Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut yli 10v masentunut, en jaksa enää
28.07.2016 |
Ainut syy elää on lapsi. Mutta mitä hänkään tekee tällaisella äidillä? Onko muita masentuneita äitejä? :(
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
<3 hae apua jo lapsesi vuoksi, joohan?
Olen syönyt lukemattonia eri lääkkeitä, käynyt psykologeilla, nyt psykoterapiassa... Tuntuu ettei tää silti ikinä lopu. Parempia kausia on mutta aina masennus palaa. En ole edes kolmeakymmentä ja ihan loppu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen. Lapset ainoa syy elää. Yritän sinnitellä päivästä toiseen hokien itselleni että itsemurha on pahin perintö mitä voi lapsilleen jättää. Kirjoitin jo tuonne toiseen ketjuun kuinka masennuslääkkeet ovat kaiken lisäksi vieneet minulta kaikki tunteet. Pelkään että tämä vaikuttaa jo lapsiinkin, ei tee mieli halata tai pusutella heitä tai ottaa syliin. Pelkään mitä vaurioita tästä tulee lapsille. Mutta yritetään jaksaa!
Vierailija kirjoitti:
Ootko läski? Jos oot niin saat mun luvan kuolla pois :D
Harvan talon katolle pääsee hissillä.. Ja ei kai se tavarajunakaan...
Huoh
paska läppä on paska läppä
Hei oikeesti, jos lääkityksestä ja terapiasta huolimatta tuntuu tuolta, on lääkitys pielessä. Aika harvat saavat mitään sanottavaa apua SSRI-lääkkeistä, vaikka niitä aina tuputetaan kun ovat muka hyvin siedettyjä (pyh) ja halpoja. Menkää kunnon psykiatrille! Nykyään on paljon uudempia, tehokkaampiakin lääkkeitä, esim. Efexor, Voxra ym. jotka toimivat ihan eri mekanismilla. Vaatikaa, että teille löydetään toimiva lääkitys!
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<3 hae apua jo lapsesi vuoksi, joohan?
Olen syönyt lukemattonia eri lääkkeitä, käynyt psykologeilla, nyt psykoterapiassa... Tuntuu ettei tää silti ikinä lopu. Parempia kausia on mutta aina masennus palaa. En ole edes kolmeakymmentä ja ihan loppu.
ap
Voi ei... koita jaksaa tsempata. Onko sinulla mitään harrastuksia tai muuta mikä ilahduttaa edes hetkeksi? Onko tukiverkkoa? Usko siihen että joskus helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks olette tuossa kunnossa hankkineet lapsia? Ne todellakin kärsii. Mulla on myös ollut useamman vuoden kestänyt masennus mutta hoidin itseni kuntoon ja käsittelin ongelmani ennen lastenhankintaa.
Nyt ap sun on turha ruikuttaa itsekeskeisesti omia ongelmiasi koska lapset on tärkeämmät, keskityt nyt niihin.
Vaikea toistuva depressio jo yli 18 vuotta ollut riesana. Lapsi 4 v ja kaksi koiraa mulla. Hyvin pärjätään, meillä ihana tuki perhe ja talous tavallaan turvattu koska mut pistettiin viimeinkin eläkkeelle keväällä. Lapsi ja koirat pitävät elämässä kiinni. Onhan tää rankkaa oman pään kanssa taistelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Hei oikeesti, jos lääkityksestä ja terapiasta huolimatta tuntuu tuolta, on lääkitys pielessä. Aika harvat saavat mitään sanottavaa apua SSRI-lääkkeistä, vaikka niitä aina tuputetaan kun ovat muka hyvin siedettyjä (pyh) ja halpoja. Menkää kunnon psykiatrille! Nykyään on paljon uudempia, tehokkaampiakin lääkkeitä, esim. Efexor, Voxra ym. jotka toimivat ihan eri mekanismilla. Vaatikaa, että teille löydetään toimiva lääkitys!
Ei kaikilla lääkitys toimi. Lähinnähän noiden hoitovaste on lumeen luokkaa. Jos ihminen on masennuksesta johtuen hoitovastainen, niin lääke ei tehoa. Ja siis täytyy ymmärtää, että masennus itsessään yrittää pitää ihmistä alhaalla, vaikka hän itse haluaisi parantua. Se on kuin musta painava lyijytakki päällä. Jos lääkkeet aina automaattisesti ja varmasti auttaisi, nin masennuksesta paraneminen olisikin todella helppoa.
Minä kärsin vakavasta masennuksesta silloin kun lapseni olivat kouluikäisiä.
Suunnittelin itseni tappamista päivittäin. Ajattelin että olen arvoton ja lapsilleni on parempi että kuolen. He ansaitsivat mielestäni jotain parempaa kuin minut.
En kuitenkaan sitä tehnyt.
Nyt vanhempi pojistani elää hyvää elämää. Olemme puhuneet lapsuudesta ja poikani sanoi minulle, että olen paras äiti ikinä. Aina jaksoin pitää huolta, rakastaa ja olla läsnä, vaikka olin sairas.
Samaa on sanonut myös nuorempi poikani. Ihan huippu äiti olen ollut hänen mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata syyllistää, se vain pahentaa.Voimia sulle ap.Pyydä jotain muun lääkeryhmän lääkkeitä, jos nuo eivät auta.
Vierailija kirjoitti:
Ootko läski? Jos oot niin saat mun luvan kuolla pois :D
56kg... Tämän sairaan maailman ja sun kaltaisten ihmisten mielestä silti vääränlainen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkitys tai diagnoosi on usein väärä, kilpirauhasonhelmia tai lisämunuaisjuttuja tai homeallergiaa tai ihan mitä vaan sairautta tai fyysistä rasitetta , tai ravintovajausta, keliakia tms joka aiheuttaa masennusta jotakin fyysistä kautta, hoidetaan psyykenlääkkeillä vaikka oikea syy täytyisi hoitaa tai poistaa. Syö terveellisesti liiku jne ja etsi erilaisia auttajia kun vaan peruslääkäreitä. Liity johonkin seurakuntaan tms , rukoile !
Uusi lääkitys ollut nyt 1,5kk, ei mainittavaa vastetta. Lähinnä tuntuu että kuoppa vaan syvenee :( yritän olla lapselle niin hyvä kuin pystyn mutta pelkään etten silti riitä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sähköhoito, sitähän tehdään nykyaikaisena versiona?
Luin joskus tältä palstalta, kun joku laittoi linkin.
Nuo fyysiset syyt täytyy tutkia tosi hyvin myös. Esim. jotkut imeytysmishäiriöt voivat aiheuttaa masennusta. Tunnen ihmisiä, jotka ovat saaneet apua Antioksidanttiklinikalta. Kaikkea kannattaa kokeilla.
🇺🇦🇮🇱
Älä luovuta. 🙂Lapsen takia. Olet arvokas äiti masennuksesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Minä kärsin vakavasta masennuksesta silloin kun lapseni olivat kouluikäisiä.
Suunnittelin itseni tappamista päivittäin. Ajattelin että olen arvoton ja lapsilleni on parempi että kuolen. He ansaitsivat mielestäni jotain parempaa kuin minut.
En kuitenkaan sitä tehnyt.
Nyt vanhempi pojistani elää hyvää elämää. Olemme puhuneet lapsuudesta ja poikani sanoi minulle, että olen paras äiti ikinä. Aina jaksoin pitää huolta, rakastaa ja olla läsnä, vaikka olin sairas.
Samaa on sanonut myös nuorempi poikani. Ihan huippu äiti olen ollut hänen mielestään.
Liikutuin.:'(
Vierailija kirjoitti:
Ainut syy elää on lapsi. Mutta mitä hänkään tekee tällaisella äidillä? Onko muita masentuneita äitejä? :(
Missä se on määritelty millainen äiti juuri sinun lapsellasi pitäisi olla?
Miksi meidän muuteenkaan pitäisi niin erinomaisia olla? Kyllä sinä riität ihan vajavaisena itsenäsikin. Niin ovat riittäneet kaikki muutkin äidit.
Ei yksikään, ei yksikään äiti ole täydellinen. Miksi vaadit sitä itseltäsi?
Millainen oma äitisi oli?
<3 hae apua jo lapsesi vuoksi, joohan?