Miksi en tekisi itsemurhaa?

Taidat olla toi, minkä miehellä todettiin syöpä? Olet shokissa.

Isovanhemmat eivät Suomessa saa automaattisesti huoltajuutta. 

Eli jos tapat itsesi on todennäköistä, että sijoitetetaan sinulle täysin vieraille ihmisille. Eli ota ainakin selvää, mitä lapsellesi tapahtuu ennen hirttoköyden rasvaamista. 

Älä tee. Vaikka vaan sen takia, että minä pyydän. Elämä on joskus kärsimystä, mutta edessäsi on vielä myös onnen ja ilon hetkiä.

Pelkääminen on luonnollista ja sallittua, se ei tee sinusta huonoa äitiä.

Usko mua, mä ymmärrän että olet tilanteessa joka tuntuu täysin toivottomalta. Olen itse ollut hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja pyöritellyt mielessäni aivan samoja ajatuksia. Nyt kun katson elämääni taaksepäin, huomaan että onnen hetkiä on ollut enemmän kuin synkkiä hetkiä ja kannatti elää.

Mene päivä kerrallaan eteenpäin ja jonain päivänä huomaat, että se kannatti.

Toivon sinulle kaikkea hyvää koko sydämestäni.

Jos teet, niin teet. Kuolet joskus joka tapauksessa. Lapsesi ei kylläkään todennäköisesti isovanhemmillesi menisi, vaan sijoitettaisiin muuhun perheeseen. Kaikki kyllä järjestyy vaikka kuolisit nyt.

Mutta sitten kuitenkin, muista että vaikka nyt tuntuu vaikealta, tulevaisuudessa tulet olemaan onnellisempi. Tämä on satavarma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Älä tee. Vaikka vaan sen takia, että minä pyydän. Elämä on joskus kärsimystä, mutta edessäsi on vielä myös onnen ja ilon hetkiä.

Pelkääminen on luonnollista ja sallittua, se ei tee sinusta huonoa äitiä.

Usko mua, mä ymmärrän että olet tilanteessa joka tuntuu täysin toivottomalta. Olen itse ollut hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja pyöritellyt mielessäni aivan samoja ajatuksia. Nyt kun katson elämääni taaksepäin, huomaan että onnen hetkiä on ollut enemmän kuin synkkiä hetkiä ja kannatti elää.

Mene päivä kerrallaan eteenpäin ja jonain päivänä huomaat, että se kannatti.

Toivon sinulle kaikkea hyvää koko sydämestäni.

Ja lässyn, lässyn... 

Tärkeintä on nyt tämä lapsi. Ap on täysi hirviö lapselleen, jos tässä tilanteessa tekee itsemurhan. 

Mutta uskon, ettei tee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tee. Vaikka vaan sen takia, että minä pyydän. Elämä on joskus kärsimystä, mutta edessäsi on vielä myös onnen ja ilon hetkiä.

Pelkääminen on luonnollista ja sallittua, se ei tee sinusta huonoa äitiä.

Usko mua, mä ymmärrän että olet tilanteessa joka tuntuu täysin toivottomalta. Olen itse ollut hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja pyöritellyt mielessäni aivan samoja ajatuksia. Nyt kun katson elämääni taaksepäin, huomaan että onnen hetkiä on ollut enemmän kuin synkkiä hetkiä ja kannatti elää.

Mene päivä kerrallaan eteenpäin ja jonain päivänä huomaat, että se kannatti.

Toivon sinulle kaikkea hyvää koko sydämestäni.

Ja lässyn, lässyn... 

Tärkeintä on nyt tämä lapsi. Ap on täysi hirviö lapselleen, jos tässä tilanteessa tekee itsemurhan. 

Mutta uskon, ettei tee. 

Toivottavasti sulla ei ole lapsia kun olet empatiakyvytön imbesilli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tee. Vaikka vaan sen takia, että minä pyydän. Elämä on joskus kärsimystä, mutta edessäsi on vielä myös onnen ja ilon hetkiä.

Pelkääminen on luonnollista ja sallittua, se ei tee sinusta huonoa äitiä.

Usko mua, mä ymmärrän että olet tilanteessa joka tuntuu täysin toivottomalta. Olen itse ollut hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja pyöritellyt mielessäni aivan samoja ajatuksia. Nyt kun katson elämääni taaksepäin, huomaan että onnen hetkiä on ollut enemmän kuin synkkiä hetkiä ja kannatti elää.

Mene päivä kerrallaan eteenpäin ja jonain päivänä huomaat, että se kannatti.

Toivon sinulle kaikkea hyvää koko sydämestäni.

Ja lässyn, lässyn... 

Tärkeintä on nyt tämä lapsi. Ap on täysi hirviö lapselleen, jos tässä tilanteessa tekee itsemurhan. 

Mutta uskon, ettei tee. 

Toivottavasti sulla ei ole lapsia kun olet empatiakyvytön imbesilli.

On kolme

Ja sen verran "empatiakyvytön imbesilli" olen, etten koskaan tappaisi itseäni. Ymmärrättekö itsetuhoiset, että läheiset kärsivät eniten.

Jos olis oikeesti tekemässä, ni ei huutelis siitä av:lla. Ne, jotka on oikeasti itsariaikeissa on menny jo ajat sitte sen pisteen ohi, että kyselisivät joltain internetin persereiältä, että tappasko sitä ittensä vai ei.

Nimim. Itsemurhaa yrittänyt

Koita ap löytää uinuva rohkeutesi ja taistele lapsesi puolesta ja hänen vuokseen. Ole sairaan miehesi tukena. Miksi heittäytyä itsekkääksi ja hylätä rakkaansa hetkenä, jona he oikeasti tarvitsevat sinua? Nyt voimia, nainen, taistele! Kyllä sinusta on siihen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tee. Vaikka vaan sen takia, että minä pyydän. Elämä on joskus kärsimystä, mutta edessäsi on vielä myös onnen ja ilon hetkiä.

Pelkääminen on luonnollista ja sallittua, se ei tee sinusta huonoa äitiä.

Usko mua, mä ymmärrän että olet tilanteessa joka tuntuu täysin toivottomalta. Olen itse ollut hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja pyöritellyt mielessäni aivan samoja ajatuksia. Nyt kun katson elämääni taaksepäin, huomaan että onnen hetkiä on ollut enemmän kuin synkkiä hetkiä ja kannatti elää.

Mene päivä kerrallaan eteenpäin ja jonain päivänä huomaat, että se kannatti.

Toivon sinulle kaikkea hyvää koko sydämestäni.

Ja lässyn, lässyn... 

Tärkeintä on nyt tämä lapsi. Ap on täysi hirviö lapselleen, jos tässä tilanteessa tekee itsemurhan. 

Mutta uskon, ettei tee. 

Toivottavasti sulla ei ole lapsia kun olet empatiakyvytön imbesilli.

On kolme

Ja sen verran "empatiakyvytön imbesilli" olen, etten koskaan tappaisi itseäni. Ymmärrättekö itsetuhoiset, että läheiset kärsivät eniten.

Ymmärrätkö että terve ihminen ei ole itsetuhoinen? Ja kukaan ei sairastu tahallaan masennukseen.

Itsemurha on tosi vittumainen temppu.

Sanon syyn sinulle, et tee itsaria, koska et uskalla. Naisilla Suomessa itsemurhassa onnistuminen vaati useita yrityksiä, jos onnistuu sittenkään. Miehiä kuolee itsemurhissa moniverroin enemmän kuin naisia, vaikka naiset tekevät yrityksiä monin verroin miehiä enemmän.

Itse olen yrittänyt joitakin kertoja, mutta en varmaankaan tule enää yrittämään.

Itsemurhat on mielestäni surkeinta kastia.

Jumalalla on suunnitelma elämällesi! <3

Pelkuri on hyvä sana kuvaamaan kirjoitteluasi. Toisaalta parempi purkaa tuntoja täällä kuin oikeasti tehdä itsemurha. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olis oikeesti tekemässä, ni ei huutelis siitä av:lla. Ne, jotka on oikeasti itsariaikeissa on menny jo ajat sitte sen pisteen ohi, että kyselisivät joltain internetin persereiältä, että tappasko sitä ittensä vai ei.

Nimim. Itsemurhaa yrittänyt

Ja ne, jotka oikeesti aikoisivat tappaa itsensä, eivät jättäisi sitä pelkäksi yritykseksi. Noin yleensä jo pelkkä itsemurha-ajatuksista kertominen ja epäonnistunut yritys, ovat viesti ihmisille ympärillä, että hei, nyt en jaksa enää, tarvitsen apua.

Nimim. Jätti yrittämättä, vaikka mieli teki

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on sairas ja hänen terveytensä tulee menemään tulevaisuudessa erittäin huonoksi. Meillä on pieni lapsi. Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä, mutta juuri nyt en ymmärrä mitä järkeä tässä elämässä on. Tämähän on yhtä kärsimystä tai sen odottelua. Miehelläni on ihanat vanhemmat. Jos jättäisin tämän kaiken, he ottaisivat varmasti lapsemme hoitaakseen. Tuntuu että se olisi parempi vaihtoehto kuin lapselle elämä kaltaiseni pelkurin kanssa.

Niin, sinä olet siinä tilanteessa henkisesti, että et juuri nyt ymmärrä mitä järkeä on elää tätä elämää, mutta myöhemmin kunhan lääkkeet ja terapia tepsii, alat taas ymmärtää.

Ei ole reilua niille ihanille appivanhemmille että he menettävät poikansa, ja vielä miniänsä, ja joutuvat vanhoina ihmisinä huolehtimaan teidän lapsesta, kaikenlaisia paperisotkuja ym. kun lapsi sijoitetaan muualle sinun kuoltua, ja sen jälkeen appivanhemmat joutuvat elämään poikansa sairastelun kanssa mahdolliseen kuolemaan asti.

Appivanhemmat rasittuisivat varmasti henkisesti niin että heidänkin elämänsä lyhenisi, he olisivat surullisia, masentuneita ja stressaantuneita lyhyen lopun elämäänsä, eikä heidän kuolemansa jälkeen lapsellanne olisi ketään, hän kasvaisi tietäen että äiti jätti hänet tahallaan kuolevien isän ja isovanhempien kanssa. Ei ennusta lapselle kovin onnellista lapsuutta ja nuoruutta.

Myös kaikki sinut tuntevat ihmiset olisivat hyvin surullisia, ja jopa vihaisia siitä että miten voit tehdä teidän lapsellenne noin. Ja jos tapat itsesi kun miehesi on elossa, miltä hänestä mahtaisi tuntua? Mitä jos miehesi ei kuolekaan? Tai mitä jos hän kuolee sen takia että menetti sinut? Kaipa sinulla, ja miehelläsi on muitakin sukulaisia olemassa? 

Jokainen tuntemasi ihminen haluaa sinulle hyvää tuossa vaikeassa tilanteessa, jokainen varmasti auttaa sinua jos vain kysyt, ja jos he vain pystyvät. Kuolema on niin lopullinen ratkaisu, että kannattaa katsoa muutama vuosi ensin, että jospa joku muu keino löytyisi, ja pystyisit elämään, vaikka et ylionnellinen olisikaan, mutta voisit edesauttaa sitä että miehesi vanhemmat eivät muserru suruun kun menettävät poikansa, ja mikä tärkeintä olet äiti lapsellesi, lapsesi saa kasvaa tietäen että äiti on tehnyt kaikkensa hänen eteensä, eikä ole jättänyt.

On paljon ihmisiä joilla on paljon pahempi tilanne kuin sinulla, hekin selviävät, ja niin selviät sinäkin vaikka välillä tuntuisi epätoivoiselta.

Keskity tulevaisuuteen, paranna itseäsi, jotta jaksat olla lapsesi kanssa, hän on tärkein, niin miehellesi kuin appivanhemmillesikin, ja tottakai sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olis oikeesti tekemässä, ni ei huutelis siitä av:lla. Ne, jotka on oikeasti itsariaikeissa on menny jo ajat sitte sen pisteen ohi, että kyselisivät joltain internetin persereiältä, että tappasko sitä ittensä vai ei.

Nimim. Itsemurhaa yrittänyt

Ja ne, jotka oikeesti aikoisivat tappaa itsensä, eivät jättäisi sitä pelkäksi yritykseksi. Noin yleensä jo pelkkä itsemurha-ajatuksista kertominen ja epäonnistunut yritys, ovat viesti ihmisille ympärillä, että hei, nyt en jaksa enää, tarvitsen apua.

Nimim. Jätti yrittämättä, vaikka mieli teki

Tai sitten ihan vaan huomiohuorausta... Mistä näistä tietää. Ja kun av:sta kyse nii nää on Porvoon juttuja. Ei tänne kukaan tuu itsariaan kuuluttelemaan. Eli ap, paska provo vakavalla aiheella.

Moi ap täältä! Saa olla kuolemanväsynyt ja pelokas. Mutta miehesi tarvitsee sinua enemmän kuin koskaan, etkä tietenkään haluaisi lastasi orvoksi. Ihan hiljaa nilkutat yhden tunnin taas elämälle. Olet vain väsynyt, et harkintakykysi huipulla. Pystyt siihen! Pysty! Kyllä sinä pystyt!

Nää itsatiprovot uppoo kyllä aina takuuvarmasti av-ämmiin.

Jaksat kyllä, ei se kenellään mitään ruusuilla tanssimista ole ja positiviisuus on itse hakemalla haettava. Pidätkö ehkä musiikista, komedioista, kirjoista, luonnosta tai eläimistä?