Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Olemme kotona vain kaksin, mieheni ja minä. Emme erottele. Joskus voi olla joku tuote, joka on selvästi miehen, esim. joku vahva juusto, johon en pakollakaan koskisi ;-)
Jotain voi olla varattu jonkun tietyn ruoan laittoon. Tai sitten vaikkapa evääksi. Yleensä aina kysytään toiselta, voiko syödä jonkun jutun loppuun vai haluaisiko toinenkin sitä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti.
Se esikoisen tyttöystävä on varmaan normaalista perheestä.
Ei erotella. Meillä on yhteiset tilit ja sieltä maksetaan kaikki ostokset. Myös omilla ja miehen vanhemmilla on yhteiset rahat
En ihmettele jos joku saa elinikäisen trauman johonkin ruokaan, jos vaikka juustonpaloja lasketaan. Ymmärrän kun on suursyömäri perheessä että jääkaappi lukitaan, en muutoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti.
Saako lapsi tässä tilanteessa syödä banaania? vai ostetaanko hänellekin ns. omat korvamerkityt ruoat - jauhelihat ja välipalabanaanit.
Ei lapsi saa banaaneja, jos ne on ostettu kakkua varten. Lapsi voi mennä puutarhaan ja ottaa puusta omenoita tai viinimarjoja. Lapselle tekee ihan hyvää huomata, että kaikkea ei saa, mitä silmillä näkee.
Nyt on kyllä niin erikoinen järjestely teidän perheessä, että en voi kuin ihmetellä. Sääliksi käy lapsia ja esikoisen tyttöystävää. Ruokaa on, mutta sitä ei saa syödä ilman lupaa. Ja hedelmiä saa syödä vain loppukesästä, kun niitä sattuu pihalla kasvamaan. Tosin epäilen vähän, että huutia siitäkin tulisi, jos menisi niihin omenoihin tai viinimarjoihin koskemaan, eiköhän nekin ole jo varattu mehun keittoon ja hilloiksi tai kummin kaiman omenapiirakkaan.
No kyllä minä ymmärrän että harmittaa, jos just jotain leivontaan tms varten hankitut jutut onkin syöty, kun pitäis alkaa leipoa. Oli sitten banaania tai vaikka jotain tiettyä tuorejuustoa. Mutta pitäisi kai sitä sen verran olla kommunikaatiota perheessä, että kerrotaan jos jotain ei nyt tällä kertaa saa syödä, ja lapset voi sitten kommunikoida kavereilleen asian myös? Ja banaania voinee ostaa pari ylimääräistä että niitä voi syödäkin.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on joitain spesifejä juttuja, joita syön terveyssyistä, niin ohjeistan kyllä muita.
Usein ostan myös esim. jäätelöt aikuisille ja lapsille erikseen, mutta sitten lapset syö ensin minun jäätelöt ja sen jälkeen vasta omansa, koska tietävät etten kuitenkaan niiden mehujäitä syö.
et saa omia kakaroitasi kuriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan varma oliko lapsuudenkodissani tällaista "erottelua", mutta aika vahvana siellä eli ajatus, ettei asioita saanut ottaa ilman lupaa. Siis tyyliin koulun jälkeen sai syödä kyllä leipää tms. välipalaksi, mutta esim. pakastimesta ei saanut ottaa jäätelöä omin lupinensa.
Olinkin todella yllättynyt, kun poikaystäväni vanhemmilla kaikki ruoka on ns. vapaata riistaa. Kaikki herkut, jäätelöt, pullat, karkit, ym.ym, sinne vaan valitsemaan. Meille ostettiin vaikka pullaa vain ja ainoastaan jotain tarkoitusta varten, oli vieraita tulossa tai jotain vastaavaa. Mutta poikaystäväni perheessä ostetaan esim. irtojäätelöitä (siis puikkoja ja tuutteja) erilaisia paljon kerralla, ja sitten niitä saa jokainen syödä kun huvittaa. Minulle on todella, todella vaikea suhtautua tähän, koska se ajatus, että "muillekin pitää jäädä" on niin vahvana selkärangassa.
Minusta tuo on hyvä,ettei ilman lupaa saa ottaa jäätelöä tai muita herkkuja. Vanhempi on vastuussa alaikäisen terveydestä ja pikkulapsi kun ottaa karkkia ja muuta milloin vain, niin kohta on hampaat pilalla ja paino nousee. Lapsiperheessä erillinen karkkipäivä on hyvä :).
Kääk, täällä kyllä saa huomata, kuinka outoja ihmiset on, pestään jauhelihaa, hammasharjaa ei pidetä kylppärissä, ruuat erotellaan, mitä ihmettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotellaan kyllä hyvin tarkasti mutta vain allergioiden takia. Toinen kalaton, maidoton ja gluteeniton ja se aiheuttaa paljon erittelyä. Onneksi kaikissa ruoka-aineryhmissä ei sentään moista tarvita.
Itse ajattelin aluksi, että ilman muuta ruoat ostetaan puoliksi. Meillä oli exäni kanssa järjestely, että vuoroviikoin ostetaan ruoat. Ostin usein tarjouksista ruokaa pakastamiseen, säilykkeitä ja kuivatavaraa. Vaimoni omalla vuorollaan tyhjensi kaapit ja pakastimen. Pitemmän päälle alkoi ärsyttämään lokkeilu. Suuttui kun kehotin ostamaan pakastimesta ottamiaan ruokia pakastimeen takaisin. Jotkut ajattelevat, että yhteistalous tarkoittaa sitä, että siinä siipeillään mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa asioista on yhteisiä ja niistä tehdään yhdessä ruokaakin, muutamia poikkeuksia toki on: leivänpäällystät, herkut ja hedelmät; kumpikin tykkää osin erilaisista osin samoista joten kumpikin ottaa omansa kaupasta (ostokset tehdään yhteiseltä tililtä, ja kumpikin on järkevä rahankäyttäjä, joten rahaa ei tarvitse sen kummemmin laskea).
Päällekkäisten mieltymysten kanssa ongelmana on lähinnä syöntinopeus, itse syön herkut melko heti (tyylin karkkipäivä) ja olen sitten loppuviikon ilman, puoliso syö saman määrän pitkin viikkoa pienissä erissä. Tästä syystä kummallakin on omat paketit ja toisen pakettiin ei kosketa ellei "omistaja" ilmoita että saa syödä, jos esim meinaa mennä vanhaksi.
Sitten jos menee jostain syystä syömään toisen ruoat, niin syöjä (yleensä minä) hankkii uudet syötyjen tilalle ensitilassa, viimeistään seuraavana päivänä (ja siihen voi taas käyttää tuota yhteistä tiliä) siten että omistaja ei välttämättä edes huomaa asiaa.
Se on se kauppaan lähdön epämukavuus, joka on tässä systeemissä rajoittava tekijä.
Meidän kaksihenkisessä perheessä erotellaan kaikki muu paitsi lämmin ruoka. Keliakian ja herkän vatsan takia samat ruoat ei käy molemmille. Meillä on myös erilaiset maut joten olisi tylsää jos pitäisi syödä samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on jo aikaa, mutta vanhempani pitivät palkkarahansa erillään. Isä maksoi laskut ja asunnon. Äiti maksoi ruoat koko perheelle ja lapsille vaatteet ynnä muut. Kaikki, mitä isä maksoi oli hänen, ja äiti oli tuhlannut kaikki rahansa.
Varsinainen perhehelvetti, jossa isä saattoi heitellä jääkaapissa tuorekelmussa olevan juuston pitkin seiniä ja huutaa ettei hänen jääkaappiinsa saa laittaa tuorekelmuun käärittyä juustoa. Kyllä niitä kummallisia raha ja omistuskäsityksiä on ollut aikaisemminkin, mutta yleensä ne heikommat osapuolet häpeävät tilannetta enemmän kuin se itseoikeutettu päsmäri.
mikae_riivaa kirjoitti:
täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen suomalaisia, kun joka helvetin pizzamausteen palanen pitää kirjata Exceliin ja litata kulut tasan. Mie olen toisen, ei-niin-individuaalisen kulttuurin mukana kasvaessa tottunut siihen että ruoka on yhteistä ja toisia kunnioitetaan niin, ettei ahmita enempää kuin oma osuus. Aika tasaa epätasaisuudet ja ongelmien sattuessa niistä voidaan keskustella. Joskus kumppani on valittanut, kun olen juonut enemmän kuin puolet yhteisistä limuista tai kaljoista ja vastaavasti itse olen pettynyt, kun aamuksi säästämäni pullanpala on syöty yöllä. Mutta siitä on selvitty!
Monella jolla on omia ruokia ja useitakim syömisiä jaetaan, en usko että kyse on juurikaan rahasta. Meillä ei ainakaan. Meille on miehen kanssa ihan sama kumpi maksaa ja mitä, koska se on nimenomaan sitä yhteistä parisuhdetta. Mutta toisen huomioiminen ja kunnioitus kohdistuu aina yksilöön, myös parisuhteessa ja näin ollen huomioidaan puolin ja toisin aika tarkastikin että en syö miehen mokkapaloja tai hän ei juo mun limsaa tai mitä tahansa. Perusjutut on yhteisiä, kuten mausteet, voi, maito, juusto ja tuotteet jotka ovat yhteisiksi yhdessä olon aikana ja yhteisymmärryksen kautta vakiintuneet. Kuten vaikka kurkku tai tomaatti jne. Mutta molemmilla on reissua ja kaikenmaailman harrastusta ja menoa että molempien ruokatarpeet ja tottumukset vaihtelee päivittäin tosi paljon ja olisi outoa esim. ostaa kaupasta yhteiset ruuat kun mies on työmatkalla ja odottaa hänen sitten kotiin palattuaan heti menevän kauppaan ostamaan meille yhteisiä ruokia, juuri kun olenkin lähdössä koko päiväksi töihin/harrastukseen jossa on ruuat koko päiväksi. Ja itselläni tulee kausia jolloin olen vaikka tosi koukussa johonkin ruokaan jota syön 3 viikkoa putkeen tai hurahdan johonkin hedelmään tms jota syön päivätolkulla ja miehellä on paljon omia juttujaan. Monesti joku kiva herkku kuuluu vaikka omaan rentoutumishetkeen arjen keskellä ja olisi outoa syödä miehen berliinimunkki, jonka tiedän hänen ostaneen kahvin seuraksi. Tykätään kunnioittaa toista ja ottaa huomioon näissä pienissäkin asioissa.
Hyi yökötys. Tuo ei ole tervettä. Eikä parisuhde.
Jännä ilmiö miten jotkut kokee ruuan erottelemisen jotenkin todella outona tai vääränä tapana. Itse ainakin ajattelen että kukin tyylillään ja mun mielestä on ihan yhtä ok että kaikki ruoka on yhteistä tai sitten että on omia ruokia. Okei, myönnän että mausteiden ja jauhojen erotteleminen on ehkä vähän erikoista.
Mutta yllätyin miten tunteella moni tähän suhtautuu, kun sen erikoisemmasta asiasta ole kyse. Kun kuitenkin vaikkapa vaatteet ja henkilökohtaiset hygieniatavaratkin on ihan jokaisen omia ja se on ihan ok ja normaalia. Ja moni muukin harrastusväline jne. Mikä ruuassa on niin poikkeuksellista että sen erotteleminen on outoa, mutta on normaalia olla vaikka omat deodorantit. Mietin vaan 😅
Ei erotella ja tuntuu järjettömältä ajatuksenakin.
Ainoa poikkeus on se, jos joku tuo ruokaa oman erikoisruokavalionsa vuoksi, evääksi tai jonkun muut erikoisemman syyn vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Jännä ilmiö miten jotkut kokee ruuan erottelemisen jotenkin todella outona tai vääränä tapana. Itse ainakin ajattelen että kukin tyylillään ja mun mielestä on ihan yhtä ok että kaikki ruoka on yhteistä tai sitten että on omia ruokia. Okei, myönnän että mausteiden ja jauhojen erotteleminen on ehkä vähän erikoista.
Mutta yllätyin miten tunteella moni tähän suhtautuu, kun sen erikoisemmasta asiasta ole kyse. Kun kuitenkin vaikkapa vaatteet ja henkilökohtaiset hygieniatavaratkin on ihan jokaisen omia ja se on ihan ok ja normaalia. Ja moni muukin harrastusväline jne. Mikä ruuassa on niin poikkeuksellista että sen erotteleminen on outoa, mutta on normaalia olla vaikka omat deodorantit. Mietin vaan 😅
Eikö sinun kotonasi koskaan syödä yhdessä samaa ruokaa? Se tekee ruuasta poikkeuksellisen, että aika usein perheessä syödään samaa ruokaa, ja samaan aikaan. Harvemmin koko perhe yrittää tunkea samaan vaatteeseen, jos sellaiseksi ei lasketa telttaa.
Harvemmin kukaan iholleen ruokaa levittää niin kuin deodoranttia. Harrastusvälineissä voi olla sellaisia ominaisuuksia, että ne eivät ole muille perheenjäsenille sopivia vaikka samaa harrastaisivat , esim. ratsastuskypärät tai luistimet.
Sinusta on varmaan on outoa, että meidän perheessä on pesuhuoneessa yhteiskäytössä olevia aineita, jopa hammastahnaa. Harjat ovat sentään jokaisen omat.
No ei todellakaan. Olemme perhe ja kaikilla sama elintaso.