Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteinen elämä, asunto, rahat ja ruoka. Molemmat kantaa kykyjensä mukaan kortensa kekoon ja käy myös ruokakaupassa.
Minkä takia tuollaiset yksilöt hakeutuvat parisuhteisiin, jos mikään ei ole yhteistä? 🙄🤔😝
En tiedä ketään kuka tekisi noin. Perheissä on aina yhteiset ruuat. Toki jotain on omaakin, esim. herkut, mutta niitäkin ostetaan tasapuolisesti kaikille halukkaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsuuskodissa, eikä tässä mun ja mieheni yhteisessä kodissakaan.. jotku karkit nyt saattaa olla nimellisesti jonkun omia, mutta normaali perusruokatavara on kyllä yhteistä. Tosin niin on varat, velat, tulot ja menotkin.
Mitä, mitä, mitä? En ole kyllä koskaan moiseen törmännyt. Ihan on aina niin kotonani, sukulaisillani, ystävilläni kuin meidän perheessämmekin ruuat olleet kaikkien käytössä ja yhteisestä budjetista ostettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei erotella. Kummallakin on omia suosikkeja joita toinen ei syö mutta kauppareissut tehdään yhdessä. Täydennykset voidaan hakea erikseen mutta ei niistä toiselta rahaa pyydetä. Sun parisuhtees ei ole terve.
Ei kyllä erotella. Toisen työeväisiin ei kosketa, muuten saa kyllä syödä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos jonkun jauhodesinkin perään itkee, niin ei oo kyllä kaikki muumit laaksossa :D eri asia jos toinen syö aina toisen ostamat rahkat tms.
Meillä yhteiset ruoat ostetaan puokkiin ja omat syömiset itse. Ei mun tartte miehen leipiä ostaa eikä miehen mun hedelmiä. Tosin tuskin tilanne ikuisesti näin on, mutta köyhänä opiskelija vielä jees, että ei mee toiseen ylimäärästä. Ehkä sitten kun on työelämässä, niin hankitaan yhteinen taloustili tms.
Ei todellakaan.
Meillä lasten kanssa minä täytän jääkaapin ja porukalla se tyhjennetään. Joskus jemmaan karkkipusseja pienemmille, kun niitä tuon, mutta muuten vapaasti kaikki syötävissä.
Nyt sitten miehen kanssa eläessäni ei ole tullut pieneen mieleenkään tuollaista harjoittaa..
Jotenkin teinitouhua tai soluasumista. Jos kerran sänkykin jaetaan niin kai sitten ruokakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä allergisella on omat ruokansa ja osaa olla ottamatta muiden tavistuotteita, muuten ei.
Minä erosin juuri parin vuoden suhteesta mieheen, jolle kaikki hänen ostamat oli HÄNEN ja kaikki minun ostamat MEIDÄN. Ihan turhaa oli tuota pari vuotta katsella, ei se siitä tullut mihinkään muuttumaan, paheni vain. Perheen perustamista ei kannata moisen kanssa edes harkita, koska se tiedetään, mitä siinä käy: "ME" (eli oikeasti vain minä) ostaisin kaikki lapsen tarvitsemat asiat ruoista lähtien ja mies jatkaisi yhä vaan joidenkin pikkuasioiden ostamista ITSELLEEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä??? Ap ei voi olla tosissaan, mutta provoksikin tämä on kyllä kummallinen.
No entä se kun jos käyn mökillä ja sinne jää vaikka siideri tai tomaatti joista sanon ett ne voi käyttää niin seuraavalla kerralla tyrkytetään uudet tilalle, ikäänkuin korvauksena, ja jos jää 1 tomaatti niin se korvaus on pussillinen tomaattia.
Mikä vika on jos ihminen ei voi pyyteettömästi ottaa vastaan mitään keneltäkään, aina ollaan maksamassa muutaman euron namupussia joka tuliaisena tuotu mm.
Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä??? Ap ei voi olla tosissaan, mutta provoksikin tämä on kyllä kummallinen.
Tuo voi valitettavasti olla ihan todellinen tilanne. Kyllä noita urpoja on enemmän kuin luulisi.
Annas olla kun tuohon tulee lapsi: Äiti joutuu maksamaan kaikki sen kulut ja mutta isukki vaatii lapsilisän käyttöönsä. Tämäkin perustuu ihan tositapahtumiin. Ap, juokse!
No ei todellakaan. Opiskeluaikana kämppiksen kanssa oli toki omat ruoat, mutta joku jauhopussikin, niin suunnilleen vuorotellen ostettiin. Tai jos toiselta nyt lainasi lasillisen maitoa, niin ei sitä todellakaan "korvattu", toinen tarttis sitten joskus jotain muuta, vaikka palasen leipää. Toki tämä kysyttiin tyyliin hei voinko lainata sulta vähän margariinia.
Mutta ei perheessä nyt herranen aika. Lapsilla on periaatteessa just jotkut omat karkkipäivän jutut ja niihin ei sitten mennä ronkkimaan. Mutta ihan kaikki ruoka on yhteistä. Toki joskus voi olla duunia varten otettuna vaikka päivälisen lopusta duunievääksi annos, niin siitä saatan sanoa, että tää on mulle sitten huomiseksi eväs, älkää syökö. Kahden teinipojan ja yhden aikuisen miehen taloudessa joku kanankoipi saattaa muuten kadota illan mittaan...
Me ei edes asuta virallisesti yhdessä, mutta kaikki on yhteistä mitä jomman kumman jääkaapissa on. Suurin piirtein puoliksi ostetaan kai ruoat, ei jakseta nipottaa. Se käy kaupassa, joka ehtii. Ravintolassa tarjotaan vuorotellen.
Alue: Aihe vapaa
No ei! Se ostaa kuka kerkeää, tai yleensä kuitenkin vanhemmat ostaa ja teinit syö ;)