Voiko eksän kanssa olla ystäviä?

Tuskin kovin läheinen ystävyys ainakaan siinä vaiheessa kun uudet vakavat parisuhteet ovat jo kuvioissa. Rasite se on kaikille osapuolille. Välit voi olla mutkattomat ja luontevat, vaikkei jatkuvasti olisikaan tekemisissä.

Kyllä siinä jotain on nyrjähtänyt kun rakastavaiset pettyvät toisiinsa.

Riippuu toki ihmistä, mutta syvästi tuntevien kyseessä ainakin ei mitään herkkua vaikka asiallisia oltaisiinkin.

Voiko sitä olla ystävä ystävänkään kanssa joka on pettänyt luottamuksen?

Ontot fiilikset läsnä...

Miksi niiden eksien kanssa pitää kaveerata? Eikö ne ole eksiä hyvästä syystä?

On mulla pari hyvääkin exäystävää. Ei kuitenkaan yhteisiä lapsia. 

Mun mielestä kaikkien erojen ei tartte tapahtua ikävästi, mutta uskon että ne hyvät välit kärsivät suuren kolausken viimeistään siinä vaiheessa kun jompi kumpi löytää toisen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä jotain on nyrjähtänyt kun rakastavaiset pettyvät toisiinsa.

Riippuu toki ihmistä, mutta syvästi tuntevien kyseessä ainakin ei mitään herkkua vaikka asiallisia oltaisiinkin.

Voiko sitä olla ystävä ystävänkään kanssa joka on pettänyt luottamuksen?

Ontot fiilikset läsnä...

Samaa mieltä. En usko että exän kanssa voi olla ystävä, tuskin kaverikaan...

Yksi ex teki mulle tosi veemäisen tempun, petti ja sitten vielä kusetti rahallisesti. Miksi ihmeessä haluaisin olla ystävä tai edes kaveriväleissä moiseen paskiaiseen? Juuei. Toinen ex oli toista maata, ystävällinen, asiallinen, luotettava jne. Hyvä tyyppi mutta meillä ei ollut mitään yhteistä, ei ollu mitään asiaa josta oltais yhdessä saatu kivat justustelut aikaan. Sitä kautta toinen alkoi tuntumaan tylsältä ja kiinnostus laski. Ja jos toinen on mielestäni tylsä ja mielenkiinnoton, ei minulla kiinnosta kaveeratakaan hänen kanssaan.

Mikä ettei, ainakin jos ero on ollut sopuisa ja tapahtunut yhteisymmärryksessä. Voi sitä jostain ihmisestä pitää ystävä-/kaverimielessä, vaikka rakkaus loppuisikin.

Meillä on todella hyvät välit, vois sanoa, että ollaan ystäviä. Erosta on nyt noin 5 vuotta ja tänä aikana yhteydenpidon tiiveys on vaihdellut aika paljon. Silloin kun molemmat oltiin sinkkuja, niin harrastettiin jopa seksiä joskus... Tuo onnistui meillä ihan hyvin, koska molemmat oli käsitellyt eron ja ennen kuin seksiä harrastettiin eron jälkeen niin molemmat olimme tahoillamme suhteessa välissä. Minusta on jotenkin rajua, että jotkut tavallaan jättävät kokonaan taakseen ne yhteiset vuodet ja yhteiset kokemukset, joita yhdessä on koettu, kun erotaan. N36

Täällä just seuraan 40 vuotta sitten eronneiden mieheni vanhempien keskusteluja. Kunnioittavat toisiaan, pitävät yhteyttä puhelimitse, eivät ole ehkä ylimpiä ystäviä mutta välit ovat asialliset, kohteliaat. Suvun/perheen juhlissa ovat aina yhtäaikaa mukana.

Exäni olisi halunnut pysyä ystävänäni. En pystynyt siihen, hänhän petti minua työkaverinsa kanssa. Enkä muutenkaan halua olla tekemisissä hänen kanssaan nykyisen perheeni takia. Ja itseni takia.

Minulla on eksäni kanssa asialliset ja kohteliaat välit. Tapaamme perhejuhlissa/-tilaisuuksissa ja olemme yhteydessä, mikäli tulee asiaa. Emme ole ystäviä, mutta on hän kuitenkin lasteni isä ja lastenlasteni isoisä, joten miksi vihaisinkaan häntä, varsinkaan kun pystyimme hoitamaan eron sivistyneesti.