Milloin viimeksi teit jotain, vaikket yhtään olisi halunnut?

Ovatko kaikki tällä palstalla sellaisia, jotka eivät koskaan tee mitään, mitä eivät halua?

Ap.

Mulla ei ole sellaisia velvollisuuksia, jotka olisivat mulle äärettömän vastenmielisiä. Joten vastaukseni otsikkosi kysymykseen: varmaan joskus lapsena. 

No eilen viimeksi. Menin töihin, tein töitä. Vastenmielistä ja ilon latistavaa touhua hampaat irvessä selvisin ja maanantaina taas jatkuu. Saatanpa olla joskus äreä vain siksi, että tiedän työpäivän lähestyvän. Tänään vielä siivoan ja samalla todennäköisesti raivoan.

Juuri tällä hetkellä. Olen töissä ja en haluaisi olla. Ja tätä teen päivittäin. Ja jos nyt ihmettelet että miten voin olla samaan aikaan palstalla, niin olen henkilökohtainen avustaja ja istun avustettavan vieressä. Hän katsoo televisiota ja minä olen palveluvalmiina mitä ikinä hän tarvitseekin. En nauti työstäni sillä kyseessä on erittäin sairas ihminen ja minulle tekee pahaa katsoa vierestä. Ainut mitä voin tehdä on auttaa häntä päivittäin. Työtä on tehtävä mut ei tämä herkkua ole.

Vierailija kirjoitti:

No eilen viimeksi. Menin töihin, tein töitä. Vastenmielistä ja ilon latistavaa touhua hampaat irvessä selvisin ja maanantaina taas jatkuu. Saatanpa olla joskus äreä vain siksi, että tiedän työpäivän lähestyvän. Tänään vielä siivoan ja samalla todennäköisesti raivoan.

Voi ei... Otan osaa ja toivotan parempaa seuraavaa työviikkoa. Onhan tässä onneksi pitkä viikonloppu edessä.

Ap.

Kukahan näin analyyttisen aloituksen on rustannut...  Ehkä viikko sitten.  

Tänään tapasin mun tätiä, josta en tykkää yhtään. Mutta kun kerran Suomessa käymässä ja koko ajan soittelee että joko on aikaa tavata. Ahdistava tyyppi, aivan super jotenkin kummallinen... en edes yritä selittää.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tällä hetkellä. Olen töissä ja en haluaisi olla. Ja tätä teen päivittäin. Ja jos nyt ihmettelet että miten voin olla samaan aikaan palstalla, niin olen henkilökohtainen avustaja ja istun avustettavan vieressä. Hän katsoo televisiota ja minä olen palveluvalmiina mitä ikinä hän tarvitseekin. En nauti työstäni sillä kyseessä on erittäin sairas ihminen ja minulle tekee pahaa katsoa vierestä. Ainut mitä voin tehdä on auttaa häntä päivittäin. Työtä on tehtävä mut ei tämä herkkua ole.

On ymmärrettävää, että toisen kärsimyksen näkeminen vetää mieltä alas itselläkin. Teet todella arvokasta työtä, johon moni ei pystyisi senkään vertaa kuin sinä. Tulevina aikoina Suomessa tulee olemaan entistä enemmän avun tarpeessa olevia auttajien määrään nähden. Kuka auttaa niitä, jotka eivät voi auttaa itseään?

Työsi arvollisuus lienee paras motivaattori vaikeina hetkinä, jolloin palkka ei yksin riitä motivoimaan.

Ap.

Lapsuudenkodissani käynnit ovat aina raskaita. En ala avata, miksi. Käyn silti. Myös työpaikkani, joka oli alkujaan kiva ja viihdyin hyvin, on nykyään raskas paikka muutosten vuoksi. Lapsuudenkodissani kävin viimeksi alkuviikosta, joten vastaus on se. 

Menin töihin. Tämä oli toukokuussa. Ahdistus ja vitutus oli huipussaan, mutta hampaat irvessä eteenpäin päivä kerrallaan. En tykkää työstäni. Loman pituudesta jokainen varmaankin arvaa alani (ja ehkä myös sen, miksen työstäni pidä) :D

Mulla tällä hetkellä hyvin suuri osa asioista on hyvin epämiellyttäviä, jos ne tapahtuvat kodin ulkopuolella. Olen niin lukossa ja ahdistunut, että esimerkiksi kavereiden näkeminen on tällainen asia. Yleensä siinä hetkessä tuo pahin tunne katoaa ja on ihan mukavaa loppujen lopuksi.

Kuuntelin naapuri valitusta

Viime viikot ovat olleet täynnä tekemistä, jonka olisin mieluummin jättänyt tekemättä. Puolisoni isä kuoli yllättäen, joten joka päivä olen osallistunut hautajaisten suunnitteluun ja kuolinpesän asioiden selvittämiseen. Anopin luona on vierähtänyt vuorokausi toisensa jälkeen ja olen parhaani mukaan tukenut ja kuunnellut häntä. Olisihan se ollut kivempi viettää lomansa lomaillen, mutta eipä tälle mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan vielä voimakkaampaa sisäistä vastustusta kuin vain sitä, ettei huvita. Tarkoitan sisäistä vastustusta, haluttomuutta, tunteiden ja motivaation kokonaisvaltaista latistumista ja sitä, että velvollisuuteen ryhtyminen saa sinut kokemaan aggressiota ympäristöä kohtaan?

Milloin viimeksi toimit niin, että edellä kuvatusta tilasta huolimatta ryhdyit hoitamaan velvollisuutta? Millaisesta velvollisuudesta oli kyse? Mitä tapahtui, kun toimit niin? Joutuiko joku viaton kärsimään tai satutitko esim. itseäsi? Vai muuttuiko olotilasi tekemisen myötä?

Vai oletko sitä ihmistyyppiä, joka on sisäiselle tunteelleen niin uskollinen, ettei ikinä riko sitä vastaan, vaan jäättää tilanteen vaatiessa jopa velvollisuuksiaan hoitamatta tai vitkuttelee niiden kanssa odottaen sisäisen myötätuulen hetkeä? Miltä elämäsi näyttää?

Kuulostaa aika normaalilta arkipäivältä. Yhteiskunta on rakennettu siten että häiritsevillä ärsykkeillä pommitetaan suuren osan ajasta, ellei ole niin hyvässä asemassa että voi valita työnsä, asuinympäristönsä, liikkumistapansa ja tilata ostoksensa netistä.