Maailman kiltein lapsi jo huolestuttaa

Meillä oli samanlainen, nyt kun 9. Vee, on alkanut kauhea silmienpyöritys ja tuhahtelu.

😀

Meillä muuttui kun meni kouluun. Nauti kun voit.

Varmaan tuo ison perheen pyöritys tekee "kiltiksi", jos suhtaudutaan koko ajan lapseen ihan vain niinkuin muihinkin. Voisin kuvitella, että 10-13 -vuotiaat pojat aika lailla ääntä pitävät ja pienimmälle ei riitä ylimääristä paapomista. 

Olen huomannut, että suurperheissä on paljon kivemmat ja hyvinkäyttäytyvät lapset kuin ihan pikkuperheissä. Ainoat lapset ovat usein erityinen kauhistus. 

Teidän kasvatuksestannehan tuo kiinni on ollut. Ja on sen lisäksi osunut hyvä temperametti olosuhteisiin. Eli sulka hattuun vain. 

Meillä samanlainen, nyt 12-vuotias. Oli meidän esikoinen ja kasvoi ainoana 6-vuotiaaksi. En muista, että ikinä olisi tarvinnut ääntä korottaa pienenä, pelkkä opastus rauhallisesti riitti. Aina sopuisa, ei edes itkenyt vauvana juurikaan. Uhmaiässä kerran heitti lusikan maahan, kun ei halunnut syödä, mutta siitäkin alkoi heti itkeä, vaikken ehtinyt kuin katsoa ihmetellen ja nostaa lusikan.

Koko suku ja tuttavapiiri sitä on aina ihmetellyt, miten joku lapsi voi olla noin rauhallinen, kiltti ja hyväntuulinen. Aina. Ei nurkunut koskaan mistään. Yöllä heräteltiin tuolla reissuilla ja raahusti unenpöpperössä meidän perässä pieni reppu selässä lentokentillä ilman, että kertaakaan kiukkusi. Ei välittänyt nälästä, väsystä tai mistään. Sanoi vaan, mutta ei kiukutellut vaan odotti. Uskomaton tapaus.

Kavereita on aina riittänyt ja opettaja just nauroi, ettei ole kolmen vuoden aikana kertaakaan joutunut huomauttamaan mistään. Kuuntelee niin presiis ohjeet ja noudattaa niitä, vaikka norsu kävelisi vieressä.

Nyt esimurkkuiässä on tullut hiukan äksyksi. Tiuskii helposti, mutta on tosi pahoillaan heti, jos huomaa olleensa huonokäytöksinen. Annetaan äksyillä, eikä puututa. On sen verran vähäistä ja hyvä, että on edes vähän omaakin tahtoa.

Nuorempi lapsi on selvästi tiukempi tapaus, mutta ei sekään mikään uhmakiljuja ole koskaan ollut. Enemmän omaa tahtoa toki ja pompottaa liikaakin isosiskoaan, kun toinen on niin sovitteleva nössö. Onneksi joskus suuttuu ja antaa takaisin, ettei ihan nuorempi alista.

13-vuotiaana alkoi uhmaamaan ihan kaikessa.

Ihanaa ja helppoa vanhemmille, mutta voi olla lapsella vaikeaa vanhemmiten sanoa ei, sekä ylipäätään pitää puoliaan. Saattaa lähteä helposti mukaan typeryyksiin, jos haluaa miellyttää muita. Näihin asioihin ehkä törmäätte..jokaisella on yleensä ne omat ongelmansa, kukaan ei selviä ilman niitä..

Meillä samanlainen tyttö. Nyt 12- v osaa jo vähän kiukutella ja mököttääkin. Herkästi pyytää anteeksi pientä uhmaamista nyt. Anna lapsen olla sellainen kuin on, kaikkien ei tarvitse elää niin voimakkaasti tunteilla ja räiskyä 😉

Hei, kyseessä on 4v.. :D 4 vuotta vasta elettyä elämää. Kyllä se teidät vielä joskus yllättää!

Meillä oli maailman kiltein lapsi, joka teini-iässä käpertyi vielä enemmän itseensä. Ongelmia tuli siis siitä, että lapsen oli vaikea ilmaista pahan olon tunteita ja ylipäätään pärjätä omien tunnemyllerryksiensä kanssa. Lisäksi kaiken uuden oppiminen oli vaikeaa, varmaankin osittain juuri siksi että lapsi oli hukassa tunteiden käsittelyn kanssa. Ei siis oikein pärjännyt sen "vittu ku en osaa" -olon kanssa ja oletti, että on jotekin huono ihminen ja osaamaton, kun ei ekalla kerralla osannut vaikka jotain matikantehtävää tai ei osannut kertaheitolla skeitata tai missä tahansa kokeilemassaa, missä ei onnistunut ekalla kerralla. Teini-iässä sai siis opetella harjoittelua ja epäonnistumista ja onnistumista, tunnistaa niihin liittyviä tunteita ja miettiä millainen tyyppi itse oikeastaan onkaan.