Lue keskustelun säännöt.
Miten te eronneet olette hoitaneet läheisyydentarpeen?
31.07.2016 |
Tiedän että mun pitäisi erota tästä huonosta alistavasta suhteesta. Olen menossa katsomaan jo asuntoakin itselleni ja lapselle huomenna. Tiedän pärjääväni hyvin yksinhuomtajana arjessa ja taloudellisesti ja että olisin niin onnellinen. Naurettavaa on, että mua pidättelee tässä suhteessa fyysinen läheisyys ja seksi. Olisi kauheaa mennä nukkumaan yksin eikä kukaan koskisi eikä olisi seksiä. Tarvitsen kosketusta kovasti. Seksiäkin, mutta pääasiassa tavallista kosketusta. Varmaan jos menisin johonkin hierojalle silloin niin alkaisin itkeä pelkästä surusta, kun kukaan muu ei enää kosketa.
Miten te muut eronneet olette selvinneet tuon suhteen?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omin käsin. Toimii riittävästi ja ei rajoita.
Sellaisia eronneita miehiä ja naisia on paljon, joilla on sama ongelma, joten etköhän löydä itsellesi sellaisen kevyen/ystävyys ja hauskanpito suhteen, jossa olisi myös kosketusta..
Minuakin pelotti ja ahdisti kovasti juuri se että jään ilman hellyyttä ja toisen ihmisen läheisyyttä. Kamlaa oli muuttaa yksin asumaan ja mennä joka ilta yksin nukkumaan ja herätä yksin. Aluksi se olikin vaikeea, mutta vaikka kuinka uskomattomalta se tuntu ja kuulosti niin siihen tottuu.
Nykyään tykkään asua yksin ja on aivan ihanaa mennä yksin nukkumaan! Välillä kaipaan toisen läheisyyttä mutta se menee ohi tunnissa.
Sinulla on lapsi. Lapsen kanssa arjessa sylitellen ja silitellen saa sitä läheisyyttä, hyvä lapsellekin. Seksiä kyllä löytää kun tarvitsee. Hyvä opetella olemaan välillä aikuisena omilla jaloillaan ettei ensimmäisen vapaan miehen kanssa uutta parisuhdetta ala epätoivoisesti pykäämään, voi mennä ojasta allikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkeen tottuu. Joskus kurjana hetkenä silitän omia hiuksiani tai käsivarttani ja kuvittelen että se on joku muu. Säälittävää, eikö ;) Kannattaa miettiä kahdesti haluaako erota. Menkää vaikka terapiaan.
Hankin uuden paremman suhteen.