Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat

Vierailija kirjoitti:

Itse oon kasvanut melkein tuollaisessa banaanikakkuperheessä ja olihan se hirveetä. Oli esimerkiksi rajoitettu paljonko jugurttia, muroa, leipää, hedelmiä yms sai syödä päivässä. Myöskään kavereille ei saanut ruokaa/välipalaa antaa ja tarjota, vaikka näiden kavereiden luona kyllä kestitettiin ja tarjottiin. Oli hirveää kun kaverit pyysivät välipalaa ja piti kieltää ottamasta tai sitten valehdella vanhemmille että oli itse syönyt sen. Tämä muiden luonakin syöminen ahdisti ja oli vaikeaa, sillä koin tekeväni väärin tässä. Ruokasuhde vääristyi ja joutui sitten nuorena aikuisena harjoittelemaan sen täysin uudestaan. Ei myöskään todellakaan hoikkina pysytty sisaruksien kanssa vaan kaikilla tuli syömishäiriöoireilua ja esim ahmimishäiriötä.

Meillä ei tätä ongelmaa onneksi ollut. Meillä ei nimittäin ollut tarjolla aamu-, väli- tai iltapalaa. Kouluun mentiin nälkäisenä. Nukkumaan mentiin nälkäisenä.

Päivän ainoa ateria oli illalla. Mitään muuta ei saanut. Isä raivosi, kuinka syömme liikaa.

Meillä oli omakotitalossa iso kylmiö, jossa oli yleensä vain perunoita ja tyhjiä viinapulloja.

Syksyllä oli viinimarjamehua omista marjoista. Mehua ei saanut juoda.

Itsellenikin oli vaikeuksia syödä vanhempieni edessä vielä aikuisena.

Jostain syystä meitä nykyään pyydetään "kotiin" syömään.

Me ollaan kasvettu perinteiseen perhemalliin jossa mies ja nainen pysyy yhdessä kunnes kuolema erottaa. Huolehtivat toisistaan, lapsista, lapsenlapsista, vanhuksista, muistakin läheisistä, yhdessä.

Voi olla jotain omaa mutta normaalit asiat on yhteisiä. Paremmin tienaava maksaa enemmän, jolla on enemmän vapaa-aikaa tekee enemmän kotitöitä, kukin ylipäätään tekee osaamisensa mukaan eikä jaeta kaikkea väkisin tasan.

Näin on nähnyt omien vanhempien, isovanhempien ja jopa iso-isovanhempien toimivan menestyksellä, näin tehdään itse ja toivottavasti lapsemmekin löytävät omanlaisensa järjevän tien.

Lähisuvussa on kyllä toisenlaisiakin tapauksia joissa vaimon rahat menee viimeistä senttiä myöten ruokakauppaan ja lapsiin, miehellä paljon suuremmat tulot ja ihan oma elintasonsa. Mies ei kai tajua millaisen perheenmallin antaa tyttärelleen.

Ei tietenkään, kun eletään samassa taloudessa.

Olen joutunut useasti korvaamaan miehelle esim. jääkaapista puoliksi käyttämäni juuston, mehun tai karkkipussin, josta olin ottanut hänen mielestään liikaa. Joskus olen lainannut häneltä 10-20 euroa ostoksiin ja tämä velka lisätään aina vuokralaskuun. Joskus tuntuu siltä, että hän on pihi ja säästäminen on tärkeämpää kuin puolison huomiointi. Lopetin itsekin lahjojen ostamisen, kun hän ei osannut niitä esim. jouluksi hankkia. Ehkä hän välittää minusta silti?

tuolloin pitää olla kummallakin oma jääkaappi ja omat kuiva-ainekaapit tai oikeastaan omat asunnot ja yhdessä syödään ulkona.

Mieheni tienaa paljon enemmän kuin minä, maksaa normaalielämisen isoimmat kulut ja minä esim ruuat. Omat tilit ja rahat eikä lasketa mitään että kenen vuoro maksaa, maksaa kuka ehtii. Mies huolehtii että minulla jää myös rahaa säästöön ja että myös sijoitan rahaa. Että pärjään sitten jos hänelle sattuu jotain <3

Aika köyhää elämää jos euron jauhopussistakin pitää keskustella..Minä ostan ruuat jääkaappiin ja se maksaa kummalla en enemmän killinkejä tilillä.

Kaikki ruuat ovat vapaasti otettavissa kumpi haluaa ja kun joku loppuu, ostetaan lisää kaupasta.

Koskaan ei ole kinaa ollut sapuskoista, meillä on muitakin puheenaiheita, naimisissa olemme olleet jo kauan..

Minulle jäi epäselväksi AP:n tilanteesta, että meneekö asua myös toisinpäin, eli AP:n mies saa käyttää myöskään puolisonsa eli AP:n ostamia elintarvikkeita tai jos käyttää, niin joutuu korvaamaan ne?

Ainakaan sitten AP:n taloudessa ei AP:n tarvitse miettiä, että maksaisi enemmän ruokaostoksista, jos kummallakin on erilliset ruuat.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut useasti korvaamaan miehelle esim. jääkaapista puoliksi käyttämäni juuston, mehun tai karkkipussin, josta olin ottanut hänen mielestään liikaa. Joskus olen lainannut häneltä 10-20 euroa ostoksiin ja tämä velka lisätään aina vuokralaskuun.

Meneekö juttu teillä myös toisinpäin, eli jos miehesi syö liikaa sinun ostamiasi ruokia, niin hän korvaa sinulle sen rahallisesti?

Asutko siis miehesi omistamassa asunnossa ja maksat hänelle vuokraa vai tarkoititko, että asutte vuokra-asunnossa ja laitatte vuokran puoliksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla aina huudellaan "jätä se sika", mutta nyt siis ihan oikeesti ap,

Jätä se sika kyttäämään jauhopussejansa ja muita elintarvikkeitaan. EI JATKOON.

Olen samaa mieltä.

Aloituksesta on jo 7 vuotta. Eiköhän aloittaja ole jo ollut parissakin suhteessa tämän jälkeen.

Kiva tällainen päivittyvä ketju. Asiat ovat yhä tuoreita.

Siis jotain kämppiksiähän tässä tarkoitetaan, ei normaalia parisuhdetta.

En halua elättää suursyömäri puolisoa. Ostakoon omat eväät, kun hän itse kykenee ostamaan talouteen vain tarjouslasagnen, yhden pakkauksen, kun kaupassa muistaa käydä. 

Olen ollut täysi idiootti aikoinaan, kun raahasin kaupasta ruokaa puolisolle kotiin. 

Meillä on erikseen esim. leivät ja leikkeleet, koska emme välttämättä halua samanlaisia tuotteita kuin toinen.

Vierailija kirjoitti:

No entä se kun jos käyn mökillä ja sinne jää vaikka siideri tai tomaatti joista sanon ett ne voi käyttää niin seuraavalla kerralla tyrkytetään uudet tilalle, ikäänkuin korvauksena, ja jos jää 1 tomaatti niin se korvaus on pussillinen tomaattia.

Mikä vika on jos ihminen ei voi pyyteettömästi ottaa vastaan mitään keneltäkään, aina ollaan maksamassa muutaman euron namupussia joka tuliaisena tuotu mm.

Köyhyydessä varmaan eläneet aiemmin elämässä? Köyhyys tekee tuollaista, että on vaikea ottaa vastaan almuja keneltäkään. Sellainen, että ostan itse omat ruokani enkö jää kenellekään mitään velkaa. Ylpeys.

Ex-mieheni sisko vieraili viikon verran isällään, kun isä eleli tuolloin sinkkuna.

Satuin olemaan paikalla, kun he jakoivat ruokakuluja tyttären lähtiessä. Syntyi kova kina, paljonko tytär oli syönyt kurkusta. Tyyliin kurkku maksoi kaksi euroa, söikö tytär euron vai euro kaksikymmentä sentin edestä? Ja sama ihan jokaisen elintarvikkeen kohdalla.

Kyllä yleensä erotellaan sata prosenttisesti kun minä vaan käyn ruokakaupassa.

Ainoastaan miehen ja muiden ja mies ei todellakaan saa niin laadukasta ruokaa kuin muut vaikka se kaikkien ruuat maksaakin

Ei todellakaan. Mies ostaa kaiken ja käy töissä, lapsen jutut on ainoa mihin en koske. Hänen oma lapsi ja itsellä lapsia ei ole. Osat tulee tässä muuttumaan kun mies jää pois työelämästä ja itse menen työelämään niin sitten itse ostan ruoat yms kodinhankinnat.

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni sisko vieraili viikon verran isällään, kun isä eleli tuolloin sinkkuna.

Satuin olemaan paikalla, kun he jakoivat ruokakuluja tyttären lähtiessä. Syntyi kova kina, paljonko tytär oli syönyt kurkusta. Tyyliin kurkku maksoi kaksi euroa, söikö tytär euron vai euro kaksikymmentä sentin edestä? Ja sama ihan jokaisen elintarvikkeen kohdalla.

Sairasta! Oma isäkin suuttui kun olin ottanut yhden lonkeron häneltä kun it se e ostin vaan kaljaa :D sama kun uhkasi tehdä ohikkaat nuorempana kun pyysin hakemaan. Haki kyllä mutta otti hakiksia :D

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin juuri parin vuoden suhteesta mieheen, jolle kaikki hänen ostamat oli HÄNEN ja kaikki minun ostamat MEIDÄN. Ihan turhaa oli tuota pari vuotta katsella, ei se siitä tullut mihinkään muuttumaan, paheni vain. Perheen perustamista ei kannata moisen kanssa edes harkita, koska se tiedetään, mitä siinä käy: "ME" (eli oikeasti vain minä) ostaisin kaikki lapsen tarvitsemat asiat ruoista lähtien ja mies jatkaisi yhä vaan joidenkin pikkuasioiden ostamista ITSELLEEN.

Seurustelin hyvin lyhyen aikaan vst miehen kanssa.

Minulla oli kaksio Helsingissä , hänellä kolmio Keravalla.

Ehdotti muuttaisi minun luo ja kysyin mitä maksaisi vuokraa. Höyryä lähes tuli korvista. Hetken mietti ja sanoi voi maksaa vesimaksun.

Nähtiin vain viikonloppuisin. Kysyin häneltä jos miettisi mitä jos mä muutan Keravalle.

Perjantaina, kun tuli mun luo, oli laskenut paljonko kolmion vuokra on, siitä puolet, päälle kalustemaksu. Summa oli tähtitieteellinen.

Jos hän muuttaa mun luo, hän maksaa 15 e, mutta jos mä muutan, maksan näin paljon. Joo, kun silloin hän ei saa vuokratuloja. Saa, kun muuttaa mun luo. Hetken vielä odotin alkaako nauramaan. Ja heitin miehen ulos.

Kului hetki ja soitteli ovikelloa. En avannut ovea. Maanantaina oli sähköpostissa lasku hänen tuomista ruuista. Oli tuonut mukanaan pari jogurttia jne. Yleensä mä tarjosin kaiken syötävän viikonloppuisin. Olisi pitänyt tajuta silloin.

Vastasin olen ruokkinut sua niin usein jne. Vastasi minä olen halunnut.