Lue keskustelun säännöt.
Auttaako teitä sukulaiset koskaan?
04.08.2016 |
Olen viime aikoina masentunut siitä, kun perheemme on niin yksin ja kukaan ei välitä perheestämme. Kun esim vieraillaan paristi vuodessa lasten ainoassa mummolassa, ei kukaan siellä halua viettää aikaa lastemme kanssa. Saamme jo ennen tuloa ostoslistan mitä pitää ostaa (ruokia) ja minä teen puolet ruuista ja hoidan lapsia kuten kotonakin. Isovanhemmat ja miehen sisarukset tekee omia juttujaan. Itse ulkoilen siellä yksin lasten kanssa ja leikin. Kaipaisin vain lämpöä ja välittämistä. Miehen siskoja kohdellaan ihan eri tavalla. Olen mukava ja kiltti ihminen, mutta kai sitten miniä ja miniän lapset on aina eri kuin muut? :(
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykö ne sukulaiset teillä kylässä?
Vierailija kirjoitti:
Käykö ne sukulaiset teillä kylässä?
Paristi vuodessa ja tarjoan kyllä ruuat. Silloinkin viipyvät max pari tuntia ja lähtevät. Ap
Ei, en ole tekemisissä niihin muutamaan sukulaiseen jotka ovat olemassa. Opin itsenäiseksi jo teininä, välillä toki kadehdin isoja sukuja lämpimine väleineen, mutta pärjään kyllä näinkin. Omaan lapseen aion pitää todella hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykö ne sukulaiset teillä kylässä?
Paristi vuodessa ja tarjoan kyllä ruuat. Silloinkin viipyvät max pari tuntia ja lähtevät. Ap
Aika omituista. Mitä mieltä mies on sukulaisistaan? Eikö sulla ole ketään omaa sukulaista?
Pidätkö muuten yhteyttä appivanhempiisi ja miehesi sisariin esim
pyytämällä heitä kylään tai puhelimella, ihmissuhteiseisiin tarvitaan vastavuoroisuutta, jotta ne säilyvät.
Ei mekään juuri apua saada, kun kaikilla on omat hommat hoidettavana, mutta yhteyttä pidetään usein ja kuulumiset hoidetaan viikon parin välein.
Tavataan muutaman kerran vuodessa ja yritämme rakentaa ystävyyssuhteita lapsille, jolloin kaikki serkut tapaavat ja tietysti myös me sisarukset puolisoineen. Eikä miniä titteli ole minua estänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttavat ja muutenkin ollaan tekemisissä viikottain. Mutta kyse on omista sukulaisistani, ei miehen.
Vierailija kirjoitti:
Ei, en ole tekemisissä niihin muutamaan sukulaiseen jotka ovat olemassa. Opin itsenäiseksi jo teininä, välillä toki kadehdin isoja sukuja lämpimine väleineen, mutta pärjään kyllä näinkin. Omaan lapseen aion pitää todella hyvät välit.
Sinulla itselläsikö ei ole ketään sukulaisia. Kurjaa kyllä, ymmärrän yksinäisyyden tunteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, en ole tekemisissä niihin muutamaan sukulaiseen jotka ovat olemassa. Opin itsenäiseksi jo teininä, välillä toki kadehdin isoja sukuja lämpimine väleineen, mutta pärjään kyllä näinkin. Omaan lapseen aion pitää todella hyvät välit.
Lapsella on kuitenkin oikeus isovanhempiin ja sukujuuriinsa, vaikka vanhemmat eivät niistä välittäisi.
Entä jos lapsesi ja heidän lapsensa ei halua pitää sinun yhteyttä? Sekin on mahdollista, että ottavat esimerkin sinulta.
Entä jos itse panostaisit enemmän sukulaissuhteisiin - pyytäisit suvun lasten synttäreille, jouluksi, pääsiäiseksi jne.
Meillä molempien suku viihtyy, vaikka ollaan molemmat aika epäsosiaalisia ja tumpeloita, hyvä jos saavat perusruokaa, mutta ehkä siksi ilmapiiri on rento ja jokainen voi olla oma itsensä ja osallistua kestitykseen. Eikä edes osata mitään hienoa, vaan asiat hoidetaan huumorilla ja sit nauretaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi kamalaa, jos miniä tulisi lastensa kanssa meille täysihoitoon. Itse olen päivät töissä, lisäksi hoidan sairaan anopin asioita, yritän ehtiä edes vähän harrastamaan liikuntaa ja sitten meille tulisi minä, joka asettuisi sohvalle sillä mielellä, että nyt muori passaat.
Ja kyllä meilläkin miniä joutuu tekemään ruokaa, koska en voi koko aikaa olla paikalla. Ei se vielä ole valittanut.
Lisään vielä että olemme vierailulla max 2 yötä, Ap