Mitä kuuluu lapsettomien n. 30-vuotiaiden kaupunkilaisten aikuisten hipsterielämäntapaan?
Minulle tulee mieleen omasta ja lähipiirin elämästä ainakin:
- vapaa-ajan, ystävien ja harrastuksen arvostaminen
- keskiluokkaisen työn ja turhia velvoitteita välttelevän boheemisuuden yhdistäminen parhaan mukaan
- hyvästä ruoasta, juomasta ja päihteistä nauttiminen
- kaikenlainen hifistely (oluen, ruoan, tekniikan) tai sitten välinpitämättömyys, ei välimuotoja
- aktiivinen tapahtumissa käyminen
- suurten ikäluokkien asettamien traditioiden ja arvostusten uhmaaminen
- matkailu
- fiilistely
Aika kiva elämäntapa minusta. Mahtavaa, ettei aikuisuuden tarvitse enää mennä minkään kaavan mukaan. Voittaa minusta perinteisen lapsiperhe-elämän 100-0, mutta kukin toki tyylillään!
Kommentit (57)
Kuulostaa ihan normaalilta nykyihmisen elämäntavalta.
Vierailija kirjoitti:
Hipsterielämäntapa?!
En tiedä, miten tuon olisi muuten määritellyt. Mutta ainakin Helsingissä on havaittavissa ihan selvä yhtenäinen elämäntapa, johon tässä viittaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Sitoutumattomuus parisuhteisiin.
Mun mielestä päinvastoin. Joka toinen on tosi pitkässä parisuhteessa, monet jopa tyyliin lukiorakkautensa kanssa. Toki erojakin osuu tähän kolmenkympin kieppeille, mutta ainakin oma akateeminen kaveriporukkani on tosi parisuhdeorientoitunutta.
Mä yhdistäisin ton parisuhteisiin sitoutumattomuuden enemmän johonkin toiseen sosiaaliseen lokeroon. ap
Jossain vaiheessa aikuisuus odottaa melkein kaikkia. Vähän säälin niitä, jotka saavat lapsensa 39- ja 41-vuotiaana. Omat vanhemmat eivät enää jaksa auttaa ja ikääntyvät koko ajan enemmän apua tarvitsevaan suuntaan. Maailma ei kuitenkaan muutu sellaiseksi, että hipsterit jäisivät kaikki lapsettomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten herätään 39-vuotiaana että ai niin ne lapset unohtui tehdä! Maria Veitola varmaan esimerkkinä pitkäksi venähtäneestä nuoruudesta.
Mikäs siinä, jos tykkää. ap
Kuulostaa ihan normaalilta elämäntavalta nykyään. Osa sitten saa lapsia jossakin vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Berliiniin matkustaminen!
Kyllä. :) Parhaimmillaan olen ollut kuuden muun kaverin kanssa Berliinissä samaan aikaan, ilman mitään koordinointia. ap
Sitä paitsi Kallio on ihan täynnä lapsia ja hipstereitä! En kyllä oikein tajua miten ne jaksavat asua siellä 70-neliön kolmiossa kahden lapsen kanssa. Mutta mä kuulunkin eri sukupolveen.
En tiedä onko tuollaisia aikuisia paljon nykyään, toivottavasti ei. Kuulostaa ajelehtimiselta.
Downshiftaillaan vaan ja sitten yhtäkkiä ihmetellään, mistä saa rahat revittyä vuokraan kun se kiva vapaaehtoisprojektibändihomma kusi käsille ja säästöpossussakaan ei ole muuta kuin tuulen huuhtoma perse. Kannabiksesta kutistuneet aivotkaan ei enää siinä vaiheessa keksi ratkaisuja ongelmiin. Mutta se on sitten voi voi. Ehkä ne kaverit ja elämykset sitten lohduttaa.
🇺🇦🇮🇱
Työmatkapyöräily
Mutta lasten saaminen ei kyllä estä noista mitään. Aika monet kultturellit ihmiset ovat vanhempia.
Tämä on muuten hassua, että jokainen sukupolvi luulee keksineensä nuoruuden uudelleen! 60-lukulaisetkin olivat omasta mielestään tosi edistyksellisiä ja radikaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee mieleen omasta ja lähipiirin elämästä ainakin:
- vapaa-ajan, ystävien ja harrastuksen arvostaminen
- keskiluokkaisen työn ja turhia velvoitteita välttelevän boheemisuuden yhdistäminen parhaan mukaan
- hyvästä ruoasta, juomasta ja päihteistä nauttiminen
- kaikenlainen hifistely (oluen, ruoan, tekniikan) tai sitten välinpitämättömyys, ei välimuotoja
- aktiivinen tapahtumissa käyminen
- suurten ikäluokkien asettamien traditioiden ja arvostusten uhmaaminen
- matkailu
- fiilistelyAika kiva elämäntapa minusta. Mahtavaa, ettei aikuisuuden tarvitse enää mennä minkään kaavan mukaan. Voittaa minusta perinteisen lapsiperhe-elämän 100-0, mutta kukin toki tyylillään!
Mä teen tota samaa 3-5 vuotiaiden lasteni kanssa, eli ei lapset rajoita mitenkään. Mulla on katsos mies, jonka kanssa jaetaan vastuuta ja vapaa-aikaa, tai tehdään perheenä tota samaa, tai vain miehen kanssa kahdestaan koska on olemassa myös lastenhoitajia. Ja kaiken lisäksi kuulen monesti myös rakastettavaa, aitoa, omien lasten naurua. Aika kiva elämäntapa minustakin.
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa aikuisuus odottaa melkein kaikkia. Vähän säälin niitä, jotka saavat lapsensa 39- ja 41-vuotiaana. Omat vanhemmat eivät enää jaksa auttaa ja ikääntyvät koko ajan enemmän apua tarvitsevaan suuntaan. Maailma ei kuitenkaan muutu sellaiseksi, että hipsterit jäisivät kaikki lapsettomiksi.
Sepä se, kun tämä on sitä aikuisuutta nykyisin. Sen, mitä ollaan asiasta puhuttu, eivät ihmiset koe elävänsä mitään pitkitettyä nuoruutta vaan ihan selvästi erillistä nuoruuden jälkeistä elämänvaihetta, johon liittyvät mm. parisuhteen syventäminen, ammatillinen kehittyminen ja elintason tuomasta vapaudesta nauttiminen.
Veikkaan, että oman ikäpolveni tyypeistä yllättävän moni jää lopulta lapsettomaksi tai hankkii yhden lapsen tosi myöhään. ap
Tein noita asioita lapsettomana ja myös lapsellisena. Ei lapset tai ikä estä esim. matkustamista, ulkona syömistä tai tapahtumissa käymistä. Hipsteristä olen kyllä kaukana, koska olen maatalon "emäntä".
Kaffepulla kirjoitti:
En tiedä onko tuollaisia aikuisia paljon nykyään, toivottavasti ei. Kuulostaa ajelehtimiselta.
Downshiftaillaan vaan ja sitten yhtäkkiä ihmetellään, mistä saa rahat revittyä vuokraan kun se kiva vapaaehtoisprojektibändihomma kusi käsille ja säästöpossussakaan ei ole muuta kuin tuulen huuhtoma perse. Kannabiksesta kutistuneet aivotkaan ei enää siinä vaiheessa keksi ratkaisuja ongelmiin. Mutta se on sitten voi voi. Ehkä ne kaverit ja elämykset sitten lohduttaa.
Itse asiassa hipsterismihän on tosi keskiluokkainen ilmiö, minkä voi huomata vuosi vuodelta kallistuvista kaupunkifestareiden lipuista ja sen food truck -ruoka-annoksen keskihinnasta. Mun kavereina on mm. tutkijoita, opettajia, toimittajia, pari arkkitehtiä ja jokunen yrittäjä. Tunnut puhuvan jostakin toisesta ryhmästä nyt. ap
Ja sitten herätään 39-vuotiaana että ai niin ne lapset unohtui tehdä! Maria Veitola varmaan esimerkkinä pitkäksi venähtäneestä nuoruudesta.