" Liian kiltti" päiväkotiin...??

Todennäköisesti siinä käy niin, että jos ei ota muilta mallia ja ala tehdä samaa (lelujen viemistä kädestä tms.), niin oppii kyllä puolustamaan omaansa...eli älä huoli..tylysti sanotty, mutta kyllä " siperia opettaa" :))

Ja onneksi löytyy kumminkin aina niitäkin lapsia, jotka ovat kiltimpiä ja samankaltaiset löytävät usein toisensa :)

Meidän tytön nykyisessä ryhmässä on enimmäkseen 2-vuotiaita ja meno vaikuttaa siellä vilkkaalta, mutta kiltiltä ja tasa-arvoiselta. Opettavat lapsia mielestäni hyvin sosiaalisia taitoja painottaen. Enimmäkseen se on varmaan tuurista ja ryhmän dynamiikasta riiippuva asia, sillä edellisessä ryhmässä oli yksi vilkas 3-vuotias, joka terrorisoi koko ryhmää ja yksi uhkarohkea alle 2-vuotias, joka vaati paljon huomiota.

Luulen että alkaa pitämään tiukemmin puoliaan mutta tuskin hänestä aivan pahin mahdollinen tönijä enää kehkeytyy.

Meidän tyttökin on selvästi oppinut sanomaan: " Tää on MUN!" eikä yhtä helpolla esim.lainaa lelujaan kuin ennen tarhan aloitusta.Mutta töniminen ja kädestä ottaminen ei ole lisääntynyt. Pitävät siitä asiasta käsittääkseni aika tarkkaan tarhassa huolta.

Aiemmin lapsi oli ryhmiksessä, jossa oli 12 lasta 1-5vuotiaita. Viihtyi huippuhyvin, eikä koskaan sanonut ettei haluaisi hoitoon , eikä ikinä itkenyt, vaan juoksi innolla hoitoon.



Nyt poika on 2v10kk ja tosiaan 2.5kk ollut uudessa pk:ssa. Ryhmässä on 14 lasta, joista suurin osa poikia. Hoitajatkin sanovat että ryhmä on todella villi, ja että meidän poikamme on kaikkein rauhallisin ja tottelevainen, herkkä lapsi. Nimenomaan tämä on ihanaa lapsessani, kauhistelen itsekin niitä villeimpiä lapsia porukassa, jotka riehuvat ja huutavat kurkku suorana koko ajan. Koen suurta yhteenkuuluvuutta lapseni kanssa, olen itse pitkälle samanlainen. Tarkkailija luonteeltani, tutkailen ihmisten tekemisiä... Meilläkään poika ei ole ujo eikä arka, vaan hyvin reipas ja sosiaalinen.(yök mikä sana!) Mutta ison porukan mukana ei lähde villityksiin mukaan.



Sanoisin, että ei päiväkoti lapsesi perusluonnetta ja sitä syvintä muuta, mutta jotain pinnalle tulee varmasti. Meillä esim. lapsi on kertonut, että ei tykkää päiväkodin melusta ja hän sanoo usein että olkaa hiljempaa. Lisäksi on alkanut pitää tarkkaa vahtia omista tavaroistaan. Ennen olin liki siitä huolissani, että jos toinen lapsi tuli lähelle, poika ojensi omasta kädestään kaikki pois ennen kuin ne revitään pois. Nyt sanoo kyllä napakasti, että tämä on minun.



Kinkkistä on tämä ristiriita omassakin päässä asioiden suhteen. Ollaan pojan kanssa juteltu tosi paljon nyt hoitoasioista, kun hän monena aamuna on sanonut ettei haluaisi hoitoon mennä. Olen kysellyt miksi ja jutellut hoitajien kanssa. Poikaa ei kiusata hoidossa, mutta hoitajatkin sanovat että hän on kaikkein rauhallisin porukasta, viihtyy itsekseen, lueskelee kirjoja, tekee palapelejä jne, joten toisten järkky reuhaaminen voi vain yksinkertaisesti ahdistaa hänen luonnettaan. Todella pahalta tuntuu, kun lapsi kertoo ettei tykkää kun joku tönii tai tuuppii. Kysyn, mitä hän sitten tekee/sanoo, niin hän kertoo, että sanon ettei niin saa tehdä kun se on rumaa. Sanon että ihan oikein tehty. Sitten poika kertoo että hoitaja sanoo että töni takaisin :-( Ei mene minun ymmärrykseeni eikä oppiini, mutta jotenkin se näyttää olevan tuo " siperia opettaa" -mentaliteetti sitten kai hoidossa se helppo keino.



Tästä tulikin aika vuodatus koska osui kohdalleen juuri tähän meidän hetkeen jolloin mietin kaikkia vaihtoehtoja, jopa vanhaan ihanaan hoitopaikkaan palaamista (vaikka matkat pitenisivätkin puolella) työajan lyhennystä jne jne......lapsi on minulle tärkeintä mitä on, ja nimenomaan sydän särkee kun kyse on hänen herkkyydestään ja rauhallisesta ihanasta luonteestaan. Tuntuu kuin itseäkin ahdistaisi koko ajan tilanne.

Sandi,teidän poika kuulostaa aivan samalta kuin meidän poitsu ja vaikkei meillä ole hoitoa edes vielä aloitettu,niin täsmälleen samanlaisia ajatuksia pyörittelen.

Ja johan tuon näkee kerhoissa ym,että miten poika niissä " menee" ...



Ja meillä poika on nyt siis 2v10kk,hoidon alkaessa olisi sen 3v.



Yhden todella pienen päiväkodin olen tässä ympäristössä bonganut,pari muuta on aivan valtavan kokoisia ja en niihin haluaisi poikaa " hukkumaan joukkoon" ,en sitten toisaalta tiedä kuinka vaikeaa tuohon pienempään pk:n on päästä.

perhepäivähoitoon siellä on vähemmän lapsia eikä ole niin paljon melua ja lapset sairastavatkin vähemmän..meillä on ainakin todella hyvä hoitaja joka leikkii lasten kanssa ja keksii lapsille kaikenlaista puuhaa(teatteri matkoja tutustumista erilaisiin puistoihin)

olemme olleet todella tyytyväisiä ja en voisi kuvitellakkaan laittavani poikaani päiväkotiin ainakaan vielä ehkä sitten 5-6vuotiaana.nyt poika on2.5v.on todella ikävää kun joudumme viemään pojan vara hoitoon päiväkotiin kun hoitaja on lomalla tai sairaana.

ajattelin esittää tällaisen kannan..

Meidän tyttö meni tarhaan 3v. ja oli tosi kiltti ja ei tajunnut ollenkaan tönimistä jne, siis oli tosi ihmeissään ja jäi jalkoihin ja pelkäs kun joku töni ja tuuppi... Pelkäsin miten menee tarhassa, varsinkin kun ryhmästä suurin osa oli jo vuoden ollut siellä. Aluksi oli arka, mutta nyt puolen vuoden päästä osaa jo puolustautua eikä jää enää jalkoihin, vaikka ei mun mielestä sellaset tavat ole lisääntyneet, siis ihan sopuisasti tuntuu muiden kanssa leikkivän. Tuossa edellä joku sanoi, että kaverit valikoituu luonteen mukaan. Meillä on niin käynyt, tyttö leikkii kaltaistensa kanssa ja tuntuu viihtyvän ihan hyvin. Opettaja sanoo, että tämä tyttöporukka vähän ihmeissään välillä katselee kun jotkut villimmät riehuu... No, kotona sitten kokeilee kyllä vähän rajumpiakin leikkejä, mutta muuten on ihan hyvä tilanne. Onneksi opettajalle voi sanoa jos jotain on vikana. Sanoin opettajalle kerran aluksi kun tyttö oli peloissaan kun joku oli useemman kerran huiskaissut, että jos voisi katsoa vähän sellasia tilanteita erityisen tarkasti. Se meni sillä ohi, opettaja kai oli seurannut ja puuttunut jos oli tarpeen.