Pelkään masentuvani

Hei, hyvä että avasit asiaa täällä. Yksin ei kannata jäädä miettimään, sillä silloin asiat yleensä kärjistyy ja asiat helposti kasvavat liian isoihin mittasuhteisiin. Opiskeluiden myötä tapaa usein uusia ihmisiä ja voi löytyä jopa niitä ihan omanlaisia ihmisiä. Yleensä tuntuu että he ovat tosi harvassa. Sinulla kun on kesätyö, niin jos mahdollista, säästä rahaa sen verran ylimääräistä, että pääset syksyllä osallistumaan esimerkiksi kansanopiston tai vastaavan taideaiheisille tai muille kursseille. Se on hyvää vastapainoa opinnoille ja sielläkin kohtaa erilaisia ihmisiä. Työpaikalla kannattaa muistaa, että kyse on näiden toisten ihmisten heikkoudesta kohdata muita ihmisiä. Jotkut ihmiset ovat elämässään ylimielisiä tai onnettomia ja jakavat tätä pahaa oloaan myös työpaikalla. Pystyt varmasti myöhemmin huomaamaan, että syy tähän löytyy näistä toisista ihmisistä, ei sinusta. Voin kuvitella, että jos kuka tahansa toinen ihminen olisi siellä työpaikalla tilallasi, hän joutuisi kohtaamaan saman kuin sinä nyt. Uskon että tulet pärjäämään elämässä hyvin. Itselläni oli vastaavia ongelmia opiskeluaikana ja kun ikää tuli enemmän, kaikki asiat loksahtivat itsestään paikalleen. Lisäksi kun joudut nyt miettimään näitä asioita vakavasti, kehittää se sinusta syvemmän, sydämellisemmän ja sielukkaamman ihmisen. Halauksia sinne!

t. Mies muinoin samassa tilanteessa

Älä mieti etukäteen sitä. Masennus jos masennut, ja jos niin käy, haet apua .Sitä on nykyisin hyvin saatavilla. Voi tosin olla ettet edes masennu. Jonkinlaista ahdisusta, yksinäisyyttä, haikeutta tms varmasti koet kyllä, mutta niin kokevat lähes kaikki kun yksin muuttavat ensimmäistä kertaa elämässään. Se ei kuitenkaan ole vielä masennusta, vaan psyykkinen kasvuprosessi, josta useimmat selviävät itsekseen. Ja tosiaan, jos ei selviä, niin apua on aina saatavilla.

Sun kirjoitus on mielettömän fiksu. Oot hieno ihminen. Ja ihanan herkältä vaikutat. Minä tykkään juuri tuollaisista pohtijoista.

Älä pelkää masentumista. Opiskelijoille on järjestetty oma terveydenhuoltosysteemi. Jos huomaat masentuvasi, niin menet terveydenhoitajalle. Apu on lähellä, joten älä siitä stressaa.

Ja tuo ristiriita, että olet sosiaalinen, mutta kaipaat myös omaa rauhaa, ei ole niin paha juttu kuin tunnut ajattelevan. Opiskelupiireissä on helppo olla sosiaalinen, kun siellä on paljon samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Kannattaa alussa osallistua ahkerasti kaikkeen järjestettyyn toimintaan. Mutta toisaalta oman kämpän rauhaan pääsee hyvin rauhoittumaan. Ei toisten seurassa tarvitse ympäri vuorokauden olla.

Vierailija kirjoitti:

Kerron tässä alkuun itsestäni ja elämäntilanteestani. Olen 19v nainen. Herkkä, taiteilijaluonteinen, itsekseni viihtyvä, mutta omaan myös hyvät sosiaaliset taidot. Perheessäni olen nuorin. En ole läheinen vanhempieni kanssa ja minun on hankala avautua asioistani yhtään kenellekkään (äidillä burnout ja oli aika "kaukana" kun kasvoin lapsesta teini-ikään, tämän tuloksena sulkeuduin) Isä on aina ollut etäinen, tekee paljon keikkatyötä.

Tämän hetkinen tilanteeni on, että olen yksi niistä onnekkaista, jotka ovat saaneet opiskelupaikan, asunnon ja kesätyön. Sitähän pitäisi kiljua riemusta, niinhän? Työ on kivaa ja saan hyvin säästettyä rahaa. Raha ei ole murheeni nyt. Työ itsessäänkin on erittäin mukavaa, mutta työpaikan ihmiset ovat tylyjä ja ikäviä. Olen herkkä, näiden ihmisten kanssa tunnen ahdistusta. Noh, muutaman pahan virheen olen tehnyt töissä ja saanut onneksi asiat järjestettyä. Inhat katseet ja ilmeet kuitenkin säilyvät mielessäni. En tunne oloani hyväksi työpaikalla ja luulen, että siksi myös työssä hutiloin ja teen virheitä. Stressi aiheuttaa minulle psykosomaattisia fyysisiä oireita, kuten ihottumaa ja turvotusta sormissa ja mualla nivelissä, sekä ruoansulatuksessa. Olen palkattu määräajaksi, eli en voi lopettaa työtä

Mummoni kuoli muutama päivä sitten. Osaan käsitellä surua vain itkemällä. Olen itkenyt helpotuksen kyyneleitä, hän oli hyvin vanha. Mummolleni ja vanhemmilleni isoveljeni on se kultapoika, jonka asiat ja hänen asiansa hoidetaan ilolla ja riemulla. Minun asioistani vain tapellaan ja listataan, mitä ei ainakaan tehdä ja mihin ei ainakaan lähdetä. Tunnen usein oloni hylätyksi, vaikka kotona onkin hyvä olla muuten.

Pelkään masentuvani, sitten kun muutan kotoa. Olen yksin, kaikki pitäisi tehdä itse ja en saa edes sitä pienintä lohtua ja tukea keneltäkään. Olen varma, että ajatukseni keskittyvät suruun, murheisiin ja negatiivisuuteen.

Vanhat ystäväni ovat alkaneet ärsyttää minua ja olen alkanut haluta heistä eroon. Mielestäni se on huono enne. Vietän vähemmän ja vähemmän aikaa muiden ihmisten kanssa. Se on tavallaan vastoin oikeaa luonnettani. Viihdyn yksin, mutta olen myös hyvin sosiaalinen, tässä on ristiriita ja se vaikeuttaa elämääni.

Ainoita hyviä hetkiä koen lemmikki-liskoni kanssa, piirtäessäni ja maalatessani, kuunnellessani musiikkia ja pelatessani tietokoneella.

Koen olevani tällä hetkellä hyvin haavoittuva ja pelkään, että murrun lopullisesti.

Nyt kun tiedostat tilanteesi, kannattaa aloittaa toimet tilanteen kääntämiseen. Tarvitaan perustavanlaatuinen ajattelutavan muutos. On tärkeää keskittyä positiivisiin ajatuksiin ja voimistaa niitä. Peloilla on tapana toteutua (eli pelko jostakin tuppaa lisäämään sen toteutumisen riskiä). Koita siis olla pelkäämättä muutosta, vaan ajattele mitä mahdollisuuksia se avaa.

Vaikka tätä ei jokainen tiedä tai myönnä, niin omaan ajatteluunsa ja asioihin suhtautumiseen voi vaikuttaa valtavasti. Mieltä ei tuli missään nimessä ylikuormittaa ja olennaisia taitoja ovat rentoituminen, negatiivisten ajatusten kääntäminen positiivisiksi sekä sen tunnistaminen milloin mielen kuormitus on käymässä liian suureksi.

Tällöin tarvitaan stoppi, sillä muuten vaarana on vakava sairastuminen, josta toipuminen voi viedä vuosia.

Vaikuttaisi siltä, että tarvitsisit tälläisen stopin nyt, sillä elämäntilanteesi saattaa nyt olla sinulle liian kuormittavaa. Työ kannattaa ensimmäiseksi lopettaa, sillä työpaikan negatiivinen ilmapiiri syö voimiasi. Et kai halua itsellesi burn outtia / masennusta. 

Puhu työnantajallesi siitä, että työ on liian kuormittavaa ja pyydä, että työsuhde päätettäisiin heti. Jos tämä ei käy, niin mene lääkäriin ja hae masennukseen vedoten pitkä sairausloma. 

Tämän stopin aikana anna itsellesi oikeus levätä ja kerätä voimia. Keskity positiivisuuteen ja teen asioita, joista itse pidät. Mieti kaikkia muutoksen tuomia mahdollisuuksia. Syö myös terveellisesti (juo myös kalaöljyä). Myös ulkoilu ja liikunta tekevät hyvää.  Vointisi pitäisi alkaa vähitellen kohentamaan.

Jos kaverisi kuormittavat sinua, niin älä kuluta voimiasi niihin. Olisi tärkeää löytää sellaisia ihmisiä ympärillesi, jotka eivät sinua kuormita.

Jos tykkäät eläimistä, niin esim. koiran hankinta saattaa olla hyvä idea. 

Onnea matkaan!

"Olen varma, että ajatukseni keskittyvät suruun, murheisiin ja negatiivisuuteen."

Mikä sinussa ajattelee, joku kontrolloimaton riivaajako? Tuskinpa, vaan sinä itse. Sinä itse voit valita mitä ja milloin ajattelet. Älä nyt ihmeessä anna ajatustesi noin vain ajelehtia ja pilata elämääsi, vaan ole niiden herra.

Eikö tämä tapaus ole juuri niitä lassukoita?

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä tapaus ole juuri niitä lassukoita?

En tiedä, mikä on lassukka. Enkä ymmärrä, miten se liittyy henkiseen tilanteeseeni.

Kiitos muille vastauksista. Koitan jos saisin lopetettua työn