Lue keskustelun säännöt.
Kun ei sitä tiedä mitä tässä tekisi? =(
01.03.2006 |
Meillä mennyt pidemmän aikaa jo huonosti ja nyt on sellasta tasasta... ei ole mitään järkevää syytä lähteäkkään tästä suhteesta eikä haluisi viedä lapsilta perhettä.
Mutta kun minä en ole tässä suhteessa niin onnellinen mitä toivoisin ja pahasti näyttää siltä että tälläistä se meidän arki tulee olemaan aina, ehkä jopa vielä pikkasen huonompaa.
Hankalaa, kunpa joku osaisi päättää mun puolesta. =(
Kommentit (17)
jos jaksat vielä ukkoos katsella jonkin aikaa....jospa puhut sille miehellesi ja järjestäisitte yhdessä sulle pari kertaa viikossa omaa aikaa..katsot sit muutaman kuukauden kuluttua milötä tuntuu..
Ja jos lapset " rassaa" niin voinet kuvitella miltä tuntuu olla yksinhuoltaja..vai ajattelitko antaa miehellesi sen tehtävän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinäpä se just on että pärjään täällä mainiosti kun mies on poissa mutta kun se tulee kotiin saan tänne kolmannen lapsen joka sotkee paikkoja ja sen jälkiä saa olla koko ajan siivoomassa... ja koko ajan saa sanoo kun pikkulapselle että mitä teet jne...
Ja puhua olen koittanut ja huonoin tuloksin... muutaman päivän on ok mutta sitten se unohtaa taas kaikki lupauksensa yms...
Ja sitten olis takuu varma vapaa joka toinen viikonloppu ja luultavasti useemminkin.
ap
mutta kun suuresti ihmetyttää: miksi lapsia hänen kanssaan? ja miksi vielä toinen!!?
ei vaan alkujaan mieheni ei todellakaan ole tälläinen ollut, ihmiset muuttuu, olen minäkin muuttunut (nalkuttavaksi akaksi...) ja toinen lapsi sen takia että haluan lapset saman miehen kanssa... samapa tuo sitten onko niitä yksi vai kaksi ja erotilanteessa luultavasti olisi ihan hyvä että on useempi tai siis että ei ole vain yhtä lasta...
ap
tai lue tämän palstan äitipuolien juttuja ko miehen lapset ed.liitosta ovat niin hirveitä. Sitäkö haluat lapsillesi?
Keksi itsellesi harrastus, ja pidä siitä kiinni. Tai jotain. Mutta älä vielä eroa. Ei ne miehet vaihtamalla ruukaa parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
tai lue tämän palstan äitipuolien juttuja ko miehen lapset ed.liitosta ovat niin hirveitä. Sitäkö haluat lapsillesi?
Keksi itsellesi harrastus, ja pidä siitä kiinni. Tai jotain. Mutta älä vielä eroa. Ei ne miehet vaihtamalla ruukaa parantua.
Ja sen verran hyvin tunnen mieheni että se ei ihan heti uutta naista ota...
niin oikeasti? Kai siinä on hyviäkin puolia?
Minkä ikäiset lapset teillä on?
Saisitko omalta äidiltä hoitoapua, että saisit vähän omaa aikaa? Vaikka pari tuntia viikossa ja sen lisäksi ainakin 1 jumppatunti, jolloin miehesi hoitaa lapsia. Sillä määrällä pärjäisit jo pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensinnäkin se että mies ei enää oikeestaan yhtään huomaa mua, pitää itsestäänselvyytenä, väittää rakastavansa mutta ei näytä sitä millään tavalla.
Toisekseen mä en ees tiedä miks ihmeessä olen sen kanssa alkanut olemaan... nuorempana ajattelin että se on otettava joka mut huolii... silloin olin niin rakastunut että... parin vuoden jälkeen se lakkas.
Sitten mies on sen verran mustasukkanen että mun on hankalaa päästä minnekkään niin että se ei koko aikaa soittelis perään ja hän on sen verran mua vanhempi että on menonsa mennyt kun taas multa ne jäi miehen takia kokonaan menemättä...
Ja mua suunnattomasti ärsyttää se että se vaikuttaa niin lapselliselta nykyään!
Ja sitä paitsi kun mies on niitä lapsia halunnut niin saa kyllä kantaa osan vastuusta myös.
ap
Vai baariinko sinä halusitkin? Ei se mies edelleenkään siitä vaihtamalla parane. Mutta jos olet oikeasti tuota mieltä niin mikäs siinä. ala yh:ksi, mutta ei se elämä siitä oikeasti helpota. Menkää vaikka jonnekkin parisuhde leirille, onko niitä muuten oikeasti olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mikä mua odottaa kun tulen takaisin... entistä sekaisempi koti ja tiskit yms...
eipä tuo nyt mitän ole kun olen ä-lomalla mutta kun palaan taas töihin syksyllä niin mies huilaa töiden jälkeen ja minä teen ruuat ja käyn kaupassa ja hoidan laskut yms...sii kaikki...
ap
Mutta katso sinne syksyyn asti. Sitten istutat ukon penkille ja teette kunnolla työnjakoa. Minä en tuollaista katsois, mutta se olis kyllä selvinnyt jo ennen lapsia...
Meillä mies siivoaa keittiön joka ilta ja hoitaa lapsiakin suht kiitettävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo olisi voinut olla minun aloitukseni, minä täällä eilen kirjoittelin suruissani, otsikolla " onko ero sittenkään raktaisu" tai jotain....
mulla ei ollut mitään yksittäisitä syytä haluta erota (avoliitto), mietin ja surin vaan reilut puolivuotta elämäämme, että tässäkö tämä on? haluan enemmän haluan sitä ja haluan tätä.
sitten pakkasin ja lähdin, erään sanasodan päätteeksi.
Noh, ehdinpä tosiaan jo raahata kamani toiseen asuntoon, jonka vuokrasin.
Nytpä sitten en haluaakan sitä.
Olen itkenyt kolme iltaa että haluan kotiin!!!
en halua rikkoa lapselta perhettä.
mitään peruuttamatonta ei ole tehty, ei liity ketään " toista" vain oma ahdistus.
Tajusin vasta nyt että minä/me tarvitaan apua.
Kun emme ole keskenään osanneet asioita selvittää.
Luulen ja toivon että tästä tempusta opin jotain, niin paljon mua nyt hävettää =(
ainakin tajusin että perheen kasassa pysymisen eteen on tehtävä oikeasti jotain eikä vaan meinattava.
Lähtö ei ole ratkaisu.
Jollekin se voi olla, riippuu niin ihmisestä ja tilanteesta.
Mutta kaiken tämän jälkeen mies sanoo antavansa anteeksi ja rakastavansa minua onnetonta.
että näin meillä.
Nyt vain sitten alatte yhdessä rakentamaan suhdettanne ja yhteistä elämää. Pidä vain mielessäsi sekin tosi asia, että toinen ei voi tehdä sinua onnelliseksi, jos et itsekkin siihen pyry ja sitä halua. Onnellisuus lähtee ihan omasta päästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko silloin paras hetki luovuttaa? Kyllä se arki oikeasti helpottaa, kun lapset hieman kasvavat ja omatoimisuus lisääntyy. Ja kun lasten puolelta helpottaa, niin miehen tekemisetkään eivät ärsytä ihan niin paljon, koska sinulla jää enemmän energiaa miehesi hoitamiseen. Oikeasti katsoisin vähän eteenpäin. Ja pari vuotta on oikeasti lyhyt aika elämässä. Mitä tuolla muualla maailmassa on, mistä jäät paitsi? Ei siellä yhtään mitään ole.
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/
Erityisesti suosittelen tekemään tällaisen PARISUHDEKARTOITUKSEN yhdessä puolison kanssa. Ei vie kuin yhden illan. Keskustelkaa, kuunnelkaa! Se oikeasti lähentää!
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/kartoita_parisuhdettasi/
aikaa parisuhteelle, kyllä sitä löytyy jos oikeasti haluaa.Ilman huonoa omaatuntoa!!!Jos joku alkaa siitä syyllistämään, on vain katkera(niinkuin täällä monet....).
Vaikka sitten ulkopuolinen hoitaja. Kysy kunnalta.
Kun parisuhde voi hyvin, perhe voi hyvin.
tekis mieli niin lähtee mutta kun aina on se mutta...
sanotaan että reilun vuoden tässä on nyt mennyt aikast huonosti, luulin että se paranee kun toinen lapsi syntyy (raskausaika oli aika helvettiä meillä) mutta mihinkäs se siitä olsi parantunut... sekin tässä kyllä on että olen niin täynnä noita lapsia että haluisin hieman omaa aikaa mutta kun se ei tunnu tuon miehen kaaliin uppoovan.
ap