Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Paras ketju pitkään aikaan. Piristi kivasti sadepäivää. Ja en voi enää ostaa banaaneja etten nauraisi 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saiturin vaimo kirjoitti:
Meillä on pakko jaotella, koska mies ei muuten ostaisi ainuttkaan ruoka-ainetta vaan minä maksaisin KAIKEN. Maksan muutenkin asuntomenot, veden, sähkön, auton... mies mielellään maksattaisi myös omat ruokansa. Käyttää rahansa sitten tupakkaan ja omiin harrastuksiinsa.
Alussahan ostin, maksoin ja valmistin kaiken ruuan. Puolentoista vuoden maksum iehenä olon jälkeen lopetin. No, raivokohtaushan siitä tuli. Olen kuulemma pihi ja hän kuolee nälkään kun en voi ostaa hänen ruokia.
Jatkoin vain omien ruokieni ostamista ja hän saattoi olla päiväkausia syömättä. Nykyään ostaa itselleen välttämättömiä ruoka-aineita ja halvimpia mitä löytyy. Joudun myös tarjoamaan hänelle esim. lettuja kun paistan niitä ison läjän ja puuroista hän syö myös muunmuassa.
Ja kyllä- melkein joka päivä on mielessä, että yksin asumalla pääsisin helpommalla! Harkitsen eroa koko ajan. En tiennyt että miehen kanssa eläminen on yhtä kuin miehen elättäminen :(
Vaihtamalla paranee.
Vierailija kirjoitti:
Erotellaan jotain ruokia. Käydään yhdessä kaupassa ja kumpikin saa laittaa kärryyn mitä haluaa. Jos ostetaan vaikka mehua, niin litra kummallekkin. Jos ei ole omia purkkeja, niin käy sillä tavalla että mies ehtii juoda molemmat purkit ennen kuin saan tippaakaan. Jos mies juo omansa heti niin saa odotella seuraavaan kauppareissuun. Saa luvan kanssa juoda minun purkistani.
Kovin montaa purkkia ei saada kerralla tuotua kaupasta kun ei ole autoa. Siksi säännöstely.Rautalangasta olen joutunut vääntämään, että ilmoitus jos syö/juo jotain loppuun. Sitten osaan varautua eikä tarvitse jääkaappia avatessa ihmetellä että mitäs sitä nyt syödään kun toinen on mitään sanomatta tyhjentänyt kaappia. Kun teen ison satsin riisiä ja kastiketta, oletan että siitä riittää huomisen lounaalle. Yllätyksiä on tullut vastaan kun seuraavana päivänä ei olekaan mitään jäljellä. Mies syönyt "iltapalaa" kun olen itse ollut jo nukkumassa. Pitänyt sitten erikseen sanoa että älä syö tätä kaikkea kun tästä on tarkoitus syödä vielä huomenna.
Jos kaikki olisi "vapaata riistaa" niin en ikinä saisi syödäkseni kun mies olisi aina tyhjentänyt kaikki kaapit loppuun. Pakko tehdä varauksia ruokiin. Ja mies siis todella hoikka, ei todellakaan mikään ylipainoinen ahmija. Tarvitsee vaan niin hitosti ruokaa.
Herkut on myös omat. Kumpikin ostaa mitä tykkää, mutta ilman lupaa ei saa ottaa toisen suklaata yms.
Kaiken jakaminen toimii perheissä/parisuhteissa joissa osataan ottaa muutkin huomioon. Toimii silloin kun kukaan ei yksin rohmua kahta purkillista mehua eikä maksatuta toisella kaikkia ruokatarvikkeita aina. Lainaamani viestin mies ei selvästikään osaa ottaa muita huomioon.
Ymmärrän kyllä myös, että esim opiskelijatalouksissa ruokamenot maksetaan itse. Miehet vaan usein syö huomattavasti enemmän ja kun rahaa ei ole niin siitä on tarkka.
Kaikille banaanin kanssa säätäjille ja säännöstelijöille: BANAANIN VOI PAKASTAA! Valmiita palasia on kätevä ottaa smoothieihin, jogusrttiin/rahkaan tai leivontaan pakkasesta tarvittava määrä.
Yhteiset on ruuat ja kaikkea saa syödä ellei erikseen ilmoitetta että tämä x on sitä ja tätä varten. Ruokaa en kestä heittää pois, joten silloin jos jotain on menossa vanhaksi, niin muutan keskenkaiken ruokasuunnitelmaa tai teen kohta vanhaksi menevistä aineksista jotain iltapalaa/välipalaa, jos pakastaminen ei onnsitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran tälle banaanikeskustelulle. Mies ostaa mulle kaupasta välipalabanaanit jos tietää että olen tulossa kylään ja minä vastavuoroisesti ostan hänelle iltapalarahkat ja syödään toistemme jääkaapeista ihan vapaasti. Eikä edes asuta yhdessä. Miksi tehdä elämästä niin vaikeaa...
Ei toista ihmistä voi pakottaa jakamaan jos hän ei halua. He tekevät elämästä vaikeaa. Ohiksena että menkää Mieheni sisko on idiootti-ketjuun sanomaan että pitää osata jakaa vaikka kesämökitkin niin saatte raivon päällenne 😆
En ole jaksanut lukea kesämökkikeskustelua. Ohiksena silti sanoisin, että on siinä aika suuri ero jakaako kumppanin ja puolison kanssa margariinirasian, jauhopussin ja banaanin vai siskon ja kälyn kanssa kesämökin.
On joo, mutta hassua kuinka täällä saarnataan melkein kommuuniasumisen puolesta ja kaikkien pitäisi jakaa kaikki ja siinä ketjussa ollaan ihan erimieltä että mitään omaa ei pidä jakaa yhtään. Siis ikinä ei tällä palstalla tiedä miten käy 😂
Ööö, tässä puhutaan perheistä = puolisoista lapsineen. En ole ikinä tajunnut perhe-elämän olevan kommuuniasumista vaikka kaikki olisikin yhteistä. Moni on sanonut tuollaisen sun ja mun margariinit -meiningin kuuluvan kämppiselämään ja ymmärrystä löytyy myös esim. opiskelijatalouksiin ja vasta tavanneisiin, että nainen ostaa omat hedelmänsä ja mies omat lihansa. Oudoksi yhtälön tekee se, kun kuvaan astuu lapsia.
Minäkään en ole lukenut mökkiketjua, mutta vaikka meillä kaikki ruoka on kotona kaikkien saatavilla, niin suvun mökillä asiat ostetaan suurinpiirtein tasan eri perheiden kanssa. Ei kuitenkaan ryppyotsaisesti nimikoimalla maitotölkkejä sielläkään, vaan että jos aterialla lapset juovat meidän perheen ostamaa maitoa, kun se nyt on lähimmässä mökissä just sopivasti ulottuvilla, niin seuraavalla aterialla veljen vaimo tuo sen maidon heidän mökistään. Ei ole myöskään omia vessapaperirullia eri perheille huussissa, eikä jokaisella jauhopussia kaapissa. Jos siskon lapset ovat meidän mökissä tekemässä jotain ja on välipalan aika, ihan varmasti tarjoan myös heille välipalaa. Se joka huomaa jotain puuttuvan, ostaa kauppareissulla. Ei tarvii riidellä eikä ihmetellä jokaisen sentin perään, menee luontaisesti tasan ja osataan keskustella. "Hei, mä ostin viime viikolla pesuainetta ja nyt huuhteluaine on loppu, viitsitkö tuoda jos ootte menossa kauppaan."
Öööööööööö, itsellesi. Ei apeella ole lapsia ja oliko avopuoliso vai aviomies. Ja hän kysyi onko kellään muulla niin eiköhän se koske kaikkia. Aika syrjivä toi asenne että vain puolisot ja lapset kyseessä. Taisi jopa vanhempien luona ruuan jakamisesta kysyä tuo aloitus. Voi vitun vittu kun ootte niin tikku perseessä joka ketjussa 😂😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lähtökohtaisesti kaikki jääkaapissa on yhteistä, mutta jotkut ruoat on "omia". Esim minä olen kasvissyöjä ja jos jääkaapista löytyy paljon erilaisia kasviksia tms niin mies ei käytä niitä koska voi olettaa mun tekevän niistä jonkun "oman" ruuan. Tehdään paljon yhdessä ruokaa, erilaisia patoja ja laatikoita mistä syödään monta päivää, molemmille aina omat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran tälle banaanikeskustelulle. Mies ostaa mulle kaupasta välipalabanaanit jos tietää että olen tulossa kylään ja minä vastavuoroisesti ostan hänelle iltapalarahkat ja syödään toistemme jääkaapeista ihan vapaasti. Eikä edes asuta yhdessä. Miksi tehdä elämästä niin vaikeaa...
Ei toista ihmistä voi pakottaa jakamaan jos hän ei halua. He tekevät elämästä vaikeaa. Ohiksena että menkää Mieheni sisko on idiootti-ketjuun sanomaan että pitää osata jakaa vaikka kesämökitkin niin saatte raivon päällenne 😆
En ole jaksanut lukea kesämökkikeskustelua. Ohiksena silti sanoisin, että on siinä aika suuri ero jakaako kumppanin ja puolison kanssa margariinirasian, jauhopussin ja banaanin vai siskon ja kälyn kanssa kesämökin.
On joo, mutta hassua kuinka täällä saarnataan melkein kommuuniasumisen puolesta ja kaikkien pitäisi jakaa kaikki ja siinä ketjussa ollaan ihan erimieltä että mitään omaa ei pidä jakaa yhtään. Siis ikinä ei tällä palstalla tiedä miten käy 😂
Ööö, tässä puhutaan perheistä = puolisoista lapsineen. En ole ikinä tajunnut perhe-elämän olevan kommuuniasumista vaikka kaikki olisikin yhteistä. Moni on sanonut tuollaisen sun ja mun margariinit -meiningin kuuluvan kämppiselämään ja ymmärrystä löytyy myös esim. opiskelijatalouksiin ja vasta tavanneisiin, että nainen ostaa omat hedelmänsä ja mies omat lihansa. Oudoksi yhtälön tekee se, kun kuvaan astuu lapsia.
Minäkään en ole lukenut mökkiketjua, mutta vaikka meillä kaikki ruoka on kotona kaikkien saatavilla, niin suvun mökillä asiat ostetaan suurinpiirtein tasan eri perheiden kanssa. Ei kuitenkaan ryppyotsaisesti nimikoimalla maitotölkkejä sielläkään, vaan että jos aterialla lapset juovat meidän perheen ostamaa maitoa, kun se nyt on lähimmässä mökissä just sopivasti ulottuvilla, niin seuraavalla aterialla veljen vaimo tuo sen maidon heidän mökistään. Ei ole myöskään omia vessapaperirullia eri perheille huussissa, eikä jokaisella jauhopussia kaapissa. Jos siskon lapset ovat meidän mökissä tekemässä jotain ja on välipalan aika, ihan varmasti tarjoan myös heille välipalaa. Se joka huomaa jotain puuttuvan, ostaa kauppareissulla. Ei tarvii riidellä eikä ihmetellä jokaisen sentin perään, menee luontaisesti tasan ja osataan keskustella. "Hei, mä ostin viime viikolla pesuainetta ja nyt huuhteluaine on loppu, viitsitkö tuoda jos ootte menossa kauppaan."
Tuo ei kyllä nyt käy että puolisot+lapset=perhe on sinun ainoa mahdollinen yhtälö. Perheitä on kaikenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran tälle banaanikeskustelulle. Mies ostaa mulle kaupasta välipalabanaanit jos tietää että olen tulossa kylään ja minä vastavuoroisesti ostan hänelle iltapalarahkat ja syödään toistemme jääkaapeista ihan vapaasti. Eikä edes asuta yhdessä. Miksi tehdä elämästä niin vaikeaa...
Ei toista ihmistä voi pakottaa jakamaan jos hän ei halua. He tekevät elämästä vaikeaa. Ohiksena että menkää Mieheni sisko on idiootti-ketjuun sanomaan että pitää osata jakaa vaikka kesämökitkin niin saatte raivon päällenne 😆
En ole jaksanut lukea kesämökkikeskustelua. Ohiksena silti sanoisin, että on siinä aika suuri ero jakaako kumppanin ja puolison kanssa margariinirasian, jauhopussin ja banaanin vai siskon ja kälyn kanssa kesämökin.
On joo, mutta hassua kuinka täällä saarnataan melkein kommuuniasumisen puolesta ja kaikkien pitäisi jakaa kaikki ja siinä ketjussa ollaan ihan erimieltä että mitään omaa ei pidä jakaa yhtään. Siis ikinä ei tällä palstalla tiedä miten käy 😂
No on se ihan eri asia saman talouden kesken jakaa, kuin muitten perhekuntien, ja se että mitä jakaa, onko se ruokaa mitä koko porukka kuitenkin syö, vai joku kallis rakennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Ajattelet tän nyt jotenkin todella monimutkaisesti (mutta monimutkainen on toi teidän "itse ostamia ruokia saa syödä niin paljon kuin haluaa" - paitsi lapset).
Kasvaako teillä ympäri vuoden noita omenia puissa?
Meillä on aina hedelmiä tarjolla, ne menevät aina kaikki. Aina ei ole ananaksia tai avocadoja tai kiiwejä, hedelmiä vaihdellaan kauden ja tarjoustenkin mukaan ja mökiltä tulee varmaan tänä syksynä laatikollinen omenia ja ämpärillinen luumuja. Mutta hedelmiä on aina. Kolmen lapsen perheessä niitä menee aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla. Tietty jos teillä on tosi pienet lapset ja et osaa vielä yhtään ajatella mitä he haluaisivat syödä ja tarvitsevat ja kauppa on tosiaan jossain hornan tuutissa, niin sitten on pakko varmaan suunnitella se viikko jokaisen syödyn banaanin tarkkuudella. Jotenkin itselle on 15 vuoden aikana kehittynyt sellainen käsitys, mitä menee ja kuinka paljon. ja myös että kuka tykkää mistäkin hedelmästä ja osaan mitoittaa sen määrän niin, ettei mun tartte toimia jätemyllynä. Ja kaupat on lisäksi lähellä, jos joku on syönyt viimeisen tilkan maustamatonta jugurttia (jota meillä kuluu paljon), niin ei ole ongelma käydä ostamassa sitä lisää. Näin ei tarvii olla "sun ja mun" ruokia, vaan ihan yhteiset ja yhdessä tehdäään ruoka yhteisistä aineksista ja myös improvisoidaan.
Mitä teet, kun lapsi haluaa banaaneja, mutta tarjolla on vain omenoita? Lähdetkö kauppaan ostamaan banaaneja vai sanotko, että ota omenoita? Sama juttu banaanikakun kanssa: tarjolla on omenoita, ei banaaneja. Ne viimeksimainitut on menossa kakkuun, ei välipalaksi. Mutta palstan mukaan se ei sovi, olisi pitänyt olla lapsille banaaneja, jos niitä halutaan. Miksi ihmeessä?
Älä nyt takerru noihin banaaneihin, on ihan ymmärrettävää että erottelet ne banaanikakkuun tulevat banaanit, joten peace. Sanoit itse, että teillä ei puhuta ruoasta ja ostatte kukin omat ruokanne ja omia ruokia saa syödä. Tämä oli se omituinen osa tuossa. Jos meillä on ostettu banaaneja banaanikakkuun, niin teen selväksi, että nämä on sitten banaanikakkuun. Sanon sen ääneen, eli keskustelen ruoasta niin mieheni kuin lasteni kanssa ja kas, he ymmärtävät että nyt just noihin banaaneihin ei saa koskea, koska YLEENSÄ lähes kaikissa tilanteissa kaikki mitä on ostettu on tarkoitettu syötäväksi, ei niin, että tossa on nyt isän päärynät ja äidin jugurtit, isän jauheliha ja äidin kanasuikaleet ja tuossa on nyt määritelty meille välipala, isän ostama jugurtti ja äidin ostama mandariini.
Ja ei, en lähde ostamaan banaaneja, vaan siinä tilanteessa lapset syövät omenia tai jotain muita hedelmiä ja on myös tilanteita, että hedelmät ovat tyystin loppu. Silloinkaan niitä ei siltä seisomalta lähdetä ostamaan lisää, mutta seuraavalla kauppareissulla kyllä täydennetään hedelmäastia täyteen erilaisilla hedelmillä. Mutta erona siis se, että jos esillä on banaaneja tai omenoita, niitä saa syödä ajattelematta onko ne isän vai äidin vai tarkoitettu tädin banaanikakkuun tai sedän omenapiirakkaan.
Meillä lapsille on pienestä pitäen opetettu, että mitä tahansa ruokaa ei syödä. Toisille se "kielletty" on jäätelö pakastimessa, meillä taas se ruoka, joka ei ole ruokapöydässä tarjolla. Napostelu - edes hedelmien - ei ole terveellistä. Lapsia ei varsinaisesti kiinnosta, kuka ruuan osti, heille riittää, että ruoka-aikana on monipuolinen tarjoilu.
lasten kaverit napostelisivat koko ajan, joten nähtävästi heillä on tapana, että ruokaa on jatkuvasti tarjolla ja jos ei kelpaa, sen saa viedä roskiin.
Alapeukkujen määrästä päätellen meille on kasvamassa lihava sukupolvi napostelijoita. Ja näillä lapsilla tulee olemaan hankalaa paikoissa, jossa ruokaa ei ole viihdyttämässä koko ajan, kuten vaativissa työtehtävissä tai vaikka armeijassa. Esim. Ranskassa lapset eivät napostele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jumalauta! mun JAUHOIHIN ei sitten kosketa!!
Joo!! Auta armias, jos edes katsot mun jauhoihin päin! Ja voista voit vain haaveilla, mä punnitsen sen paketin joka aamu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran tälle banaanikeskustelulle. Mies ostaa mulle kaupasta välipalabanaanit jos tietää että olen tulossa kylään ja minä vastavuoroisesti ostan hänelle iltapalarahkat ja syödään toistemme jääkaapeista ihan vapaasti. Eikä edes asuta yhdessä. Miksi tehdä elämästä niin vaikeaa...
Ei toista ihmistä voi pakottaa jakamaan jos hän ei halua. He tekevät elämästä vaikeaa. Ohiksena että menkää Mieheni sisko on idiootti-ketjuun sanomaan että pitää osata jakaa vaikka kesämökitkin niin saatte raivon päällenne 😆
En ole jaksanut lukea kesämökkikeskustelua. Ohiksena silti sanoisin, että on siinä aika suuri ero jakaako kumppanin ja puolison kanssa margariinirasian, jauhopussin ja banaanin vai siskon ja kälyn kanssa kesämökin.
On joo, mutta hassua kuinka täällä saarnataan melkein kommuuniasumisen puolesta ja kaikkien pitäisi jakaa kaikki ja siinä ketjussa ollaan ihan erimieltä että mitään omaa ei pidä jakaa yhtään. Siis ikinä ei tällä palstalla tiedä miten käy 😂
Ööö, tässä puhutaan perheistä = puolisoista lapsineen. En ole ikinä tajunnut perhe-elämän olevan kommuuniasumista vaikka kaikki olisikin yhteistä. Moni on sanonut tuollaisen sun ja mun margariinit -meiningin kuuluvan kämppiselämään ja ymmärrystä löytyy myös esim. opiskelijatalouksiin ja vasta tavanneisiin, että nainen ostaa omat hedelmänsä ja mies omat lihansa. Oudoksi yhtälön tekee se, kun kuvaan astuu lapsia.
Minäkään en ole lukenut mökkiketjua, mutta vaikka meillä kaikki ruoka on kotona kaikkien saatavilla, niin suvun mökillä asiat ostetaan suurinpiirtein tasan eri perheiden kanssa. Ei kuitenkaan ryppyotsaisesti nimikoimalla maitotölkkejä sielläkään, vaan että jos aterialla lapset juovat meidän perheen ostamaa maitoa, kun se nyt on lähimmässä mökissä just sopivasti ulottuvilla, niin seuraavalla aterialla veljen vaimo tuo sen maidon heidän mökistään. Ei ole myöskään omia vessapaperirullia eri perheille huussissa, eikä jokaisella jauhopussia kaapissa. Jos siskon lapset ovat meidän mökissä tekemässä jotain ja on välipalan aika, ihan varmasti tarjoan myös heille välipalaa. Se joka huomaa jotain puuttuvan, ostaa kauppareissulla. Ei tarvii riidellä eikä ihmetellä jokaisen sentin perään, menee luontaisesti tasan ja osataan keskustella. "Hei, mä ostin viime viikolla pesuainetta ja nyt huuhteluaine on loppu, viitsitkö tuoda jos ootte menossa kauppaan."
Tuo ei kyllä nyt käy että puolisot+lapset=perhe on sinun ainoa mahdollinen yhtälö. Perheitä on kaikenlaisia.
Kirjoitin huonosti, ei ollut tarkoitus näin, vaan että se, että ollaan puolisoita (joilla ehkä on lapsia tai sitten ei ole) on tyystin eri asia kuin joku kesämökin jakaminen.
En nyt sitten kai kuitenkaan ymmärtänyt mihin tämä kommentoija viittasi, eli olisiko hänestä ap:n malli hyvä ja yhteiset ruoat kommuuniasumista vai päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Ajattelet tän nyt jotenkin todella monimutkaisesti (mutta monimutkainen on toi teidän "itse ostamia ruokia saa syödä niin paljon kuin haluaa" - paitsi lapset).
Kasvaako teillä ympäri vuoden noita omenia puissa?
Meillä on aina hedelmiä tarjolla, ne menevät aina kaikki. Aina ei ole ananaksia tai avocadoja tai kiiwejä, hedelmiä vaihdellaan kauden ja tarjoustenkin mukaan ja mökiltä tulee varmaan tänä syksynä laatikollinen omenia ja ämpärillinen luumuja. Mutta hedelmiä on aina. Kolmen lapsen perheessä niitä menee aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla. Tietty jos teillä on tosi pienet lapset ja et osaa vielä yhtään ajatella mitä he haluaisivat syödä ja tarvitsevat ja kauppa on tosiaan jossain hornan tuutissa, niin sitten on pakko varmaan suunnitella se viikko jokaisen syödyn banaanin tarkkuudella. Jotenkin itselle on 15 vuoden aikana kehittynyt sellainen käsitys, mitä menee ja kuinka paljon. ja myös että kuka tykkää mistäkin hedelmästä ja osaan mitoittaa sen määrän niin, ettei mun tartte toimia jätemyllynä. Ja kaupat on lisäksi lähellä, jos joku on syönyt viimeisen tilkan maustamatonta jugurttia (jota meillä kuluu paljon), niin ei ole ongelma käydä ostamassa sitä lisää. Näin ei tarvii olla "sun ja mun" ruokia, vaan ihan yhteiset ja yhdessä tehdäään ruoka yhteisistä aineksista ja myös improvisoidaan.
Mitä teet, kun lapsi haluaa banaaneja, mutta tarjolla on vain omenoita? Lähdetkö kauppaan ostamaan banaaneja vai sanotko, että ota omenoita? Sama juttu banaanikakun kanssa: tarjolla on omenoita, ei banaaneja. Ne viimeksimainitut on menossa kakkuun, ei välipalaksi. Mutta palstan mukaan se ei sovi, olisi pitänyt olla lapsille banaaneja, jos niitä halutaan. Miksi ihmeessä?
Älä nyt takerru noihin banaaneihin, on ihan ymmärrettävää että erottelet ne banaanikakkuun tulevat banaanit, joten peace. Sanoit itse, että teillä ei puhuta ruoasta ja ostatte kukin omat ruokanne ja omia ruokia saa syödä. Tämä oli se omituinen osa tuossa. Jos meillä on ostettu banaaneja banaanikakkuun, niin teen selväksi, että nämä on sitten banaanikakkuun. Sanon sen ääneen, eli keskustelen ruoasta niin mieheni kuin lasteni kanssa ja kas, he ymmärtävät että nyt just noihin banaaneihin ei saa koskea, koska YLEENSÄ lähes kaikissa tilanteissa kaikki mitä on ostettu on tarkoitettu syötäväksi, ei niin, että tossa on nyt isän päärynät ja äidin jugurtit, isän jauheliha ja äidin kanasuikaleet ja tuossa on nyt määritelty meille välipala, isän ostama jugurtti ja äidin ostama mandariini.
Ja ei, en lähde ostamaan banaaneja, vaan siinä tilanteessa lapset syövät omenia tai jotain muita hedelmiä ja on myös tilanteita, että hedelmät ovat tyystin loppu. Silloinkaan niitä ei siltä seisomalta lähdetä ostamaan lisää, mutta seuraavalla kauppareissulla kyllä täydennetään hedelmäastia täyteen erilaisilla hedelmillä. Mutta erona siis se, että jos esillä on banaaneja tai omenoita, niitä saa syödä ajattelematta onko ne isän vai äidin vai tarkoitettu tädin banaanikakkuun tai sedän omenapiirakkaan.
Meillä lapsille on pienestä pitäen opetettu, että mitä tahansa ruokaa ei syödä. Toisille se "kielletty" on jäätelö pakastimessa, meillä taas se ruoka, joka ei ole ruokapöydässä tarjolla. Napostelu - edes hedelmien - ei ole terveellistä. Lapsia ei varsinaisesti kiinnosta, kuka ruuan osti, heille riittää, että ruoka-aikana on monipuolinen tarjoilu.
lasten kaverit napostelisivat koko ajan, joten nähtävästi heillä on tapana, että ruokaa on jatkuvasti tarjolla ja jos ei kelpaa, sen saa viedä roskiin.
Alapeukkujen määrästä päätellen meille on kasvamassa lihava sukupolvi napostelijoita. Ja näillä lapsilla tulee olemaan hankalaa paikoissa, jossa ruokaa ei ole viihdyttämässä koko ajan, kuten vaativissa työtehtävissä tai vaikka armeijassa. Esim. Ranskassa lapset eivät napostele.
Eiköhän sun alapeukut tulleet tosta "ruoka-aikana on monipuolinen tarjoilu" ja "muuta ruokaa ei syödä kuin mitä on ruokapäydässä tarjoalla". Oletko kotirouva ja meinaat esim. 16-vuotiaalle järjestää aamiaisella ja koulun jälkeen pöytään monipuolisen tarjoilun siihen saakka että muuttaa kotoa? Eikä hänellä ole asiaa jääkaapille vielä tuossa iässäkään?
Täällä on monesti näitä pikkulasten mustikkapuuroäitejä pätemässä, tajuamatta, että ne niidenkin piltit joskus kasvaa ja aina ei voi olla päättämässä sen laspen/nuoren puolesta mitä syödä ja valvoa sitä ruokailutapahtumaa vieressä. Ei meillä ainakaan napostella, vaikka en järjestäkään 15- ja 16-vuotiaalle viipaloituja hedelmiä välipala-aikaan enkä kisko heitä lomalla klo 7 syömään kaurapuuroa mustikoiden kanssa. Kas kun he ovat ihan järkeviä ja ajattelevia ihmisiä ja ovat jopa hyvin tarkkoja ruokavaliostaan. Onko sun lapsilla joku ahmimishäiriö ettei osaa kontrolloida syömistään, vaan olisivat jatkuvasti kaapilla jos se ei olisi jyrkästi kiellettyä? No, meillä lapsilla ei ole. En tajua miksi lapset napostelisivat, jos osaavat syödä ruoka-aikoina, osalla niistä vapaa-valintaisesti sen mukaan mitä jääkaapissa on.
Kyllä meillä ainakin on äijän kanssa erikseen omat eväät. Ja vieläpä eri jääkaapissa. "Koko perheen" eli lasten ja miehen ruoat ovat keittiön jääkaapissa. Ja minun ruoat ovat toisessa jääkaapissa. Meillä käytössä jopa omat vessapaperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kyllä että Banaanikakulla on jotenkin outo suhde ruokaan, postaukset täynnä ihme läskipelottelua vaikkei syödyn ruuan määrä edes liity keskusteluun mitenkään.
Ja vastaus kysymykseen: ei erotella. Jotain erikoisempaa saatetaan ostaa tyyliin 1 per henkilö, ja silloin kaikki tietysti ymmärtää ettei muiden omia syödä. Kaupassa käyvä ostaa ruokaa perheelle, ei itselleen, joten voi jopa ostaa sieltä sellaistakin, mistä itse ei pidä, mutta tietää muiden tykkäävän. Luulin tämän olevan ihan normaali käytäntö...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran tälle banaanikeskustelulle. Mies ostaa mulle kaupasta välipalabanaanit jos tietää että olen tulossa kylään ja minä vastavuoroisesti ostan hänelle iltapalarahkat ja syödään toistemme jääkaapeista ihan vapaasti. Eikä edes asuta yhdessä. Miksi tehdä elämästä niin vaikeaa...
Ei toista ihmistä voi pakottaa jakamaan jos hän ei halua. He tekevät elämästä vaikeaa. Ohiksena että menkää Mieheni sisko on idiootti-ketjuun sanomaan että pitää osata jakaa vaikka kesämökitkin niin saatte raivon päällenne 😆
En ole jaksanut lukea kesämökkikeskustelua. Ohiksena silti sanoisin, että on siinä aika suuri ero jakaako kumppanin ja puolison kanssa margariinirasian, jauhopussin ja banaanin vai siskon ja kälyn kanssa kesämökin.
On joo, mutta hassua kuinka täällä saarnataan melkein kommuuniasumisen puolesta ja kaikkien pitäisi jakaa kaikki ja siinä ketjussa ollaan ihan erimieltä että mitään omaa ei pidä jakaa yhtään. Siis ikinä ei tällä palstalla tiedä miten käy 😂
No on se ihan eri asia saman talouden kesken jakaa, kuin muitten perhekuntien, ja se että mitä jakaa, onko se ruokaa mitä koko porukka kuitenkin syö, vai joku kallis rakennus.
Ai nytkö se on saman talouden kesken eikä perheen kesken?
Kyllä meillä ainakin on omat eväät. Miehen ja lasten ruoat on keittiön jääkaapissa. Ja minun ruoat toisessa jääkaapissa. Eipähän tule narinaa, sitä ei kuuntele kukaan! Mies on niin tarkka kaikesta siitä mikä on hänen! Meillä on vessapaperitlin erikseen, OMAT
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä ainakin on äijän kanssa erikseen omat eväät. Ja vieläpä eri jääkaapissa. "Koko perheen" eli lasten ja miehen ruoat ovat keittiön jääkaapissa. Ja minun ruoat ovat toisessa jääkaapissa. Meillä käytössä jopa omat vessapaperit.
Sama täällä. Meillä myös jokaisen valokatkaisijan ja pistorasian vieressä on sellainen taulu, johon kirjoitetaan mitä sähkölaitetta on käyttänyt ja kuinka kauan, eihän sähkölaskun jakamisesta tulisi muuten mitään! Mies saa lämmityslaskussa vähän tasoitusta, koska on 30 kg painavampi ja tuottaa siksi myös enemmän lämpöenergiaa ympäristöön. Minä puolestani maksan samasta syystä yhteisillä automatkoilla hiukan vähemmän bensasta, ja kuluuhan se autokin vähemmän kevyessä lastissa. Minusta mukavan selkeää kun molemmilla omat rahat. :)
Alue: Aihe vapaa
Ööö, tässä puhutaan perheistä = puolisoista lapsineen. En ole ikinä tajunnut perhe-elämän olevan kommuuniasumista vaikka kaikki olisikin yhteistä. Moni on sanonut tuollaisen sun ja mun margariinit -meiningin kuuluvan kämppiselämään ja ymmärrystä löytyy myös esim. opiskelijatalouksiin ja vasta tavanneisiin, että nainen ostaa omat hedelmänsä ja mies omat lihansa. Oudoksi yhtälön tekee se, kun kuvaan astuu lapsia.
Minäkään en ole lukenut mökkiketjua, mutta vaikka meillä kaikki ruoka on kotona kaikkien saatavilla, niin suvun mökillä asiat ostetaan suurinpiirtein tasan eri perheiden kanssa. Ei kuitenkaan ryppyotsaisesti nimikoimalla maitotölkkejä sielläkään, vaan että jos aterialla lapset juovat meidän perheen ostamaa maitoa, kun se nyt on lähimmässä mökissä just sopivasti ulottuvilla, niin seuraavalla aterialla veljen vaimo tuo sen maidon heidän mökistään. Ei ole myöskään omia vessapaperirullia eri perheille huussissa, eikä jokaisella jauhopussia kaapissa. Jos siskon lapset ovat meidän mökissä tekemässä jotain ja on välipalan aika, ihan varmasti tarjoan myös heille välipalaa. Se joka huomaa jotain puuttuvan, ostaa kauppareissulla. Ei tarvii riidellä eikä ihmetellä jokaisen sentin perään, menee luontaisesti tasan ja osataan keskustella. "Hei, mä ostin viime viikolla pesuainetta ja nyt huuhteluaine on loppu, viitsitkö tuoda jos ootte menossa kauppaan."