Käsiinräjähtävä sukuriita!

Sekä isän, että äitini puolen suvut ovat hyvin suomalaista ja helposti loukkaantuvaa sorttia.

Minulla ja miehelläni on neljä lasta, vanhin 18-vuotias ja kuopusparina meillä on 13-vuotiaan kaksoset. Kaksosista toisella, tytöllä, on mieheni edesmenneen isoäidin nimi. Tämä tuli ilmi minun tädilleni ilmi kaksiviikkoa sitten hänen vieraillessaan meillä, ja "uutinen" levisi suvussani kulovalkean tavoin.

En mieheni kanssa ole pitänyt tytön nimen alkuperää tarkoituksella salassa, emme vain ole juurikaan asiasta toitottaneet. Nätti nimi, joka sopii sisarusten nimi sarjaan. Siinä se.

Nyt kun suvulleni on käynyt ilmi, että tytön nimi onkin mieheni suvusta, on suoraan sanottuna helvetti irti. Olen saanut kahdenviikon ajan PÄIVITTÄIN puheluita siitä, kuinka epäreilusti olen silloin 13 vuotta sitten toiminut, kun tytölle on miehen suvusta nimi annettu, mutta hänen kaksoisveljelleen ei sitten voitu minun suvustani nimeä valita. Mielestäni tämä on naurettavaa!

En ole luonut tästä jatkuvasta soittelusta itselleni suurtakaan ongelmaa, olen tottunut olemaan "suvun musta lammas", joka vähän väliä aiheuttaa skandaaleja, joten juoruja kerjäilevät sukulaiset eivät varsinaisesti hätkäytä minua. Nämä "skandaalit" liittyvät lähinnä kotipaikkakunnalta pois muuttamiseen, uravalintaani, puoliksi ulkomaalaisen miehen naimiseen, lasten kasvatukseen jne.. Mutta nyt he eivät olekaan enää vain minun kimpussani, vaan 13-vuotiaan tyttäreni!

Sisaren poikani oli kuulema tänään soittanut tyttärelleni ja kysynyt mitä ihmettä hän on mennyt tekemään. Oli kuulema ihmetellyt monta päivää, miksi hänen äitinsä, mummonsa ja äidin serkut olivat puhuneet tyttärestäni niin ilkeään sävyyn. (Tässä tosiaan pitää tietää, etten ole kovinkaan kovassa suosiossa sukuni silmissä, kun taas äitini, siskoni ja serkkuni ovat kotipaikkakuntani kovimpia juoruilijoita ja varsin tiiviisti keskenään tekemisissä)

Olen nyt raivoissani soittanut sekä äidilleni että siskolleni. Äitini kielsi osallistuneensa esiteinistä pahan puhumiseen, siskoni taas ilmoitti ettei "tyttäreni ole mikään enkeli, vaikka niin luulen". En tajua miksi he puhuisivat pahaa tyttärestäni, ihan vain koska ovat vihaisia minulle! Etenkään, kun tyttäreni on erittäin hyväkäytöksinen ja liiankin kiltti. (Tässä on mahdollisesti mukana sitä kuuluisaa 'äiti näkee vain hyvää' -kulmaa mukana, mutta en vain pysty näkemään 13-vuotiasta tyttöä, joka pahoittelee kyyneleet silmissä minun kirjanmerkkini hävittämistä kirjasta, jonka hän luki olessani töissä, kovinkaan suurena ongelmatapauksena)

Olen aivan raivoissani, sillä tyttäreni ei ymmärrä miksi sukulaiset puhuisivat hänestä pahaa ja on herkyydelleen ominaisesti varsin tolaltaan. Mitään muuta selitystä en tälle keksi, kuin nyt sen kaksi viikkoa pyörineen, nimi-sodan; mikä on naurettavaa.

Koko tilanne tuntuu aivan käsittämättömältä! En oikein tiedä mitä tehdä, sillä ainoa toimintamalli joka tulee mieleeni on ajaa yli kaksisataa kilometriä kotipaikkakunnalleni ja käydä riehumassa siskoni luona. Näin en aio toimia, mutta kyllä mieli tekisi.

Onko kukaan ollut samankaltaisessa tilanteessa sukulaistensa kanssa? En tiedä mitä tehdä, eikä työmatkalla olevasta miehestäni ole nyt juurikaan apua (eikä kyllä ole kolmesta muusta lapsestanikaan, jotka olisivat valmiita suurinpiirtein kävelemään tätinsä luo ja myrkyttämään tämän).