Olen kateellinen parille työttömälle kaverilleni!

Toista elättää mies. Hänellä on "käsi kipeä" eikä siksi halua tehdä montaakaan työtä. Joskus oli kaupassa vähän aikaa töissä, mutta käsi alkoi reistailla ja motivaatio oli nolla ja aina ärsytti ja väsytti. Lähinnä on aikuisikänsä ollut työttömänä. Lukee paljon kirjoja, kiertelee kirppiksiä, kyläilee, makoilee, matkustelee ja käy hierojallakin. Miehensä on työelämässä ja maksaa perheen menot.

Toinen on noin 3-kymppinen sinkku. Laittaa lähes joka päivä Facebookiin sexyjä huoliteltuja kuvia itsestään. Bailaa paljon. Toteuttaa itseään ja näyttää hyvältä. Elää mukavasti tuilla.

Sitten oli vielä eräs, joka nyt tosin työllistyi. Hänelle ei monikaan työ kelvannut, joten enimmäkseen oli työttömänä kotona, pelaili, söi pitserian pitsaa ja hengaili... Valvoi öisin ja nukkui päivisin.

Oikeasti käy kateeksi! Itselläni on rahasta tiukkaa, kaikki palkkarahat menee pakollisiin kuluihin. Töissä raadan joka ikinen päivä. Ei olisi pokkaa jäädä työttömäksi lusmuksi kotiin, mutta silti kadehdin niitä tuttujani, jotka siihen ovat ryhtyneet. Nimittäin heidän kohdalla on kyse juuri ryhtymisestä, töitä saisivat kyllä, jos viitsisivät tehdä. Elintaso heillä on vähintään sama kuin mulla, luulisin että enemmän heillä on itseensä ja mukaviin pikku asioihin käytössä kuin mulla.