Lue keskustelun säännöt.
Voi hitto mikä sota taas syttyi kun en mennyt sukutapaamiseen.
04.08.2016 |
Meillä oli tapaaminen serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa risteilyn merkeissä viime viikolla vieläkin sisko viestittelee ja haukkuu kun en mennyt paikalle.
Sanoin siskolle jo heti kun kutsu tuli, että mukava idea, mutta en aio lähteä.
Syy on se, että minua ei vain kiinnosta olla tekemisissä näiden sukulaisteni kanssa, he ovat kaikki kovaäänisiä päällepuhujia, itse olen introvertti ja väsyn sellaisessa seurassa.
Mutta en saa olla tällainen kun pitäisi mennä näihin kemuihin mukaan. Pari serkkua poisti minut fb-kavereista ym.
Hirveästi saan kiertotien kautta aina kuulla muutenkin ihmettelyä kun en käy sukulaisten luona ym. En vain yksinkertaisesti jaksa kun ovat niin erilaisia kun minä.
Toisen puolen sukulaiset ovat taas enemmän kuin minä ja heidän kanssaan tulenkin paremmin juttuun eikä tätä askan jauhamista toisella puolella sukua ole. .
Kommentit (15)
Mä poistaisin ne loput serkut ja siskonkin face-kavereista, sitten saa olla rauhassa ihmisiltä joilla face on suurempaa kuin elämä.
Ihme mä en leiki tuon kanssa enää -pelleilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes tunne kuin yhden pikkuserkkuni ja hänet siksi, että on entisen kotikuntani pankissa töissä, missä käyn joskus hoitamassa isäni asioita, isä kun ei itse enää näe. Itse asiassa selvisi yleensä vasta äskettäin, että on isän serkun lapsi ja olemme molemmat yli viisikymppisiä.
Onko sinulle siis sotaa se, että sisko soittaa? tai kiertoteitse ihmetellään?
Kuule, sinulla ei ole edes käsitystä sodasta, tuo on normaalia kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano siskollesi, että aikuisella ihmisellä on oikeus päättää, missä seurassa haluaa viettää aikaansa.
Minä olen niin introvertti, että katsoin parhaaksi poistua facebookista välttyäkseni siltä, että liitetään johonkin ryhmään ja lähetellään sitten kutsuja tapaamisiin. Ei, en jaksa tavata ihmisiä, joiden kanssa olen muutaman ollut samassa opiskeluryhmässä 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle siis sotaa se, että sisko soittaa? tai kiertoteitse ihmetellään?
Kuule, sinulla ei ole edes käsitystä sodasta, tuo on normaalia kanssakäymistä.
Siis syyllistäminen ja riidanhaastaminen on sun mielestä normaalia kanssakäymistä?
Usko, ei ole.
Ymmärrän sinua täysin. En jaksa minäkään viettää aikaani sellaisessa seurassa jossa menetän vain voimiani. Pidä vaan tuo linjasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kerran vuodessa serkkutapaaminen. Olemme tunteneet lapsesta saakka, meillä yhteiset juuret ja tausta. Tunnemme toisemme, ei tarvitse esittää mitään. Tiedämme perheemme alkoholiongelmat sun muut vanhempiemme lapsuustaustat. Emme ole tekemisissä arjessa. On mahtavaa nähdä kerran vuodessa. Meillä on samat geenit, sairaudet, oppimiskyky, taidot. Näytämme hieman toisiltamme.
En tajua, jos joku serkku jättää tapaamisen väliin. Se on minusta todella epäkohteliasta. Sisareni joskus jättää väliin. Olen kyllästynyt selittelemään missä hän on. Totuushan on, että ei arvosta meitä muita, jos muut menot menee tämän edelle.
Ystävät vaihtuvat elämäntilanteiden mukaan mutta sukulaiset säilyvät läpi elämän.
Ap, voisit kohteliaisuudesta mennä!
Serkkutapaamiset ovat käteviä, ei tarvitse kaikkia vuorotellen kutsua kylään (siivota ja leipoa)
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en halua tavata edes kaikkia sisaruksiani, saati sitten joitain serkkuja.
Suku on karmea.
Onneksi kaikki on toinen toisistaan samaa mieltä, ni kukaan ei edes erehdy alkaa järkkään mitään tapaamisia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kokonaiset 3,5 serkkua... Viimeksi kun olen ketään nähnyt niin oltiin hautajaisissa. Lapsena leikittiin ja käytiin yökylässä samalla paikkakunnalla asuvilla serkuilla ja sillä puolikkaalla. Tämä jäljelle jäävä serkku asui sen verran kaukana ettei kaueasti lapsuudessa nähty, silloin kyllä kun tuli käymään niin leikittiin ym.
Mutta nyt ollaan kaikki aikalaisia, eri asiat kiinnostaa. Oikeastaan mitään muuta yhdistävää meillä ei ole kuin sukulaisuus. Miksi pitäisi tavata ihmisiä pelkästä velvollisuudentunnosta? Sukuaan ei voi valita. Kaverit voi ja heidän kanssa minulla on paljon enemmän yhteistä.
Kerran lapsena oltiin isän suvun jossain kokoontumissa. Väkeä oli kuin pipoa enkä tuntenut ketään muuta kuin serkkuni. Luojan kiitos ei ole vastaavia enää ollut sen jälkeen!
No eikö kaikki sitten ole ok? Kunhan vielä se siskokin jättää rauhaan ja lopettaa mäkättämisen.
Mä en lähtis edes rahasta sukulaisteni kanssa laivalle. Sieltä ei pääse edes karkuun.