Lue keskustelun säännöt.
ikuisuusaihe: perintöasiat
28.07.2016 |
Tätä teemaa jauhetaan täällä vaikka ja kuinka, mutta...
Mikäli vanhemmillani ei ole mitään testamenttia kummallakaan olemassa (käsittääkseni ei ole...), niin kun jompikumpi menehtyy niin ilmeisesti perivät toisensa, koska ovat aviossa? Eli tässä kohtaako vielä lapsista kukaan ei saa mitään? Jos saavat, niin tilanne tulee olemaan sekava. Tosin niin tulee olemaan siinäkin tapauksessa, että jompikumpi vanhemmista saa kaiken kun puoliso menehtyy...
Meitä sisaruksia on yhteensä neljä, joista kahdella on eri isä kuin minulla ja nuorimmaisella. Eli sen verran mitä ymmärrän niin minulla ja pikkusiskollani on enemmän osuutta esim. vanhempiemme omakotitalon suhteen, joka on molempien nimissä? Eli jos vaikka siskopuoleni haluaisi ostaa muut ulos tästä niin joutuisi maksamaan huomattavasti enemmän, kuin jos esim. minä olisin haluamassa talon itselleni?
Ongelma tässä on se, että äitini painostaa isääni tekemään testamentin, jossa myös sisarpuoleni saisivat samanlaiset osuudet kuin minä ja pikkusiskoni. En usko, että hän tätä tulee tekemään, mutta jos tulee niin ei kai siinä muilla ole nokan koputtamista? Äitinikin saattaa päätyä testamenttaamaan kaiken sisarpuolillemme tai ainakin isomman osuuden kuin mitä ilman testamenttia saisivat, jos isämme pää ei käänny, mikä olisi kyllä aika paskamainen veto...tai vielä pahempi, äitini voi testamentata kaiken ainoalle lapsenlapselleen?!
Lisäksi pohdin tätä minun ja pikkusiskoni "valtaa" omaisuuden jaossa, siis jos tilanne olisi esim. se että kaikki neljä lasta haluaisivat nyt vaikka sen talon, niin miten asia ratkeaa? Ymmärtääkseni kiista olisi lähinnä minun ja pikkusiskoni välillä, sisarpuolet tippuisivat automaattisesti kisasta pois mikäli mitään testamentteja ei ole olemassa? Olemme kyllä pikkusiskon kanssa pohtineet, että talo myytäisiin pois, emme halua sen jäävän toiselle sisarpuolelle joka on ilmaissut halunsa saada talon.
Tässä ei nyt ole kyse ahneudesta vaan siitä, kuka mitäkin ansaitsee. Sisarpuolistani toinen ei asu edes Suomessa, eikä juurikaan ole tekemisissä vanhempieni kanssa. Toinen taas on maisemissa mutta ei suinkaan välittävän lapsen vaan haaskalinnun roolissa, hän hyväksikäyttää vanhempiamme minkä ehtii ja on jo tässä heidän elinaikanaan kiskonut rahaa heiltä siinä määrin, että ansaitsisi jäädä ilman perintöä kokonaan.
Mitenkäs pienempi omaisuus, esim. valokuvat? Tämä haaskalintu on ilmaissut halunsa saada kaikki perheemme valokuvat, mutta sen tietää jo nyt että kuvat tulevat häviämään ja tuhoutumaan hänen jemmoissaan. Itse haluaisin nuo kuvat itselleni säilöön, vaalisin niitä nimittäin ihan todella ja olisivat taatusti tallessa vielä siinä kohtaa, kun itsestäni aika jättää. Miten tämä tilanne ratkeaa, jos kiista tulee?
Anteeksi että täällä saatte lukea taas yhtä perintöasia-aloitusta, mutta toivoisin todella jotakin vastauksia. On hankalaa, kun perheen kesken ei vielä vanhempien eläessä kehtaa/voi puhua, tuntuu että se ei ole edes sallittua ja joku voi saada käsityksen, että se joka kysyy on perinnön perässä ja suurin piirtein toivoo vanhempien päätyvän pian hautaan mistä ei suinkaan ole kyse..!
Kommentit (33)
Vanhemmat eivät peri toisiaan, mutta ensimmäisen vanhemman kuoleman jälkeen tehdään puolisoiden välillä ositus, jossa eloon jäänyt vanhempi saa puolet vanhempien yhteenlasketusta omaisuudesta. Jäljelle jäänyt omaisuus jaetaan kuolleen vanhemman lasten kesken. Testamentilla voidaan muuttaa jakoa, mutta jokaisella lapsella on kuitenkin oikeus lakiosaansa.
Jos lapset eivät pääse yksimielisyyteen siitä, kuka saa lunastaa talon itselleen tai muusta perinnönjaosta, haetaan oikeudelta pesänjakaja, joka päättää, miten omaisuus jaetaan.
Valokuvien osalta sinun kannattaa teettää jo vanhempien eläessä kopiot sinulle tärkeistä valokuvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ensimmäinen olettamuksesi on jo pielessä, joten sinun kyllä kannattaa ottaa yhteyttä jonnekin tahoon, joka ammattinsa puolesta tietää nämä asiat oikein ja selittää ne sinulle.
Aviopuolisot eivät vieläkään peri toisiaan! Se asia ei muutu vaikka kuinka tuhat ihmistä sitä av:lla kysyy päivittäin. Muuten kertomuksesi oli niin sekava etten pysty kommentoimaan. Kirjoita selkeämmin tai kysy lakimieheltä.
Mitä jos joku meistä lapsista olisi niin kusipää, että toisen vanhemman kuollessa haluaisi ajaa sen elossa olevan vanhemman talosta ulos? Itse haluaisin että siinä talossa asutaan niin kauan kun henki pihisee...
ak
Nyt kun ne vanhemmat on vielä elossa, ota valokuva-albumit lainaan ja skannaa kuvat, teetä vaikka kuvakirjat sulle ja siskolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän teistä kukaan mitään perintöä "ansaitse". Lain mukaan jomman kumman vanhemman kuollessa tehdään aviopuolisoiden välillä ositus (eli omaisuus tasan puolisoiden välillä, paitsi jos eloonjääneellä on enemmän omaisuutta kuin ´kuolleella, hän saa pitää omansa) ja sitten te lapset peritte kukin omat biologiset vanhempanne osuuden sitä mukaan kuin he kuolevat.
Niin ollen sun te kaikki peritte äitinne, ja sinä ja nuorempi siskosi isänne ja nuo vanhemmat siskopuolet sitten oman isänsä. ELLEI kukaan ole adoptoinut ketään tai tehnyt testamenttia.
Mitää automaattista ratkaisua millekään kisalle ei ole. Siskopuolillasi on osuus taloon äitinne kautta ja he voivat ihan yhtä hyvin lunastaa sen kuin te muutkin. TOki hinta on vähän kalliimpi.
Sama pätee valokuviin ja irtaimistoon. Valokuvista on onneksi helppo teettää niin paljon kopioita kuin huvittaa, vaikka kaikille omat ja pari kierrosta varoiksi varastoon.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos joku meistä lapsista olisi niin kusipää, että toisen vanhemman kuollessa haluaisi ajaa sen elossa olevan vanhemman talosta ulos? Itse haluaisin että siinä talossa asutaan niin kauan kun henki pihisee...
ak
Leskellä on asumisoikeus.
Eikö nää asiat käsitelty jo yhteiskuntaopin tunnilla. Googlaa joku perintö/avioero/avoero/uusperhe for dummies sivusto. Et-lehti ja vaikka Anna tekee näistä artikkelin joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leskellä on asumisoikeus, mutta lakiosuus on pakko hoitaa jonkun perillisen niin haluessa. Sisarpuolet eivät tosin pysty vaikuttamaan mihinkään, jos ekana kuollut on isä.
Riippuu siitäkin, kumpi vanhemmista kuolee ensin. Jos isänne kuolee ensin, hänen omaisuutensa jaetaan niin, että hänen ja äitinne omaisuudet lasketaan yhteen ja puolet kaikesta menee äidillenne. Jäljelle jäävä osuus menee puoliksi sinulle ja pikkusiskollesi. Myöhemmin äidin kuoltua hänen omaisuutensa jaetaan teidän kaikkien neljän sisaruksen kesken.
Jos taas äitinne kuolee ensin, niin jälleen hänen ja isänne omaisuudet lasketaan yhteen ja puolet kaikesta menee isällenne. Jäljelle jäävä osuus jaetaan teidän neljän sisaruksen kesken. Myöhemmin isän kuoltua hänen omaisuutensa jaetaan sinun ja pikkusiskosi kesken.
Näin siis ilman testamentteja ja avioehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos joku meistä lapsista olisi niin kusipää, että toisen vanhemman kuollessa haluaisi ajaa sen elossa olevan vanhemman talosta ulos? Itse haluaisin että siinä talossa asutaan niin kauan kun henki pihisee...
ak
Leskellä on asumisoikeus.
Eikö nää asiat käsitelty jo yhteiskuntaopin tunnilla. Googlaa joku perintö/avioero/avoero/uusperhe for dummies sivusto. Et-lehti ja vaikka Anna tekee näistä artikkelin joka vuosi.
Kyllä, olen tyhmä kun kyselen asioista täällä, mutta kun osalla täällä on varmasti kokemusta asiasta niin saa vähän käytännönläheisempää ohjetta eikä mitään lakitekstiä...
ak
Tiedän näistä asioista ammattilaisen tavoin, vaikken ole juristi.
Olen asianajotoimistossa sihteerinä.
Vastaisin mielelläni, mutta kuten jo joku totesi, kirjoituksesi on sekava. Äkkilukemalta en hahmota tilannetta ja enemmän en jaksa vaivautua, sori.
Jos teksti ei kertalukemalta aukea, niin vika on tekstin tuottajassa. Tämän pidän ohjenuorana itselleni.
Mutta saat yrittää uudelleen.
Laita faktat vaikka ranskalaisin viivoin eli sukulaissuhteet, omistussuhteet ja onko avioehto ja mahdollisesti testamentit.
Sen tuosta bongasin, että vedotaan tähän vanhempien ja lasten väleihin. Sillä ei ole mitään merkitystä. Rintaperillinen on rintaperillinen, vaikkei koskaan kuuna kullan valkeana olisi vanhempaansa nähnyt. Näitähän yllätyksiä käräjillä on riittänyt. Aviottamassa suhteessa syntynyt on rintaperillinen siinä missä muutkin . Tulee selvästi yllätyksenä monille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos joku meistä lapsista olisi niin kusipää, että toisen vanhemman kuollessa haluaisi ajaa sen elossa olevan vanhemman talosta ulos? Itse haluaisin että siinä talossa asutaan niin kauan kun henki pihisee...
ak
Leskellä on asumisoikeus.
Eli perintövero tulee maksaa, vaikka asunnossa asuu leski eikä siis perillinen pysty realisoimaan saamaansa perintöä. Tämäkin ap:lle tiedoksi. (Koska aviopuoliso ei peri, ei tämä maksa perintöveroja kuten lapset)
Näissä uusioperhekuvioissa on varsinainen oikeusmurha, että lasten perinnön määrään vaikuttaa aikuisten kuolemisjärjestys, jos varallaisuuseroja löytyy. Itsellä tällainen tilanne, että perinsin isäni kokonaan jos uusi vaimo (isää vähävaraisempi) kuolee ensin, mutta menetän useamman satatuhatta euroa, jos isä kuolee ensin. Ja jäljempänämainittu tilanne on todennäköisempi :(((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leskellä on asumisoikeus, mutta lakiosuus on pakko hoitaa jonkun perillisen niin haluessa.
Jos asunnon lisäksi ei ole muuta omaisuutta, niin lakiosuus tarkoittaa tässä sitä, että perillinen saa omistukseensa tietyn osuuden asunnosta. Se ei kuitenkaan estä lesken asumisoikeutta. Perillinen kyllä omistaa asumnosta osan, mutta ei saa edes asua siinä ilman lesken lupaa.
Ethän edes tiedä, milloin perintöasiat ajankohtaisia ja lainsäädäntö voi muuttua moneen kertaan. Ja voihan vanhempasi saada pitkän elämän, niin kuin isovanhempani, jotka olivat kuolessaan 95v ja 97v.
Ja jo nyt mietitte, kuka pitää talon tai myy sen, kun todellisuudessa vanhempasi voi joutua realisoimaan omaisuutta ja myös sen talon, omiin hoitomaksuihin, kun eivät enää pärjää arkisissa asioissa.
Ja mitä tulee valokuviin, ei yksi voi päättää niistä. Meillä valokuvista jokainen sai mitä halusi ja teetätettiin valokuvista lisäkuvia ja maksettiin yhteisestä potista.
Tuntuu todella surulliselta, että olet jakamassa omaisuutta, vaikka vanhempasi elävät, etkä ole huolissaan heidän poismenostaan ja puhumattakaan, miten he saisivat viimeisinä elinvuosinaan viettää inhimillistä ja ihmisarvoista elämää, johon tarvitaan rahaa, sillä hoitopaikkoihin on vaikea päästä ja usein omaisuutta on myytävä, vaikka olisi hyvät eläkkeet, näin oli ainakin isovanhempien kohdalla, kun halusimme heille hyvän vanhuuden.
Omaisuuden jaon sijaan, sinuna keskittyisin ja miettisin, miten turvata heidän vanhuudenhoito, kun omat voimat hiipuvat.
Vierailija kirjoitti:
Ethän edes tiedä, milloin perintöasiat ajankohtaisia ja lainsäädäntö voi muuttua moneen kertaan. Ja voihan vanhempasi saada pitkän elämän, niin kuin isovanhempani, jotka olivat kuolessaan 95v ja 97v.
Ja jo nyt mietitte, kuka pitää talon tai myy sen, kun todellisuudessa vanhempasi voi joutua realisoimaan omaisuutta ja myös sen talon, omiin hoitomaksuihin, kun eivät enää pärjää arkisissa asioissa.
Ja mitä tulee valokuviin, ei yksi voi päättää niistä. Meillä valokuvista jokainen sai mitä halusi ja teetätettiin valokuvista lisäkuvia ja maksettiin yhteisestä potista.
Tuntuu todella surulliselta, että olet jakamassa omaisuutta, vaikka vanhempasi elävät, etkä ole huolissaan heidän poismenostaan ja puhumattakaan, miten he saisivat viimeisinä elinvuosinaan viettää inhimillistä ja ihmisarvoista elämää, johon tarvitaan rahaa, sillä hoitopaikkoihin on vaikea päästä ja usein omaisuutta on myytävä, vaikka olisi hyvät eläkkeet, näin oli ainakin isovanhempien kohdalla, kun halusimme heille hyvän vanhuuden.
Omaisuuden jaon sijaan, sinuna keskittyisin ja miettisin, miten turvata heidän vanhuudenhoito, kun omat voimat hiipuvat.
Perhettämme ja minua tuntematta millä oikeudella sanot näin? Nimenomaan tuossa aloitukseni lopussa totesin, että ei näistä asioista oikein voi puhua ilman että vaikutat perinnön perässä juoksevalta, rahanahneelta haaskalta...jollainen en siis ole. Meistä lapsista muutama, minä mukaan lukien, aivan varmasti huolehdimme siitä, että vanhempamme saavat halutessaan ja mahdollisuuksien mukaan asua loppuun saakka omassa, itse rakennetussa kodissa...sen sijaan että makaisivat jossakin vanhainkodissa vaipoissaan. Huom. olen itse hoitoalalla, ja tiedän mitä se vanhustenhoito on, joten en todellakaan ole rahoja haalimassa ja sysäämässä isääni ja äitiäni minne sattuu!
ak
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän edes tiedä, milloin perintöasiat ajankohtaisia ja lainsäädäntö voi muuttua moneen kertaan. Ja voihan vanhempasi saada pitkän elämän, niin kuin isovanhempani, jotka olivat kuolessaan 95v ja 97v.
Ja jo nyt mietitte, kuka pitää talon tai myy sen, kun todellisuudessa vanhempasi voi joutua realisoimaan omaisuutta ja myös sen talon, omiin hoitomaksuihin, kun eivät enää pärjää arkisissa asioissa.
Ja mitä tulee valokuviin, ei yksi voi päättää niistä. Meillä valokuvista jokainen sai mitä halusi ja teetätettiin valokuvista lisäkuvia ja maksettiin yhteisestä potista.
Tuntuu todella surulliselta, että olet jakamassa omaisuutta, vaikka vanhempasi elävät, etkä ole huolissaan heidän poismenostaan ja puhumattakaan, miten he saisivat viimeisinä elinvuosinaan viettää inhimillistä ja ihmisarvoista elämää, johon tarvitaan rahaa, sillä hoitopaikkoihin on vaikea päästä ja usein omaisuutta on myytävä, vaikka olisi hyvät eläkkeet, näin oli ainakin isovanhempien kohdalla, kun halusimme heille hyvän vanhuuden.
Omaisuuden jaon sijaan, sinuna keskittyisin ja miettisin, miten turvata heidän vanhuudenhoito, kun omat voimat hiipuvat.
Perhettämme ja minua tuntematta millä oikeudella sanot näin? Nimenomaan tuossa aloitukseni lopussa totesin, että ei näistä asioista oikein voi puhua ilman että vaikutat perinnön perässä juoksevalta, rahanahneelta haaskalta...jollainen en siis ole. Meistä lapsista muutama, minä mukaan lukien, aivan varmasti huolehdimme siitä, että vanhempamme saavat halutessaan ja mahdollisuuksien mukaan asua loppuun saakka omassa, itse rakennetussa kodissa...sen sijaan että makaisivat jossakin vanhainkodissa vaipoissaan. Huom. olen itse hoitoalalla, ja tiedän mitä se vanhustenhoito on, joten en todellakaan ole rahoja haalimassa ja sysäämässä isääni ja äitiäni minne sattuu!
ak
Entä, jos vanhempasi itse päättävät jossain vaiheessa vaihtaa asuntoa pienempään, tai mahdollisesti jopa haluavat itse muuttaa johonkin palveluasuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Näissä uusioperhekuvioissa on varsinainen oikeusmurha, että lasten perinnön määrään vaikuttaa aikuisten kuolemisjärjestys, jos varallaisuuseroja löytyy. Itsellä tällainen tilanne, että perinsin isäni kokonaan jos uusi vaimo (isää vähävaraisempi) kuolee ensin, mutta menetän useamman satatuhatta euroa, jos isä kuolee ensin. Ja jäljempänämainittu tilanne on todennäköisempi :(((
Minusta se on ihan kohtuullista, että isän (uusi) vaimo saa asua heidän kodissaan mahdollisen puolison kuoleman jälkeenkin. Tässä taas nähdään, miten lapsipuolet saattavat olla hyvin ilkeitä äitipuoliaan kohtaan. Aina ei ole kyse pelkästään ilkeästä äitipuolesta vaan siihen kyllä vaikuttaa myös lapsipuolten kielteinen suhtautuminen isän uuteen vaimoon, joka koetaan jonakin ihmeellisenä uhkana kaikille ja kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Ethän edes tiedä, milloin perintöasiat ajankohtaisia ja lainsäädäntö voi muuttua moneen kertaan. Ja voihan vanhempasi saada pitkän elämän, niin kuin isovanhempani, jotka olivat kuolessaan 95v ja 97v.
Ja jo nyt mietitte, kuka pitää talon tai myy sen, kun todellisuudessa vanhempasi voi joutua realisoimaan omaisuutta ja myös sen talon, omiin hoitomaksuihin, kun eivät enää pärjää arkisissa asioissa.
Ja mitä tulee valokuviin, ei yksi voi päättää niistä. Meillä valokuvista jokainen sai mitä halusi ja teetätettiin valokuvista lisäkuvia ja maksettiin yhteisestä potista.
Tuntuu todella surulliselta, että olet jakamassa omaisuutta, vaikka vanhempasi elävät, etkä ole huolissaan heidän poismenostaan ja puhumattakaan, miten he saisivat viimeisinä elinvuosinaan viettää inhimillistä ja ihmisarvoista elämää, johon tarvitaan rahaa, sillä hoitopaikkoihin on vaikea päästä ja usein omaisuutta on myytävä, vaikka olisi hyvät eläkkeet, näin oli ainakin isovanhempien kohdalla, kun halusimme heille hyvän vanhuuden.
Omaisuuden jaon sijaan, sinuna keskittyisin ja miettisin, miten turvata heidän vanhuudenhoito, kun omat voimat hiipuvat.
Totuus on se että jokainen kuolee joskus, myös meidän kaikkien vanhemmat vaikkemme niin tahtoisikaan. On hyvä olla jokin käsitys siitä mitä mahdolliselle omaisuudelle tapahtuu kun vanhemmat menehtyvät. Se on raakaa, mutta se on myös todellisuutta. Siinä vaiheessa kun kuolo korjaa on vaikea ajatella asioita johdonmukaisesti. Jos perijät ovat keskenään hyvissä väleissä ei ongelmia välttämättä synny lainkaan, mutta kun tulevien perijöiden välillä on jo nyt kränää on entistä tärkeämpää hahmottaa mitä oikeasti on luvassa kun se surullinen päivä koittaa.
Terveisin ihminen joka joutui mistään mitään tietämättä vanhempansa kuolinpesän hoitajaksi vuosi sitten. Ei ollut helppoa selvittää mitä kenellekin kuuluu ja miten se jaetaan, vaikka pesä oli kohtalaisen pieni. Elämän realiteetit on hyvä ymmärtää vaikka ne olisivatkin kipeitä.
Kuule, et sä mistään laista saa tukea valokuviin ellei niitä sattumalta mainita vaikka testamentissa. Tappelette asiasta muutoin ihan itse.