Lue keskustelun säännöt.
"Kihloihin meno ei ole ajankohtaista" - kauanko kannattaa odottaa?
01.08.2016 |
Mies kertoi, että kaverinsa tyttöystävä oli tuskaillut, ettei mies kosi. Ilmeisesti painostaa miehen kaveria. Samalla hän oli kysynyt mieheltäni, että koska me menemme kihloihin. Tähän mies oli kertomansa mukaan vastannut, että asia ei ole ajankohtainen.
Olen alkanut salaa toivomaan kosintaa. Sitä ei nyt kuitenkaan ole ilmeisesti tulossa. Mies kyllä puhuu yhteisestä tulevaisuudesta. En kaipaa hääjuhlaa, mutta naimisiin meno on minulle tärkeää.
Mies on vajaa 30 ja minä muutaman vuoden alle. Tapasimme kolme vuotta sitten. Kauanko kannattaa odottaa? En halua painostaa miestä.
Kommentit (16)
Jos haluaa elää elämäänsä jonkun kanssa niin se on ihan sama onko naimisissa vai miten se liitto on käytännössä järjestetty. Jos ei niin turha sitä kosintaa on jäädä odottelemaan koska ei se siitä naimisiinmenosta parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on selvitty 7 vuoden kriisistä.
Riippuu kuinks tärkeää se sinulle on.
Kihlathan eivät ole mitään. Se on vain sormus. Eli älä nyt sitä pidä tärkeänä.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa elää elämäänsä jonkun kanssa niin se on ihan sama onko naimisissa vai miten se liitto on käytännössä järjestetty. Jos ei niin turha sitä kosintaa on jäädä odottelemaan koska ei se siitä naimisiinmenosta parane.
Kosinta on minulle ehkä siksi tärkeä, että se "todistaisi", että mies haluaa todella olla kanssani. Hölmöä, mutta näin ajattelen.
ap
Kannattaa säilyttää irrallisuus miehestä. Kun ei ole taloudellisia eikä muitakaan sitomuksia on paljon helpompaa säilyttää itsenäisyys ja voi keskitittyä itseään kehittäviin asioihin eikä elää vain miehen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa elää elämäänsä jonkun kanssa niin se on ihan sama onko naimisissa vai miten se liitto on käytännössä järjestetty. Jos ei niin turha sitä kosintaa on jäädä odottelemaan koska ei se siitä naimisiinmenosta parane.
Elämämkoululainen vastailee näemmä. Jokainen voi itse päättää haluaako avioliittoon vai ei, mutta sillä on vissi ero onko avioliitossa vai avoliitossa:
-aviossa leski perii, jos kuolleella ei ole lapsia
-lesken oikeus asua asunnossa
-ositus
-leskeneläke
-yhteisen kodin myynnin luvanvaraisuus
-elatusvelvollisuus
-isyysolettama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa elää elämäänsä jonkun kanssa niin se on ihan sama onko naimisissa vai miten se liitto on käytännössä järjestetty. Jos ei niin turha sitä kosintaa on jäädä odottelemaan koska ei se siitä naimisiinmenosta parane.
Kosinta on minulle ehkä siksi tärkeä, että se "todistaisi", että mies haluaa todella olla kanssani. Hölmöä, mutta näin ajattelen.
ap
Ja tästä syystä haluaisinkin, että mies ehdottaisi asiaa itse eikä niin, että minä painostaisin tai edes vihjailisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on noin vajaa, niin ei kannata odottaa ollenkaan.
Milloin naiset kasvaa ulos prinsessa-leikeistä? Arjen pienet teot ja sen jakamaminen on satua tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde siitä, että sitä ei ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa elää elämäänsä jonkun kanssa niin se on ihan sama onko naimisissa vai miten se liitto on käytännössä järjestetty. Jos ei niin turha sitä kosintaa on jäädä odottelemaan koska ei se siitä naimisiinmenosta parane.
Elämämkoululainen vastailee näemmä. Jokainen voi itse päättää haluaako avioliittoon vai ei, mutta sillä on vissi ero onko avioliitossa vai avoliitossa:
-aviossa leski perii, jos kuolleella ei ole lapsia
-lesken oikeus asua asunnossa
-ositus
-leskeneläke
-yhteisen kodin myynnin luvanvaraisuus
-elatusvelvollisuus
-isyysolettama
+ naisen koko ikänsä elättämien prinsessa- ja hääjuhlapakkomielteiden täyttymys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle oli tärkeää, että mies halusi kanssani naimisiin. Se osoitti hänen halukkuutensa ja kyvykkyytensä sitoutua. Vaikka meillä ei edes ole eikä tule yhteisiä lapsia.
Lastensa äidin kanssa mies oli vain kihloissa. Hän ei halunnut tämän kanssa naimisiin.
Minun silmissäni on siis iso ero, onko jonkun kanssa muuten vain, kihloissa tai naimisissa. Se osoittaa tahdon asteen.
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli tärkeää, että mies halusi kanssani naimisiin. Se osoitti hänen halukkuutensa ja kyvykkyytensä sitoutua. Vaikka meillä ei edes ole eikä tule yhteisiä lapsia.
Lastensa äidin kanssa mies oli vain kihloissa. Hän ei halunnut tämän kanssa naimisiin.
Minun silmissäni on siis iso ero, onko jonkun kanssa muuten vain, kihloissa tai naimisissa. Se osoittaa tahdon asteen.
Näin minäkin ajattelen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä asioista pitää keskustella, ei vain olettaa ja odottaa. Ja miksi se, että toinen haluaa keskustella tärkeästä asiasta on painostusta? Miten liitto voisi ikinä kestää, jos näin perustavanlaatuisesta asiastakaan ei voi keskustella.
Meillä käytiin keskustelu, mitä haluamme tulevaisuudelta, mentäisiinkö naimisiin ja milloin. Ei siinä mitään kosintoja tarvittu, kihlaus on sopimus avioliitosta.
Meillä sama tilanne, erotuksena se, että minä olen miestä pari vuotta vanhempi. Haluaisin ehdottomasti naimisiin, kun kerran yhdessä vakavasti ollaan ja elämä jaetaan yhdessä. Uskon että miehen haluttomuus johtuu osittain iästä, ei näe itseään naimisissa alle kolmikymppisenä. Mies on myös paljon varakkaampi kuin minä, on kouluttautunut nopeasti alalle, jossa on hyvä tulotaso ja tehnyt jo monta vuotta töitä, on tehnyt hyviä sijoituksia jne. Itse opiskelin pitkään ja olen käyttänyt kaikki ylimääräiset rahani matkusteluun ym. Vaikkei mies sitä ihan suoraan myönnäkään, niin tiedän että haluaa myös minun taloudellisen tilanteeni olevan vakavarainen ennen kuin menemme naimisiin (ja haluan sitä totta kai itsekin, en halua joutua kinumaan mieheltä rahaa unelmieni hääpukuun tms.).
Onko teillä kaikki tällaiset käytännön asiat kunnossa? Kannattaa muistaa, ettei se avioliitto sinänsä merkitse, ihmiset solmivat niitäkin hyvin heppoisin perustein, joten se ei välttämättä ole paras osoitus siitä, että ollaan sitouduttu.
Monilla siinä vaiheessa kun aletaan suunnittelemaan lapsia.