. Vuosi sitten mies katkaisi minuun kaikki siteet, sanoi ettei pysty enää, anteeksi, varmasti tuntuu pahalle, mutta pakko.

Viime talvena otin avioeron miehestäni. Siitä kuultuaan tämä toinen mies vähän otti yhteyttä, tapasimme muutaman kerran yhteisten ystävien seurassa. Kaikki meni hyvin. Yhtäkkiä keväällä mies ilmoitti, että pelkää aivan hirveästi kaikkia tunteitaan, eikä pysty tapaamaan minua enää. Noin kerran kuussa vaihdamme muutaman sanan.

Olen aivan hajalla. Vuosi sitten kun välimme katkesi tämän toisen miehen kanssa, tuntui kuin joku olisi repinyt minut kahtia. Minusta puuttui valtava osa. Olin aivan vajavainen. Itkeskelin joka päivä ikävääni ja ahdistustani. Olin kuin amputoitu.

Enää ei fyysisesti satu, niin paljoa, oksettaa joskus, ja itken usein ikävääni. Ajattelen häntä aivan koko ajan, vaikka minkä yritän, en saa häntä pois mielestäni. Olen alkanut ajoittain vihaamaan itseäni tästä syystä. Miksi olen niin tyhmä etten osaa päästää irti? Olen kirjannut ylös kaikki ikävät piirteet hänestä, koittanut mielessäni kuvitella kaikkia tilanteita missä asiat voisivat mennä pieleen, mutta ei auta. En tajua mitä voin enää tehdä..