Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
"Mitä ihmettä??? Ap ei voi olla tosissaan, mutta provoksikin tämä on kyllä kummallinen." - Eihän tuossa muuta ihmeellistä ole kuin se, että ilmeisesti mies on halunnut AP:sta itselleen kämppiksen kun taas AP erehtyi luuleemaan, että he olisivat pariskunta. Odota vaan AP kohta miekkonen haluaa, että sinulla on myös oma sänkykin. Vai onko jo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Kummallinen keskustelu. Meillä on yhteiset rahat ja ruuat. Mutta hedelmiä meillä on aina tarjolla runsaasti, ja ne on juuri niitä, mistä lapsille sanotaan, että niitä saa aina ottaa. Ja mieluummin lapsille napsittavaksi hedelmiä, kuin jotakin leipää tai makeaa jogurttia.
Isokokoinen miesystävä 95 kg on aina syönyt enemmän kuin minä 57kg, silti ruokalaskut tasan.
Vai onko kaikki täällä 100-kiloisia naisia joiden mies on joku pieni hilleri?
Onpa omituisia perheitä! Käyn kaupassa joka toinen päivä ja teen etukäteen listan ostettavista tavaroista. Hedelmiä meillä on aina iso korillinen vapaasti syötäväksi, niitä ostan aina monta pussia, koskaan ei ole jäänyt mitään. Jos näyttää, että joku hedelmä alkaa nuukahtaa, niin smoothieen vaan muiden mukaan.
Samoin jugurttia, leipää ja leikkeleitä on koululaisten välipalaa ja aamiaista varten.
Koska kellään ei ole mitään erikoisruokavaliota, ei ole minun tai sinun ruokia. Meillä mies tekee aamiaisen, lapset itselleen välipalan ja minä yhteisen päivällisen, paitsi kerran viikossa, kun on lasten vuoro. Silloin he kertovat edellisenä päivänä, mitä ostan päivällistä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Saako teillä oikeasti lapset syödä mitä tahansa? Kaivella jäätelöt pakastimesta ja keksit paketeista, jos he herkkuja haluavat? Meillä ei saa, mutta ollaan näköjään poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Kolme lasta ei tyytyisi yhteen banaaniin, eli tykkäävät banaaneista? Silloinhan kannattaisi ostaa nimenomaan niitä banaaneja ja vaikka vähän reilummin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Kolme lasta ei tyytyisi yhteen banaaniin, eli tykkäävät banaaneista? Silloinhan kannattaisi ostaa nimenomaan niitä banaaneja ja vaikka vähän reilummin. :)
Miksi ostaa kalliita hedelmiä, kun ilmaisia omenoita on puu täynnä? Lisäksi myös huomenna on mahdollinen banaanipäivä vai pitääkö silloin lähteä uudestaan kauppaan, että lapset saavat tasan sitä, mitä keksivät haluta kuten vaikka suklaamuroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ketään kuka tekisi noin. Perheissä on aina yhteiset ruuat. Toki jotain on omaakin, esim. herkut, mutta niitäkin ostetaan tasapuolisesti kaikille halukkaille.
Uusperheissä ihan yleistä. Ettei jonkun toisen lapset yritä lokkeilla.
No ei tosiaan kyllä erotella.Tiettyjä tuotteita kuten esim.soijamaito ja kaurajogurtit on tarkoitettu allergiselle lapselle.Samoin myös laktoosittomat tuotteet on tarkoitettu miehelle.Tosin nykyisin ostan kaikki maitotuotteet laktoosittomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kummallinen keskustelu. Meillä on yhteiset rahat ja ruuat. Mutta hedelmiä meillä on aina tarjolla runsaasti, ja ne on juuri niitä, mistä lapsille sanotaan, että niitä saa aina ottaa. Ja mieluummin lapsille napsittavaksi hedelmiä, kuin jotakin leipää tai makeaa jogurttia."
Mahtaakin olla tosi mukaaa viettää perheen yhteisiä ruokahetkiä kun kummatkin katatte pöytään omaa ruokaanne. - Lapsille sitten varmaa annetaan molempien ruuista ne osat, mitä kumpikin haluaa antaa. - Tänään äiti antaa lapselle pari perunaa ja kolme salaatin lehteä ja isä jokaiselle lapselle makkaran ja hieman ketsuppia. - - Kyllä vaan meillä, vaikka osa perheenjäsenistä on ruoka-rajoitteisia ollaan pyritty syömään yleensä kaikki samaa ruokaa. - Välipalat voi sitten vaihdella.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään! Hullu ajatuskin mutta ystäväperheissä kyllä tiedetään kenen sohva tai tv on;D
Me olemme perhe ja kaikki on yhteistä
Hieman ohis kun ruuasta kyse. Tämä on kyllä yleistä että telkka ja tietsikka on miehen ja hän puhuu niistä ominaan ja nainen vaikka astioista jotka on ostanut että minun astiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sun-mun-ja-lasten -ruuat kaikki erikseen. Ei ole koskaan ollut ongelma, kaikki saa tarpeeksi ruokaa eikä koskaan tule ikävää yllätystä, että ruuanlaittoon tarvittava ainesosa olisi syöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Ajattelet tän nyt jotenkin todella monimutkaisesti (mutta monimutkainen on toi teidän "itse ostamia ruokia saa syödä niin paljon kuin haluaa" - paitsi lapset).
Kasvaako teillä ympäri vuoden noita omenia puissa?
Meillä on aina hedelmiä tarjolla, ne menevät aina kaikki. Aina ei ole ananaksia tai avocadoja tai kiiwejä, hedelmiä vaihdellaan kauden ja tarjoustenkin mukaan ja mökiltä tulee varmaan tänä syksynä laatikollinen omenia ja ämpärillinen luumuja. Mutta hedelmiä on aina. Kolmen lapsen perheessä niitä menee aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla. Tietty jos teillä on tosi pienet lapset ja et osaa vielä yhtään ajatella mitä he haluaisivat syödä ja tarvitsevat ja kauppa on tosiaan jossain hornan tuutissa, niin sitten on pakko varmaan suunnitella se viikko jokaisen syödyn banaanin tarkkuudella. Jotenkin itselle on 15 vuoden aikana kehittynyt sellainen käsitys, mitä menee ja kuinka paljon. ja myös että kuka tykkää mistäkin hedelmästä ja osaan mitoittaa sen määrän niin, ettei mun tartte toimia jätemyllynä. Ja kaupat on lisäksi lähellä, jos joku on syönyt viimeisen tilkan maustamatonta jugurttia (jota meillä kuluu paljon), niin ei ole ongelma käydä ostamassa sitä lisää. Näin ei tarvii olla "sun ja mun" ruokia, vaan ihan yhteiset ja yhdessä tehdäään ruoka yhteisistä aineksista ja myös improvisoidaan.
Missäpäin Suomea on tähän aikaan vuodesta jo kypsiä omenoita puissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Ajattelet tän nyt jotenkin todella monimutkaisesti (mutta monimutkainen on toi teidän "itse ostamia ruokia saa syödä niin paljon kuin haluaa" - paitsi lapset).
Kasvaako teillä ympäri vuoden noita omenia puissa?
Meillä on aina hedelmiä tarjolla, ne menevät aina kaikki. Aina ei ole ananaksia tai avocadoja tai kiiwejä, hedelmiä vaihdellaan kauden ja tarjoustenkin mukaan ja mökiltä tulee varmaan tänä syksynä laatikollinen omenia ja ämpärillinen luumuja. Mutta hedelmiä on aina. Kolmen lapsen perheessä niitä menee aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla. Tietty jos teillä on tosi pienet lapset ja et osaa vielä yhtään ajatella mitä he haluaisivat syödä ja tarvitsevat ja kauppa on tosiaan jossain hornan tuutissa, niin sitten on pakko varmaan suunnitella se viikko jokaisen syödyn banaanin tarkkuudella. Jotenkin itselle on 15 vuoden aikana kehittynyt sellainen käsitys, mitä menee ja kuinka paljon. ja myös että kuka tykkää mistäkin hedelmästä ja osaan mitoittaa sen määrän niin, ettei mun tartte toimia jätemyllynä. Ja kaupat on lisäksi lähellä, jos joku on syönyt viimeisen tilkan maustamatonta jugurttia (jota meillä kuluu paljon), niin ei ole ongelma käydä ostamassa sitä lisää. Näin ei tarvii olla "sun ja mun" ruokia, vaan ihan yhteiset ja yhdessä tehdäään ruoka yhteisistä aineksista ja myös improvisoidaan.
Mitä teet, kun lapsi haluaa banaaneja, mutta tarjolla on vain omenoita? Lähdetkö kauppaan ostamaan banaaneja vai sanotko, että ota omenoita? Sama juttu banaanikakun kanssa: tarjolla on omenoita, ei banaaneja. Ne viimeksimainitut on menossa kakkuun, ei välipalaksi. Mutta palstan mukaan se ei sovi, olisi pitänyt olla lapsille banaaneja, jos niitä halutaan. Miksi ihmeessä?
Ei todellakaan. Ei lapsuudenkodissa, ei vanhempieni nykyisissä liitoissa, ei mun kotona mieheni kanssa. Ei, ei ja ei. Joku erikoisjuttu saattaa olla mun tai sun, mut pääsääntöisesti kaikki on yhteistä. Ja noi erikoisjututkin on siksi mun tai sun, kun mä en esimerkiksi juo kaljaa, niin kaikki kaljat kaapissa on miehen. Tai mieheni ei tykkää Kallen mätitahnasta, joten se on mun. Sen sijaan ei mitään käryä kumpi osti mätitahnan tai kenen palkasta laitettiin sivuun kaljarahat.
Vanhempieni luona, molempien, saan mennä ihan omin nokkineni jääkaapille, ja ottaa sieltä, mitä löydän. Tämän usein sanovat jo heti ovella kun olen sisälle astumassa: "Onko nälkä? Ai ei just nyt. No ota kaapista mitä löydät, siellä on sitä ja tätä ja viiniäkin vissiin, senkus syöt pois, mikä maistuu." Osaan tietty myös katsoa sillä silmällä, että jos on jotain erikoista, niin kysyn, että oliko tämä tarkoitettu johonkin spesiaalijuttuun, ettei esim. seuraavan päivän ruoanlaitto mene mun nälkäni takia vituiks. Vaikka eipä senkään suhteen ole koskaan tullut sanomista, jos vaikka vähän "väärin" onkin syönyt. Saahan niitä korvaavia tuotteita kaupasta.
Kummallista tuollainen mun-sun -jaottelu, jos jauhoista lähtien on eri tavarat. Onko teillä siis kaksi jauhopussia kaapissa? Miten saatte kaikki jauhot kulutettua? Jos toinen paistaa sämpylöitä omista jauhoistaan, niin eikö toinen saa maistaa? Mites lastenruoat? Ostatteko tasan tarkkaan puoliksi, vai onko sentään niihin joku yhteisbudjetti?
Näin syntyvät av-legendat!
Kun nuoriso vuosikymmenien päästä kyselee, mistä se ihmisten luokittelu banaanikakkutyypeiksi oikein on peräisin, voitte ylpeänä kertoa tavanneenne aidon ja alkuperäisen Banaanikakkusen.
I was there too! :D
Alue: Aihe vapaa
Minä olen kyllä tuon banaanikakkutyypin kanssa samoilla linjoilla. Jos/etenkin kun on pieni perhe, pitää oikeasti laskea suht tarkkaan mitä kaupasta ostaa, ettei ruokaa mene hukkaan. Me käydään miehen kanssa kerran viikossa kaupassa, ja todellakin lasketaan esim. kuinka monta rahkaa tai banaania pitää ostaa että ne riittää mutta ei jää yli. Syömme tiettynä aikoina eikä kumpikaan napsi ruokaa miten sattuu, joten on helppo laskea että esim. viikossa menee 3 banaania ja 4 purkkia raejuustoa.
Jonkin rahkapurkin kanssa ei tietysti ole niin yhden päälle kun ne säilyy, mutta esim. banaanien kanssa tarkempaa kun ne ei kyllä hyvänä säily viikkoa. Ei siis voi ostaa x määrää ylimääräistä, kun silloin ehtii pilaantua. Myös muut (tuore)tarvikkeet on AINA jotain tiettyä tarkoitusta varten ostettu, esim. "tämä jauheliha on lauantaille ja tämä suikalepaketti sunnuntaille". Ei voi ostaa summittaista määrää tarjousjauhelihaa, koska se jäisi käyttämättä (paitsi jos tarkoituksena on alunperinkin pakastaa se, toki). Eikä toinen tietenkään vastaavasti voisi kysymättä paistaa lihoja välipalaksi, koska sitten jäisi lauantaina tai sunnuntaina syömättä.
Asia olisi varmaan eri, jos on iso perhe ja/tai käydään useammin kaupassa. Silloin voinee ostaa vaan "jotain ja jonkin verran", eikä voi/tarvitse niin tarkkaan laskea paljonko mitäkin kuluu.