Tajusin juuri, että oma lapsuuden perheeni oli WT

Tuntuu jotenkin kamalalta tajuta se. Vai kestikö minulla vain näin kauan aikaa tunnustaa se itsellenikin. Olen kotoisin pienestä maalaiskylän pahasesta ja olen hävennyt perhettäni aina. Nytkin kun tilanne on paremmin ollut jo vuosien ajan, lähinnä oman äitini uran takia, tajuan että paljon tästä on syyttäminen omaa isääni. Ei hänkään nyt mitään roskasakkia ole mutta juntti ja työläinen ja ylpeä siitä. Vanhemmillani ei juuri ole mitään koulutusta , äiti kuroi tämänkin puutteen sitten umpeen myöhemmin. Kotona ei koskas arvostettu koulutusta , ei lukemista, ei sivistymistä. Kaikelle tällaiselle lähinnä naureskeltiin , siis isän osalta, hän on aina tehnyt selväksi että uusi, hieno, sivistynyt , hyvä käytöksinen , kiiltävä, mikä tahansa tasokkaampi on naurettavaa roskaa. Koko lapsuuttani ja nuoruuttani varjosti jatkuva rahapula, omien vanhempien typeriä ja ehkä naiivienkin päätösten takia. Ja lapsia syyllistettiin siitä jos uskalsi pyytää tai halusi itselle jotain. Selvästi lapsena emme olleet kovin suosittua leikkiseuraa asuinalueellemme, joka koostui silloin lähinnä hyvin toimeen tulevista ja keskiluokkaisesta perheistä . Erotuimme varmasti perheenä sillä alueella. Sitä huomasi aina silloin tällöin miten kaverien vanhemmat suhtautuivat minuun, osa ei edes peitellyt sitä etteivät pitäneet minusta / perheestäni. Vahva tunne lapsuudesta oli se, miten ihastelin muiden ihmisten koteja ja ruokaa jota laitettiin näissä kodeissa. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin.

Itsestä tuli myöhemmin korkeastikoulutettu jonka edistymistä koulu-ja työelämässä jota jaksettiin päivitellä ( mikset vaan voi mennä normaaleihin töihin). Nykyään vanhemmatkin ovat pärjänneet paremmin taloudellisesti mutta erityisesti isän junttius on käsinkosketeltavaa. Enää heitä tuskin katsotaan kieroon muuta kuin omani isäni käsittämättömän käytöksen takia.

No miksi tämä vuodatus sitten? en edes ihan tarkkaan tiedä :) ehkä ikä tekee tehtävänsä, näitä tällaisia pulpahtelee mieleen aina silloin tällöin. Olen kai aina halunnut kovasti uskoa olevani lähtöisin normaalista keskiluokkaisesta perheestä. Ja nyt se totuus jotenkin vain ...... Valkeni :) En myöskään syyllistä lapsiani lelujen "mankuisesta" , he ovat lapsia ja luonnollisesti tällaiset asiat ovat tärkeitä . Vanhemmalle yritän opettaa rahan arvoa ja sitä mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon kun mietiskelee mitä viikkorahoillaan ostelee. Vastuullista rahankäyttöä mutta olisin mielummin itse syömättä kun saarnaisin koko ajan lapsilleni " kun nyt ei ole varaa niin ei ole varaa. Mä en voi rahaksi muuttua. Milläs rahalla ajattelit että tällaiset ostetaan". Siis tätä samaa jargonin jota kuuntelin koko lapsuuteni, kunnes sitten nämä keskustelut hiipuivat sellaiseen nöyristelevään pyytelyyn kun jo valmiiksi tiesi mikä on vastaus. Tuen lapsiani myös kielten opiskelussa ja kannustan heitä kouluun käynnissä ja jutella paljon siitä miten heidän astuessaan työelämään kansainvälisyys ja liikkuvuus ovat varmasti isoja juttuja.

Tästä tuli ihan järkyttävän pitkä vuodatus , pahoittelut siitä ! Oli vaan pakko päästä purkamaan :)

N38