Elämä potkii päähän. ;(

Koitin astua ystäväni teoriaan sisään omana kyrpänäni, mutta hän hylkäsi tämän kävelevän iin pisteinensä kertomalla ettei ole tavannut mielien yhteisössä yhtä säälittävämpää lihakimpaletta kuin minut.

Olisi kait vaan pitänyt pitää esirippu yllä ja esiintymishaluni mukavalta tuntuvan kankaan takana kuin astua yleisöni eteen ja tulla nauretuksi ulos ennen kuin olin ensimmäisiä vuorosanojakaan saanut saatetuksi ruhollani näyttämön etuosaan. Tämän pidemmälle en tule koskaan etenemään tällä saralla, minä ajattelin. Häpeissäni suunnistin mitä pikimmiten pois kovakouraisten tapusten alta esiripun taakse piiloon, kun huulet mutrullaan yleisö jäi vaatimaan viihdyttäjää, joka ottaisi myös heidät huomioon.
Lohtu on taattu, takahuoneessa on kaveri jonka juttujen luistuneisuutta pidetään kovassa arvossa, mutta en usko moiseen. Suksi luistaa muka. Jaa, no se varmaan sitten suksii sinne vittuun.

Muotti nyt oli liian iso täytettäväksi tälläkin kerralla, joten seurustelen naapurien lasten kanssa jatkossakin ja harjoitan itseeni heiltä opittua pinsettiotetta