Kummi ei pidä yhteyttä eikä lapsen asiat kiinnosta.

Kummin tehtävä on johdattaa seurakuntaan. Hän ei ole lahjamagneetti.

Sinä sen kummin olet valinnut että katso peiliin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kummin tehtävä on johdattaa seurakuntaan. Hän ei ole lahjamagneetti.

Lahjamagneetti kuulostaa jännältä.

Kurjaa.

Itse lopetin yhteyden kummilapseen koska en saanut ikinä kiitosta hän vanhemmilta. Ei lahjoista en mistään muistamisista.

En saanut koskaan lapsen kuvaa tai tietoa lapsesta.

Mulle riitti lahja-automaattinaolo.Kurjaa toki lapsen kannalta.

Mut joo.. kummius kun ei oo pakollista eikä missään ole ohjekirjaa miten sitä hoidetaan.

No ainakin voit lohduttautua sillä, ettei se ole kuin kuin "anoppi omii lapseni" -ketjun anoppi. Antaa teille tilaa hengittää.

Meillä kummit on meidän vanhempien sisaruksia ja ystäviä, joiden kanssa ollaan tekemisissä ja kyläiltäisiin ilman kumiuttakin. Kuka edes pyytää muunlaisia kummeiksi?

Minulla on kummilapsi, jota en juurikaan näe vaikka asutaan ihan puolen tunnin ajomatkan päässä. Olemme puolison kanssa molemmat hänen kummejaan, synttäreillä käydään ja muistetaan myös jouluna. Kun lapsi oli pienempi ehdotin että voisimme ottaa hänet päiväksi kylään mutta aina oli jotain muuta lapsen vanhemmilla sovittuna.

Tapaamiset vuoden aikana mahtuvat hyvin yhden käden sormiin. Lapsella on äitinsä puolelta toinen kummi, ja hänen kanssa on alusta asti viettänyt kovastikin aikaa. Ja uskon että tässä on se syy, kun me olemme lapsen isän puolen sukulaisia. Lapsen äiti ei ilmeisestikään pitänyt minua tarpeeksi hyvänä lastenhoitajana vaikka lapsien kanssa tulen mainiosti toimeen, olen työskennellyt päiväkodissa, kehitysvammaisten lasten avustajana ja luokanopettajan tehtävissä. Että joskus on niinkin päin ettei kummi vaan kelpaa. Nyt en enää edes yritä, lapsi sentään tunnistaa vielä kun tavataan.

Ihmiset ei nykyään osaa kommunikoida ilman materiaa. Vaikka ette olisi koskaan pyytäneet mitään niin moni kummi kokee olevansa lahja-automaatti. Ei osata tavata ihan sen tapaamisen vuoksi vaan aina sen pitää sisältää jotain materian vaihtoa. Vähintään karkkipussi lapselle ja kahvipullat kummille.

Itselläni on useampi kummilapsi, mutta osa kummilapsista on ollut ex-mieheni kavereiden ja sukulaisten lapsia joten erotessamme jäi myös kummilapset. Miksi? Koska en ollut missään tekemisissä enkä edes tuntenut lasta tai hänen vanhempiaan kunnolla. Nimeni vain laitettiin kummitodistukseen koska olimme naimisissa. 

Yhden kummilapsen sain todella nuorena, olin juuri itse päässyt ripille ja kipuilin vaikean murrosiän kanssa. En ollut ollenkaan kiinnostunut lapsista. Tälle lapselle olen kuitenkin hankkinut aina synttäri-/joululahjat, ja nyt kun hän pääsi ripille, olin ainut kummivanhempi joka oli paikalla. Eli loppujen lopuksi olen kuitenkin ollut lapsen elämässä mukana, vaikken kahdenkesken hänen kanssaan vietä aikaa. 

Toinen kummilapsi on parhaan ystäväni lapsi, joten hänen kanssaan olen tekemisissä paljon myöskin, ja on tullut lapselle tarjottua elämyksiä monessa muodossa. (retkiä eri paikkoihin). 

Kirjoitan tämän siksi, että ymmärrän osaltaan kummeja joata eivät kummilapsia juuri tapaa. Kaikki eivät pidä lapsista, ja kummuidesta ei oiken voi kohteliaasti kieltäytyä. Itse ainakin olen nyt vasta yli 30v valmis kummiksi, aiemmin ei lapset ole kiinnostaneet. Ja jos välit kummilapsen vanhempiin ei ole kovin läheiset, miten voisi tulla läheiseksi lapsen kanssa..

Säälittää kummilapsi, jonka vanhemmat ovat rikkoneet välit kummeihin omilla selkkauksillaan. Mitäköhän näille lapsille kotona sepitetään?

Meillä me vanhemmat tai lapsi itse ei ikinä odotettu lahjoja vaan edes kerran vuodessa kiinnostusta kummilapseen. Kuvista ei kiitetty ja hyvä oli jos jouluna puhelimeeni tuli kaksi sanaa; hyvää joulua. Nyt olemme kamalia ihmisiä, kun jätimme lapsen toiveesta hänelle vieraat kummit kutsumatta rippijuhliin. Aina vanhemmat eivät siis odota kummeista lahja-automaattia vaan joskus se vika voi olla kummeissakin. Ehkä eivät kehdanneet kieltäytyä ja lapsihan se siitä kärsi.

Minusta pitäisi tehdä selväksi että kummius on vapaaehtoista ja jos ei kiinnosta niin pitää ehdottomasti kieltäytyä kunniasta. Julminta on ruveta vastentahtoiseksi kummiksi, silloin vääjäämättä välit katkeaa.

Tällä kokemuksella parhaat kummit on läheisiä sukulaisia joihin pidetään muutenkin yhteyttä.

Olemme yrittäneet pitää yhteyttä mutta vastakaikua emme saa. Olemme auttaneet kummia kun hänellä oli vaikeeta (sairautta ja vähävaraisuutta). Emme odota lahjoja, vaan meille on tärkeämpää yhteydenpito ja kiinnostus lapsesta ja hänen asioistaan.

Kun pyysimme kummiksi, suostui ilomielin ja lupasi vaikka mitä (retkiä, lastenhoitoa jne).

Lapsi kyseli just voisiko kummi tulla käymään ja laittoi itse viestä. Ei vastausta. Yritin soittaa, ei vastausta. Laitoin viestiä perään, ei vastausta. Tästä nyt kolme päivää.

Viimeksi nähty toukokuussa.

Ap

No olisiko elämässä muita aikuisia joihin luoda mukava suhde? Ei kai se kummiutta vaadi? Vähän turhan iso nummero tehty tuostakin kuviosta. En ole tuntenut omia kummejani ja silti olen ihan hyvän elämän elänyt.

Olen 10v lapsi ja itselläni on sama ongelma mutta minulla on 5 kummia ja vain yksi tahtoo nähdä minua vaikka asuu 6 tunnin ajomatkan päässä

Minusta taas kummilapsi ei ole kiinnostunut, ei vastaa viesteihin jne. Minä mieluusti olisin viettänyt aikaa yhdessä. Nyt olen lopettanut lahjojen toimittamisen, kun tämä on mennyt täysin yksipuoliseksi. -Kummi

Olen ollut kummi mieheni sukulaisen lapselle. Tämän sukulaisen tapasin kolmesti ennen ristiäisiä. Erosin miehestäni kuukausi ristiäisten jälkeen. En saanut ikinä esim. osoitteenmuutoskorttia, vaikka jostakin kuulin perheen muuttaneen. Unohdin koko kummilapsen. Välillä iski huono omatunto. Kummilapsi on aikuistunut vuosia sitten.

Kummius on niin last season. Lopetetaan koko perinne, kiitos!

Mulle kummin rooli on lähes merkityksetön. Omat kummini on lähinnä vanhempieni kavereita, lapsena toivat synttärilahat siinä missä muutkin vieraat. Sama linja omien lasteni kummeilla, enkä heiltä yhtään enempää kummin roolin suhteen edes odota. Ne on mun kavereita joita nähdään sen takia. Meidän lapset on keskenään kavereita myös. Jos lapset saa kirkollisen kasteen kummit on oltava, muuten asialla ei ole merkitystä. Saisi kirkko luopua koko käytänteestä. Turhaa stressiä vaan perheille joissa on useampia lapsia ja kummiehdokkaat alkaa loppua kesken. Joutuu sitten jotain random tuttavia värväämään kummeiksi kun ei ole muita ketä pyytää.

Muistakaa kummin oikea tehtävä. Rippijuhlassa nähdään!