Luokkakokous - mennäkö vai ei
Meillä on yläasteen luokkakokous tulossa, mutten tiedä menenkö vai en. Huonot muistot kouluajoista, olin vähän syrjitty, se hissukka jolle ei kannata puhua vaan puhua selän takana, ettei tolla ole elämää ja se on tylsä. Oli mulla kavereita ja yksi niistä on menossa ja haluaisi, että tulen mukaan. Mitä jutun aihetta olisi edes ihmisten kanssa, joiden kanssa en ole koko yläasteen aikana puhunut mitään? On siellä muutamia joita olen elämän aikana nähnyt ja jutellut, mutta niihin voin törmätä muutenkin. Tavallaan voisi mennä ihan terapiamielessä käymään ja ehkä katsomaan mitä niistä joistain tuli, jotka muita haukkuivat. Mulla menee hyvin, opiskelin korkeakoulussa ja perhekin löytyy. Ei hävettäisi oma nykyinen elämä, vaikka se elämä sillon yläasteella vähän hävettikin. Pelkään, että se sama ahdistunut olo tulee takas siinä tilanteessa, olo kun et saa suuta auki, kun oletat tulevasi tuomituksi joka tapauksessa. On siinä onneksi kaveri seurana ja alkoholiakin voi nauttia ennen. Musta tuntuu, ettei ne odota edes sinne.
Kommentit (11)
Vaivaannuttavaa ja väkinäistä paskaa, en menisi.
Mene vaan. Leuka pystyyn,kivat vaatteet ja katso, mitä paskiaisille kuuluu. Sitten kotiin ilman ryyppyjatkoja.
Minä en ole käynyt luokkakokouksissa. Ei kiinnosta 20 vuotta vanhat jutut. Mene jos sinua kiinnostaa.
No höh, totta kai menet :) Et sä sen huonompi ole kuin kukaan muukaan. Ja ketkä muka on "ne", jotka ei sua odota sinne? Varmastikin yläkouluaikaiset kaveripiirit on jo hajonneet aikaa sitten. Yhtä hyvin ne, jotka ennen oli hyviä kavereita keskenään, voi nyt vaivaantuneina miettiä, että mitäs jos en keksikään siellä luokkakokouksessa mitään puhuttavaa entisten hyvien kavereitteni kanssa :D Ja sillä tavalla ei tosiaan kannata ajatella, että jos jollain on korskea titteli ja komea auto, niin se on onnistunut elämässä ja katsoo muita halveksuen... ei se niin mene. Onnellisuus ja tasapaino on jotain muuta kuin ulkoisia statussymboleja, muista se :)
Mene vain! Mulla oli muutama vuosi sitten samanlainen tilanne. Päätin mennä. Ja onneksi menin!' Ihmiset olivat nyt aikuisia ja oli kivaa muistella esim. opettajia. Kaikki suhtautuivat minuunkin ihan tasavertaisena eikä ahdistavat muistot palanneet.
Pfft, ketään kiinnosta mikään luokkakokous. Mitä järkeä sinne on mennä, kun ysiluokan päättäreiden jälkeen ei ole ollut missään yhteyksissä niihin ihmisiin? Minä ainakin jätin omani välistä viime vuonna.
Käy katsomassa, millaisia muista on tullut. Voit vielä iloisesti yllättyä, kun huomaat olevasi nykyään jo jotain ihan muuta kuin luokan syrjitty hissukka.
Mulla oli samat pohdinnat pari vuotta sitten. Olin yläasteella hiljainen ja yksinäinen nörtti, joka ei uskaltanut puhua pojille ja joka jättäytyi/jätettiin pois kaikenlaisesta hauskanpidosta. Onneksi samalla luokalla oli pari kaveria kuitenkin.
Mentiin sitten luokkakokoukseen ajatuksella että avoin mieli ja pois heti jollain verukkeella jos ei viihdytä. Olikin kivaa! Ihmiset oli samoja mutta aikuistuneita! Luokan suositut nirppanokkatytötkin sanoivat suoraan, että heitä jännittää.
Tehtiin alkuun kuulumiskierros, kukin kertoi lyhyesti mitä elämään kuuluu. Suurin osa eli ihan tavallista arkea, tosi monella oli lapsia. Muisteltiin opettajia, luokkaretkiä ja kommelluksia.
Pelkäsin eniten, että mua pidetään edelleen arkana nynnynä, mutta en ollenkaan joutunut siihen vanhaan rooliini. Eikä kukaan muukaan, sillä me ei olla samoja ihmisiä kuin reilut 20 vuotta sitten. Tajusin että kun ihmiset muistelevat menneitä, he muistelevat ensisijaisesti itseään, eivät muita. :)
Yllätyksiäkin tuli, kun coolina pitämäni poika kertoi olleensa itsekin ujo ja arka. Sai sympatiat kaikilta.
Kannattaa mennä avoimin mielin. Aina voi lähteä pois, jos ei ole kivaa. Painotan, että luokkakokoukseen ei mennä olemaan hämmentyneitä teinejä vuosien takaa, vaan aikuisia, jolla on yhteisiä muistojs mutta nyt ihan omat ja erilaiset elämät. Jos löydät vanhoja luokkakuvia, ota mukaan ja laita kiertämään: kaikki näyttävät taatusti ainakin omasta mielestään ihan kamalilta niissä. :)
En mene koskaan noihin tapaamisiin. En intin saunailtoihin, en luokkakokouksiin tms. Ai miksi? Kerran ovi takana kiinni niin se myös pysyy kiinni.
Mene vain ja kulje selkä suorana. Vink, älä vain ota liikaa alkoa, että pysyy kontrolli, etkä sano mitään, mitä myöhemmin katuisit.