Sanoja mitä on riidassa sanottu, onko ne unohdettu ja anteeksi annettu vai jatketaanko elämää niinkuin mitään?
Siinä kysymys. Meillä riidoissa sanotaan tosi rumiakin asioita, mitä ei kuitenkaan tarkoita, ainakaan minä. Annan olla, en anna kovinkaan arvoa sanoille. Kuitenkin välillä pomppaa mieleen, että mitä toinen on sanonut ja onko siinä miten paljon totuutta mukana.
Kommentit (7)
Mä en hyväksy rumien sanomista riidassa. Eikä mies. Voidaan sanoa, että ollaan vihaisia, pettyneitä, teit tosi tyhmästi, musta tuntuu pahalta jne. Mutta ei haukuta. Ei sanota että oot saatanan typerä. Voidaan sanoa että saatana kun ärsyttää. Ei sanota, että vihaan sua vitun lehmä. Voidaan sanoa, että oon sulle nyt tosi vihainen. Mies on kerran sanonut musta rumasti. Ja mä kerran hänestä. Ne kerrat riitti. Ei enää ikinä.
Liian törkeä on liian törkeä ja silloin se on ero omalla kohdallani. Myös riitatilanteissa täytyy hallita itsensä.
Minun mielestä mieheni sanoo riidoissa sen totuuden mitä ei ole ääneen aiemmin sanonut, koska on halunnut pitää rauhaa yllä. Minä muistan ikuisesti jokaisen ruman asian mitä on sanonut. Se on niin että kännissä ja/tai riidellessä totuus tulee ilmi. Kännissä ihmisen käsitys omasta itsestään voi vääristyä mutta toisesta kyllä sanoo mitä on aina ajatellut.
En hyväksy toisen haukkumista tai vyön alle lyömistä. Henkilökohtaisuuksiin ei mennä, eikä pidä sanoa sellaista, minkä takana ei voi seisoa sittenkin kun suuttumus haihtuu. Suuttuessakin pitää tietää, missä raja menee. Toista ei satuteta eikä loukata ilkeästi, piste.
Itse jätän menneet menneeseen. Kun hetki on ohi, alkaa kaikki puhtaalta pöydältä. En harrasta anteeksipyytämistä, enkä -antamista, koska ei ole mitään anteeksiannettavaa eikä pyydettävää, kun ei raahaa muistoissaan menneitä tekoja, ei omiaan eikä toisten.
Mieheni oli tästä asenteestani alkuun aika yllättynyt. Hänellä oli tapana joskus juopotella kaverien kanssa, ja hän saattoi puhua kaikenlaista paskaa kännissä. Mm. ylpeillä miten hänellä olisi mahdollisuudet saada paljon kauniimpiakin naisia ja alkaa näkättää milloin mistäkin. Minä annoin juopon höpinöiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja seuraavana aamuna se oli jo pois mielestä. Kun mies alkoi pyydellä anteeksi, minä ihmettelin,e ttä vieläkö sinä muistelet sitä eilistä vanhaa juttua. Minä en, joten minulta ei ole mitään anteeksipyydettävää. Minulle sitä asiaa ei ole enää edes olemassa.
Minä olen riidan aikana sanonut asioita mitä en todellakaan tarkoita. Kännissä olin vaikka eihän se mikään syy ole.
niin ja siis parisuhteesta puhun.