Miehet, mikä oli se hetki kun tajusit että haluat yhteisen tulevaisuuden naisen kanssa?
Kommentit (15)
Ei tule sitä hetkeä, tulee sitten joskus vain yhdessä vietetty menneisyys, kun parempaakaan puuhaa en sillä ajanjaksolla keksinyt.
Se miten nainen kohteli mua alussa ja varsinkin meidän parin ensimmäisen riidan aikana, sai mut tajuamaan paljon.
Itse olin vielä tosi lapsellinen enkä osannut pyytää anteeksi, olin itsekäs ja en todellakaan osannut riidellä tai puhua. Mutta kaikki johtui siitä etten koskaan ennen ollut sellaisessa tilanteessa, eikä ikinä ollut "tarvinnut" toimia niin. Välillä jopa pelotti kun musta tuntu että hän näkee musta läpi ja vaikka en myöntänyt virheitäni niin hän jotenkin vaan ymmärsi miksi käyttäydyin tyhmästi, vaikka en sitä tarkoittanut. Ja jotenkin se ymmärrys sai mut käyttäytymään paremmin ja opettelemaan eka teoilla pyytämään anteeksi ja myöhemmin sitten oikeasti oppimaan arvostamaan muita ihmisiä uudella tavalla.
Oon niin onnellinen ettei se luovuttanut mun kanssa, vaikka olin ihan keskeneräinen kakara aluksi. Muistan että toisen riidan aikana sanoin jopa oikeasti tosi tyhmiä ja turhia asioita joista moni olisi varmasti lähtenyt samantien ovesta ulos, mutta ei tää nainen. Jälkeenpäin pyytänyt monet kerrat anteeksi ja kiitänyt ettei uskonut niitä tyhmiä asioita joita sanoin vaan puhui suunsa puhtaaksi (vieläkin ihailen miten pystyi sanomaan niin suoraan, loukkaamatta kuitenkaan yhtään ja vaikka oli todella vihainen niin sai minut ymmärtämään että ei ole lähdössä minnekkään), hän ei jäänyt vänkäämään sanallista anteeksi antoa, vaan söi mun kamalat ruuat ja alkoi hetken päästä kyselemään mun päivästä. Sen jälkeen en enää ikinä tehnyt niitä virheitä jotka johti siihen riitaan ja tein selväski että kaduin.
Kun istuin paskalla ja tyttöystävä tuli vessaan harjaamaan samalla hampaitaan. <3
Vierailija kirjoitti:
Se miten nainen kohteli mua alussa ja varsinkin meidän parin ensimmäisen riidan aikana, sai mut tajuamaan paljon.
Itse olin vielä tosi lapsellinen enkä osannut pyytää anteeksi, olin itsekäs ja en todellakaan osannut riidellä tai puhua. Mutta kaikki johtui siitä etten koskaan ennen ollut sellaisessa tilanteessa, eikä ikinä ollut "tarvinnut" toimia niin. Välillä jopa pelotti kun musta tuntu että hän näkee musta läpi ja vaikka en myöntänyt virheitäni niin hän jotenkin vaan ymmärsi miksi käyttäydyin tyhmästi, vaikka en sitä tarkoittanut. Ja jotenkin se ymmärrys sai mut käyttäytymään paremmin ja opettelemaan eka teoilla pyytämään anteeksi ja myöhemmin sitten oikeasti oppimaan arvostamaan muita ihmisiä uudella tavalla.
Oon niin onnellinen ettei se luovuttanut mun kanssa, vaikka olin ihan keskeneräinen kakara aluksi. Muistan että toisen riidan aikana sanoin jopa oikeasti tosi tyhmiä ja turhia asioita joista moni olisi varmasti lähtenyt samantien ovesta ulos, mutta ei tää nainen. Jälkeenpäin pyytänyt monet kerrat anteeksi ja kiitänyt ettei uskonut niitä tyhmiä asioita joita sanoin vaan puhui suunsa puhtaaksi (vieläkin ihailen miten pystyi sanomaan niin suoraan, loukkaamatta kuitenkaan yhtään ja vaikka oli todella vihainen niin sai minut ymmärtämään että ei ole lähdössä minnekkään), hän ei jäänyt vänkäämään sanallista anteeksi antoa, vaan söi mun kamalat ruuat ja alkoi hetken päästä kyselemään mun päivästä. Sen jälkeen en enää ikinä tehnyt niitä virheitä jotka johti siihen riitaan ja tein selväski että kaduin.
Ihana! Vedet nousi silmiin kun luin tätä... tällaista on rakkaus
Se kun hän suihin oton yhteydessä työnsi minut selälleen sängylle, nosti jalkani olkapäilleni ja alkoi tanssia kielellään peppureijälläni.
Vierailija kirjoitti:
Se kun akka antoi painaa kakkoseen.
Voi jestas mikä unelmien mies mahdat olla.
Vierailija kirjoitti:
Se kun hän suihin oton yhteydessä työnsi minut selälleen sängylle, nosti jalkani olkapäilleni ja alkoi tanssia kielellään peppureijälläni.
Ja sit sä heräsit.
Olin naisen yo-todistustilaisuudessa ja huippupapereiden lisäksi sai mielettömän määrin eri stipendejä. Siinä vaiheessa tajusin, että tuosta pitää pitää kiinni
Oli jo varmaan ala.asteella kun hokasin että miehet yleensä tekevät niin. Opittua, mutta kuitenkin.
Ei ollut mitään yhtä hetkeä. Se oli vähitellen kypsynyt varmuus.